Vappuhulinat

2.5.15

Niin on taas yksi vappu ohitse. Meillä on takana tosi kiva ja iloinen vappu.

Vapunaattona miehen äiti tuli poimimaan meidät kyytiin ja pääsi Anton taas autoon. Ensimmäisenä ajettiin miehen äidille, minne Anton jäi siksi aikaa hoitoon, kun kävimme miehen kanssa isoilla marketeilla ruokaostoksilla. Vähän meinasin herkistyä, kun Anton niin reippaasti minulle vilkutti ja sanoi tomerasti: "hei hei!" Tuossa samassa kävi myös mielessä, mitenkähän ihmeessä kestän olla hänestä erossa niinä sairaalapäivinä ja vielä niissä hormonitiloissa... Enivei, kauaahan me ei siellä marketeilla kuitenkaan vietetty, mutta ehti Anton vähän mummoilemaan. Sitten hypättiin jälleen auton kyytiin ja käytiin viemässä meille ruokaostokset ja suunnattiin Suomen Tivoliin.

Vähän olin pähkäillyt, onkohan Anton vieläkin liian nuori tivolitouhuihin mutta ei kyllä ollut. Selvästi Antonia kiinnosti paljon se ympäristö ja kävipä hän jopa muutamassa laitteessa. Antonin mummo osti vähän tivolilippuja ja sitten Anton käveli lippu kädessään autolaitteisiin jonottamaan. Kuvat taitaa kertoa enemmän kuin minun sanani:



Syötiin lisäksi perheen kesken makkaraperunat, Anton sai onkia ja sai palkinnoksi kuinka osuvasti muutakaan kuin auton. Anton kävi myös isänsä kanssa sellaisessa kevyesti pyörivässä laitteessa, mikä hiukan myös nousi ylöspäin ja kun Anton tuli laitteesta pois lähti hän kiertämään ympyrää. Liekö laittoi laite vähän pään kuitenkin pyörälle? Antonista oli myös hauskaa valloittaa rappuset ja hän hehkutti saavutustaan kädet ilmassa. Paljon tuli otettua kuvia ja tässäpä niistä pieni otos:













Tivolista kun lähdettiin, niin Anton nukahti välittömästi. Mies kantoi hänet sitten kotona omaan sänkyyn ja tehtiin miehen kanssa tortilloja. Olin sanonut, että mies saa halutessaan lähteä käymään kavereillaan loppuillasta ja niin hän lähtikin - tosin oli pelkällä limulinjalla ja vähän yllättäen hän tulikin kotiin jo päälle yksi. Oli tuo tivolipäivä kyllä minullekin melko raskas, koska olin fyysisesti todella väsynyt ja minulla menikin loppuilta pitkälti vain makoillessa.

Perjantaina, vappupäivänä, käytiin kävelemässä kauppakadulla, missä siis on näitä jokavuotisia vappukojuja. Ostin sieltä vähän metrilakuja, koska ne nyt kuuluu aika perinteisesti vappuun. Vappupallo jäi Antonille ostamatta, koska tuumailtiin että tuossa tivolireissussa oli jo vappuilua ihan riittävästi. Loppupäivä menikin sitten aika tavallisissa kotoilupuuhissa. Tosin sanoin miehelleni "tänäänhän tulee ensimmäinen Suomi-ottelu", johon hän vastasi: "voi ei." Minua nauratti, koska tuo ei ollut se perinteisin vastaus, mitä suomalaiselta mieheltä voisi odottaa.


Minusta tämänvuotinen vappu oli jotenkin aika herkkä kokemus. Jotain taianomaista on siinä, kun näkee lapsensa kokevan asioita ensimmäistä kertaa. Jotain herkkää on myös siinä, kun oma pienokainen tuntuukin yhtäkkiä niin isolta. Anton ei kyllä ensimmäisestä tivolireissustaan tule mitään muistamaan vanhempana, mutta minä muistan ja nuo on todella kivoja muistoja. 

You Might Also Like

0 kommenttia