Synnytyspelko: Mitä se on?

20.5.15

Olen viime päivinä miettinyt paljon asiaa synnytyspelko. Sain kotiini lääkärin kirjallisen selosteen siitä synnytystapa-arvioinnistani ja siihen päällimmäiseksi syyksi on merkattu nimenomaan synnytyspelko ja "epäily kuitenkin myös lantion epäsuhdasta". Jostain syystä koen todella vaikeaksi samaistua tuohon termiin "synnytyspelko", vaikka toki minulla niitä pelkoja onkin.

Jäin sitten pohtimaan, miksi en varsinaisesti koe tuntevani synnytyspelkoa. Miellän tuon diagnoosina sellaiseksi, että raskaana olevaa todellakin ahdistaa ja pelottaa synnytys siinä määrin, että hän ei saa nukuttua ja on vaikea olla. Minähän en yöunia erityisemmin ole aiheen tiimoilta menettänyt ja ahdistus ei ole ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä. Toisaalta tilanteeseeni on varmasti vaikuttanut sekin, että olen nähnyt melko vahvoja lääketieteellisiä syitä sektioon omalla kohdallani enkä siten ole hirveästi pelännyt ettenkö sektiota saisi halutessani. Muutenkin luottamukseni sairaalan henkilöstöön on melko suuri ja ajattelenkin, että niin alatiesynnytyksessä kuin sektiossa voi ilmetä ikäviä komplikaatioita ja niitä yritetään parhaan kyvyn mukaan välttää. Jos siis minut oltaisiin laitettu yrittämään alatiesynnytystä, niin toki olisin sitä yrittänyt koska vauvaa ei mahaankaan voi jättää... Mutta mikäli se ei olisi onnistunut, niin olisin saattanut hyvinkin olla katkera tyyliin "minähän sanoin". Olen siis varsin tyytyväinen sektiopäätökseen kuitenkin ja saattaisi olla, että pelot sitten nousisi konkreettisemmin pintaan, jos alatiesynnytys olisi edessä.

Minua on jäänyt kylläkin häiritsemään se, miten monilla on tapana toitottaa sitä, että jos sektion haluaa niin siinä päätöksessä pitää olla tiukka eikä epäröintiä saa näkyä. Tämä teki kieltämättä synnytystapa-arviointi käynnistäni mielestäni hankalan. Tarjosihan se lääkäri nimittäin vaihtoehtoja, kuten aikaisempaa käynnistystä jne. mutta tilanne tuntui paljonkin siltä, että ei uskalla kysellä vaihtoehdoista enemmän, koska pelkää vaikuttavan lääkärille liikaa siltä, että alatiesynnytys on ihan jees. Neuvolahoitajanikin sanoi moneen kertaan tapaamisissa, että jos epäröintiä sektiosta esiintyy, niin lääkäri laittaa herkästi alatiesynnytykseen. Kuinka siis lääkärin kanssa voisi asiallisesti keskustella eri vaihtoehdoista ilman pelkoa siitä, että loppujen lopuksi menettää mahdollisuuttaan valita itse? Ja kyllä, lääkäri on aina se, joka päätöksen viime kädessä tekee mutta lääkärin päätökseen vaikuttaa kuitenkin äidin ajatukset ja henkinen/fyysinen tila ja olisi hyvä, mikäli äidille annettaisiin enemmän harkintatilaa eikä päällimmäisenä olisi pelko siitä, evätäänkö häneltä mahdollisuus haluamaansa synnytystapaan. Ei mielestäni pitäisi olla niin, että synnytystapa-arviointeihin kävellään asenteella, että pitää olla valmis taistelemaan.

Kieltämättä mietin, että jos olisin lähtenyt yrittämään alatiesynnytystä niin sitten minun ei tarvitsisi pähkäillä, olisikohan se sittenkin onnistunut. Lääkärin teksteistäkin näkyy, että arvio lantiostani on hyvin epävarma; paikoin se vaikuttaa tavalliselta ja paikoin ahtaalta. Magneettikuvia ei sitten kuitenkaan otettu, koska lukemani perusteella niistä saatuja tietoja pidetään jokseenkin epäselvänä mittarina mahtumisesta. Tältä osin lääkäri on oikeassa kirjoittaessaan: "magneettikuvauksesta ei sinänsä hyötyä tässä synnytyspelon hoidossa". Suurin pelkoni on siis se, että vauvan mahtuminen on juuri siinä rajamailla ja jäisi sitten kiinni jonnekin synnytyskanavaan kärsien hapenpuutteesta ja kiiruhdetaan hätäsektioon.

Suurin syy sille, miksi en miellä kärsiväni synnytyspelosta on ilmeisestikin siinä, että olen niin vahvasti järkeillyt asian sektion puolesta. Minusta ei tunnu, että olen millään tavalla irrationaalinen valikoidessani keisarileikkauksen synnytystavakseni. Minä en koe painajaismaisia ajatuksia alatiesynnytyksestä eikä se sinänsä olisi minulle ajatuksena mahdottomuus, mikäli osaisin luottaa siihen, että lantioni mitat riittäisivät. Ymmärrän kuitenkin, että diagnoosini papereissa on "synnytyspelko" kerta koin nyt voimakkaasti, että en halua tuota mahtuvuutta lähteä toista kertaa kokeilemaan. Mutta taidan itse kokea asian kuitenkin niin, että tässä valinnassa oli kyse järkevyydestä eikä peloista.

Ja jotta tästä ei nyt saada väärää kuvaa, niin haluan korostaa, että tarkoitukseni ei ole mitenkään väheksyä heitä, jotka alatiesynnytystä pelkäävät ja kokevat oikeasti synnytyspelkoa. Tuollainen tilanne saattaa hyvinkin olla vaikeampi kuin omani, koska jos peloille ei varsinaisesti ole muita syitä kuin tilastollisia mahdollisuuksia ja ns. mielikuvia eli komplikaatioita ei pidetä mitenkään normaalia todennäköisempänä, niin siinä takuulla on eri asemassa kuin missä minä olin/olen. Mutta toisaalta on myös ymmärrettävää, että noissa tilanteissa pelkoja pyritään alustavasti hoitamaan muulla keinoin kuin antamalla suora hyväksyntä sektioon.

En nyt lähde tähän määrittelemään mitenkään synnytyspelkoa, koska tunteet ylipäänsä on hyvinkin subjektiivisia. Mutta olen miettinyt, mikä määrä pelkoa on normaalin rajoissa suhteessa synnytykseen ja mikä taas "lääketieteellistä synnytyspelkoa". Enkä tosiaan oikein osaa sanoa varmaksi, mihin kohtaan itse tuossa sijoittuisin.

You Might Also Like

0 kommenttia