Bloggaaminen vaipparallin ja pyykkirumban keskellä

23.6.15

Olen viimeisen puoli vuotta kirjoittanut blogiini miltei päivittäin, joskus parikin kertaa päivässä. Tahti on siis ollut kova ja arvattavaa oli, että tahti hiljenee, kun toinen vauva syntyy. Mietteeni tästä asiasta vaihtelee. Välillä ajattelen, että kirjoitan silloin kun ehdin ja tuntuu hyvältä mutta välillä taas blogi alkaa kovin vähäisessäkin ajassa tuntua etäiseltä ja sitten minua hiukan harmittaa. Toivoisin siis, että minulla olisi omaa aikaa kirjoittaa. Tai oikeastaan toivoisin, että minulla olisi ripaus enemmän omaa aikaa niin, että voisin päivässä hetken välillä istahtaa ja toisen hetken käyttää blogiini. Sitä kun on nyt tullut useimmiten valikoitua se istahtaminen blogin sijasta, jos sitä "omaa aikaa" on saanut. Nytkin luonnoksissa on useampia otsikoituja tekstejä, mitkä ovat tyhjillään, mutta olen sentään laittanut aiheen otsikkona talteen, jotta muistaisin siihen vielä palatakin - sitten kun se aika tuntuu sopivalta.


Ei minulla sinänsä ole tilanteessani valittamista. Olen sanonut, että meillä on ollut varsin helppoa ja jopa mukavaakin ja se on totta. Mutta välillä havahdun siihen, miten minusta tuntuu, että en ole ehtinyt tekemään paljon mitään vaikka kuitenkin samassa olen tehnyt jotain koko ajan. Onko muilla vanhemmilla tuota samaa tunnetta?

Meillä herätään nykyään yleensä ysin aikoihin. Siinä 9-12 välillä tapahtuu vaippojen vaihdot, vaatteiden vaihdot ja päivävaatteiden pukeminen, aamupalat ja imetykset, ensimmäinen satsi pyykkiä koneeseen ja puoliltapäivin koittaakin sitten lounas. 12-15 välillä lounaan syöminen, mahdolliset asioinnit ruokakaupassa tai missä on tarvetta käydä, lisää imetystä ja ensimmäisen pyykkisatsin viikkaus ja toinen koneeseen. Niin ja Anton päiväunille. 15-18 välillä päivällinen, lisää imetystä ja vaippojen vaihtoa. 18-22 toisen pyykkikoneellisen (joskus se on kyllä jo kolmas...) viikkaaminen, imetys tahti tihenee entisestään, iltapalat, iltapeseytymiset ja yleinen rauhoittuminen. Klo 22 mies menee nukuttamaan Antonia ja minä olen samassa ollut nukuttamassa Sofiaa. Klo 23 aikoihin olemme vähän aikaa miehen kanssa kaksin hereillä, mies lukee kirjaa ja silitellään toisiamme, kunnes meillekin tulee uni. Siinä se päivä sitten menikin. 

Tuo likapyykin määrä on hirmuinen ja olen ollut todella kiitollinen, että päätettiin hankkia se kuivausrumpu ennen Sofian syntymää. Kyllähän se pyykkimäärä helpottuu sitten, kun ei ole kaiken maailman harsot ja pyyhkeet enää rintamaidossa ja puklussa. 


Sitten kun meiltä löytyy täältä vielä kaksi vaippaikäistä, niin Liberopisteitä paukkuu tilille ja vaipat ehtii leviämään vessan lattialle, kun roskis täyttyy liian nopeaa, mitä sitä ehtii ulos viemään. Tänään koin taas äitiyden hienoja hetkiä, kun vauva turauttaa ja siinä hetken ehdin pitää häntä sylissä ja lopputuloksena vauvan kakka oli imeytynyt minun kolmen vaatekerroksen läpi ja lähti rintaliivitkin pesuun. Sanomattakin selvää, että itse vauva myös ui omassa tuotoksessaan. Nuo on niitä hetkiä, kun on samassa jotenkin järkyttynyt mutta myös huvittunut siitä tilanteesta, missä tajuaa olevansa.

Mutta niin, kello taas raksuttaa ja hiukan poikkeuksellisesti halusinkin tulla kirjoittamaan, vaikka muuten minun kai kuuluisi olla jo nukkumassa. Tai vähintäänkin oltava miehen hiplattavana ennen nukahtamista.

Hirmu vähän olen ehtinyt lukemaan muiden blogeja. Ja jos olen ehtinyt, niin vielä vähemmän olen ehtinyt kommentoimaan mitään kenellekään, vaikka mieli olisi tehnyt. Sekin harmittaa.

Ai niin, hyvä tässä vaiheessa muistaa että meidän onkin oltava huomenna jo klo 8.30 tunnustamassa mieheni Sofian isäksi. Jes, muistanpa laittaa herätyskellon päälle. Nyt sänkyyn.

Ps. Soi muuten koko tämän kirjoituksen ajan "Pikku Traktori" -piirretyn tunnusmusiikki päässä. Näistä päänsisäisistä musiikeista kyllä aina tietää, mikä on parhaillaan Antonin lempiohjelma... Vaikka hän katsoisi vain yhden jakson päivässä, niin enkös minä saakin nauttia siitä musiikista vielä nukkumaan mentäessäkin, kun aivoista ei niinkään laiteta voluumeja äänettömälle.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Täällä sama. Omaa aikaa ei ole ollenkaan ja jos sitä joskus sattuu tulemaan niin mielummin luen muiden blogeja. Olenkin miettinyt blogin sulkemista, mutta ainakin nyt toistaiseksi jätän sen auki. Ehkäpä jossain välissä kerkeän ja jaksan taas kirjotella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on varmasti enemmän aikaa, kun on tuo mies myös kotona mutta toisaalta usein se menee kuitenkin niin, että toinen on toisen lapsen kanssa.

      Mä luen usein muiden blogeja imettäessä :D Mutta kommentointi jää, koska kännykällä en oikein jaksa niitä laitella :/ Vielä en osaa ajatella blogin lopettamista, koska tämän kirjoittaminen on minulle melko suuri väylä "ulkomaailmaan", muuten kun niin vähän tulee nähtyä ihmisiä.

      Poista