Sivuääni sydämessä

1.6.15

En olekaan vielä tainnut mainita, että Nöpönen tosiaan sai agpar-pisteitä 9/9 - samat kuin Anton aikanaan. Antonista tulleiden kokemuksien myötä minulla oli sellainen fiilis, että toisenkin vauvan sokerit menisivät liian mataliksi... Varsinkin, kun Nöpönen on vielä hiukan pienikokoisempi. Sairaalassa sokereita sitten tietenkin mittailtiin ja varsinkin ensimmäisenä päivänä jännitin, tuleeko sieltä tieto, että vauva pitää lähteä viemään lastenosastolle sokeritippaan. Ilokseni vauvan sokerit olivat koko ajan todella mainiot ja mittaaminenkin saatiin lopettaa kahden vuorokauden kuluttua.


Nyt minulla oli siis vauva koko ajan vierelläni vuodeosastoaikana. Taisin useampaan kertaan miehelle ihmetellä, voiko kaikki mennä oikeasti näin hyvin? Jonkinlaisena pessimistinä odotin, että jotain negatiivista on kuitenkin tultava vielä eteen... ja oikeassahan minä ainakin osittain olin.

Perjantaina, toisena sairaalavuorokautena, koitti lastenlääkärin aika. Mikäli siellä olisi kaikki kunnossa, niin olisimme päässeet jo kotiin. Lääkäri tutki tytön ja sanoi: "Sydämessä on kuultavissa sivuääni." En ehtinyt mitenkään panikoimaan, kun lääkäri heti perään jatkoi: "Se ei välttämättä tarkoita mitään pahaa, vaan on melko yleinenkin ilmiö näin nuorilla vauvoilla. Sydän ei ole ehtinyt vaan sulkemaan kaikkia suonia... Mutta tietenkin asia pitää tutkia."

Lääkäri selvitti jonkin aikaa, onko lauantaina mahdollista tehdä ultraa, mikäli tuo sivuääni olisi kuultavissa vielä vuorokauden kuluttuakin. Jos ultraus ei olisi lauantaina mahdollista, niin silloin se tehtäisiin heti saman päivän aikana. Muuten haluttiin odotella, koska tosiaan se sivuääni saattaa hyvin äkkiäkin poistua. Selvisi sitten, että odotellaan vielä vuorokausi, joten emme tietenkään päässeet vielä kotiinkaan. Koin pientä syyllisyyttä siitä, että minulla on myös se koti niin vahvasti mielessä mutta toisaalta mietin sitä, että en ehkä ollut sitten niin paniikissa tuon sivuäänen suhteen, koska minulle vauva vaikutti terveeltä ja googlettelujen myötä asia tuntui vähemmän pelottavalta. Muutenkin tulin ajatelleeksi, miten raskaana ollessa sitä pelkää kovemmin, koska lapsi ei ole nähtävillä. Nyt kun lapsi on ulkomaailmassa, niin minusta tuntuu kuitenkin siltä, että hän saa hoitoa ja olen itsevarmempi sen suhteen, että osaan tulkita, jos hänellä jokin hätä olisi.


Sitten koitti lauantaiaamu. Lääkäri tutki vauvan ja sivuääni oli edelleen kuultavissa. Onneksi tiesin, että sinä päivänä kuitenkin pääsisimme ultraan ja saisimme tarkempaa tietoa. Ultraa piti odotella vielä joitain tunteja, koska sen tekisi päivystävä lääkäri sopivassa välissä. 

Puoleltapäivin pääsimme ultraan ja lääkäri teki sitä hiljaisuudessa noin kymmenisen minuuttia. Hän kyllä heti alkuun oli sanonut, että hän nyt tutkii rauhassa ja kertoo sitten lopuksi mahdollisista löydöksistä. Melkoisen pitkältä ajalta tuo tuntui ja mietinkin, mitenkähän reagoin jos siellä jotain pahaa oikeasti on, koska minulla oli vahvasti sellainen tunne, että mitään hätää ei ole. 

"Hyvältä näyttäisi", lääkäri vihdoin sanoi. Ainoa poikkeava huomio, minkä hän teki liittyi johonkin keuhkojen suoneen, missä oli pyörivä virtaus. Tämän hän selitti johtuvan siitä, että kun vauva ei keuhkoja kohdussa käytä niin verenkierto on myös erilaisempi ja nyt ulkomaailmassa se kierto on kiihtyneempi ja suonet eivät aivan vastaa sitä. Tuosta seuraa jonkinlainen pyörre, joka todennäköisesti aiheuttaa sen sivuäänen. Mutta kun näistä pienistä ihmisistä on kyse, niin asia halutaan tutkia vielä kertaalleen tässä kuukauden sisällä. Eli meille pitäisi tulla lähiviikkoina lähete, missä Nöpösen sydän ultrataan vielä ja toivottavasti tuolloinkin todetaan, että kaikki näyttää edelleen hyvältä.

 

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. En olekaan vielä onnitellut, joten paljon onnea pienestä tytöstä! :) mekin saimme pari kk sitten lähes samankokoinen tytön, joten uutisia oli erityisen hauska lukea!

    Tuosta sivuäänestä halusin vaan sanoa, ettei niitä tosiaan kannata pelätä. Meillä on kahdella kolmesta lapsesta kuulunut sydämen sivuääni ja ovat vaarattomia. Ilmeisesti toisella lapsista ääni saattaa hävitä vasta teini-iässä. Jos jkl on vielä sama lääkäri tutkimassa lasten sydänjuttuja, niin hän on kyllä todella hyvä lääkäri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja myöhäiset onnittelut myös sinne päin! :)

      Näin minä luinkin, että tuollaisia vastaavia kokemuksia on paljon missä ei oikeastaan ole ollut mitään hätää. Vaikka toki tuo kuulostaa alkuun pelottavalta. Täytyypä kiinnittää huomiota, minkä niminen lääkäri tulee vastaan.

      Poista
  2. Hän on niin nätti! <3

    Onneksi oot osannut olla noin rauhallinen ja huolehtimatta. Varmasti kaikki onkin hyvin. Minullakin oli sivuääni sydämessä ainakin vielä alakouluikäisenä, en tiedä, onko se vieläkin. Ihan harmiton sekin.

    On hyvä, kun pikkuihmisiä seurataan tarkasti.

    Niin, ja kiva, kun sairaala-aika meni noin hyvin ja mutkattomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä hyvin nätti :)

      Vähän kyllä kummastelin itsekin, miten olen osannut ottaa asian niin rauhallisesti mutta ehkä sekin vaikuttaa, kun kaikissa ultrissa sydän on näyttänyt olevan kunnossa ja sitä ajattelee, että isommat jutut näkyisi... Jotenkin oli sellainen olo, että mitään suurta hätää ei ole. Toivottavasti näin myös todellakin on.

      Poista
  3. Oi mikä ihana pieni tyttö siellä. :)

    Meilläkin oli number twon sydämessä "joku ylimääräinen ääni" jo raskausaikana, ja minähän tietenkin väänsin itkua monta päivää. Syntyessä se oli jo poissa ja lääkäri sanoi, että yleensä ne tosiaan katoaa jo ekan elinvuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, että on ollut stressaavaa tuollainen tieto. Onneksi käynyt kuitenkin hyvin ja ääni on ollut jo syntyessä poissa. Pitää toivoa, että meilläkin se häviää mahdollisimman pian :)

      Poista