Round 2.0: Synnytystapa-arviointi

8.5.15

Kello on vasta päälle kaksi ja päivä on tuntunut nyt jo hirmu pitkältä. Heräsin vaille viisi enkä saanut sen jälkeen enää unta. Synnytystapa-arviointi oli vaille 11 ja se venyikin aika pitkälle, kun lääkäri oli myöhässä melkein tunnin.

Ennen kuin kerron tarkemmin tuosta käynnistä, niin voisin kai jo paljastaa lopputuloksen, koska sehän se varmaan eniten kiinnostaa. Saimme siis ajan suunniteltuun sektioon ja se on 27.5, raskausviikoilla 39+1 ellei Nöpönen nyt sitten päätä syntyä tuota ennen. Miten tuohon sitten päädyttiin niin se tarina menee jotakuinkin näin:

Alkuun oli tosiaan keskusteluaika kätilölle. Tuo vastasi ilmeisesti sitä synnytyspelkopolikäyntiä, mutta minulla se tosiaan oli tässä synnytystapa-arvioinnin ohessa eikä mitenkään aikaisemmin. Kätilö kysyi heti alkuun, mikä on meidän päällimmäinen fiilis tulevasta synnytyksestä ja sanoin, että näin alkuun sektio tuntuu parhaalta. Siinä sitten käytiin läpi edellistä synnytystä ja niitä syitä, miksi se oli päätynyt sektioon. Kätilö piti pelkojani (vauva ei mahdu, turha käynnistysyritys taas ja siitä sektioon, hätäsektio) hyvin ymmärrettävinä ja koki, että en sinänsä ole suoraan vain valinnut sektiota vaan minulla on siihen lääketieteellisiä perusteita. Kätilö kuitenkin painotti, että lääkäri on se, joka sen viime kädessä päättää mutta koki siinä tilanteessa turhaksi alkaa puhumaan alatiesynnytyksen kulusta ja kivunlievityksistä. Sovittiin, että jos lääkäri siihen alatiesynnytykseen päätyy niin sitten käydään alatiesynnytyksen asioita läpi.

Sitten oli vuorossa lääkäri, jota tosiaan saatiinkin odotella melkoisesti.

Heti alkuun lääkäri kysyi, mikä minua pelottaa ja kieltämättä väsytti vastata. Hän puhui siihen sävyyn, että Antonista ei tosiaan synnytys päässyt oikein edes vauhtiin ja sinällään ei tiedetä, olisiko hän mahtunut syntymään. Hän kyllä ymmärsi myös sen epäilyn, että synnytys ei välttämättä käynnistynyt, koska vauva ei ylipäänsä ehkä mahtunut laskeutumaan. 

Sitten ultrattiin ja kaikki näytti olevan vatsassa kunnossa. "Virkeä ja siro" vauva on kuulema, tosin painoarvio menee kuitenkin vain hiukan alle keskikäyrän. Painoarvio oli siis 2710 grammaa. Katsoin tuossa, että Antonin painoarvio oli viikolla 36+0 2780 grammaa. Raivotarjonnassa oli Nöpönen ja näyttää kuulema edelleen tytöltä, joten ehkä nyt uskallan ajatella, että meille on tosiaan tulossa Antonille pikkusisko huolimatta minun poikafiiliksistä.

Lääkäri teki sen lantiotutkimuksen eli sormin tutkitaan sisätutkimuksella ja sitten nyrkkiä painetaan siihen persluiden/välilihan kohdalle. Mitenkään erityisen ahtaaksi hän ei lantiotani kokenut. Sanoi kylläkin niin, että ei se lantio mitenkään hirmu isolta tunnu ja häpyluu tuntui olevan jotenkin niin, että se mahdollisesti saattaisi haitata jotain kanavajuttua. Meni vähän ohi se sepostus. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että mikäli olisin 165 pitkä niin tällä lantiolla hän laittaisi minut ehdottomasti alatiesynnytystä yrittämään. Mutta koska olen 149cm pitkä, niin hän kyllä kuuntelee vahvasti toiveitani. Lääkäri ehdotti sitä lantion kuvaamista, mutta minulla oli kuitenkin hyvin vahvasti mielessä lukemani tutkimus ja toisen lääkärin mielipide, minkä mukaan lantiokuvaamisella ei saada hirmuisen tarkkaa tietoa vauvan mahtumisesta. Sanoin siis, että vaikka nuo kuvat olisivat lantioni osalta ok, niin se ei minulle tuo erityisemmin mielenrauhaa sen mahtumisen suhteen. Vaikka toki mietin sitä, että jos ne kuvat nyt olisivat näyttäneet vahvasti sen, että ei mahdu niin silloin asia olisi ollut sillä selvä. Mutta mietin sitäkin, että jos kuvat eivät antaisi vahvaa osviittaa ahtaudesta niin sitten voisi olla hankalampi vaatia sektiota, mikäli minusta silti tuntuisi se paremmalta vaihtoehdolta. Hankalaa.

Sitten lääkäri ehdotti sellaistakin, että käynnisteltäisiin jo parin viikon päästä niin vauva ei ehtisi ainakaan kovin isoksi. Sekunnin murto-osan harkitsin tuota, mutta sitten mielessä kävi kuitenkin se käynnistämisen epämukavuus ja kuinka Antonkin oli syntyessään vain kolmekiloinen niin miten merkittävä kokoero noissa täytyisi olla, että vauva sitten varmemmin mahtuisi... Lääkäri kyllä painotti, että jos käynnistykseen lähtisin, niin sitä ei pitkitettäisi suinkaan niin kauan kuin Antonista.

Ihan hyviä vaihtoehtoja lääkäri mielestäni tarjosi, mutta huomasin ahdistuvani siitä ajatuksesta, että lääkäri oli niin alatiesynnytyskannustavainen. Se sitten purkaantui itkuna ja sanoin sitä, että minusta tuntuu, että jos lähtisin kokeilemaan alatiesynnytystä ja siinä menisi jokin vikaan, niin en voisi antaa itselleni anteeksi sitä, että en kuunnellut vaistojani ja mennyt suoraan suunniteltuun sektioon. Siinä vaiheessa lääkärin asenne muuttui selvästi ja hän vielä kysyi, olisiko minun helpompi olla jos nyt sitten sovitaan se sektioaika. Ja kaippa minun sitten on, koska se päädyttiin sopimaan.

Äitini kysyi minulta tänään, olenko helpottunut. En voi kyllä sanoa olevani, koska eihän se sektiokaan ole mitenkään miellyttävä asia. Minulla ei tässä taustalla ole erityisemmin sitä, että jotenkin alatiesynnytys sinänsä olisi minusta pelottava mutta omassa tapauksessani koen vaan sektion varmemmaksi ja vähemmän stressaavammaksi. Pieni osa minusta toki miettii, mahtuisikohan se vauva kuitenkin syntymään mutta suurempi osa on sitä mieltä, että en toista kertaa lähde kokeilemaan.

Melkoisen hurjaa siis ajatella, että meillä tulee olemaan vauva vajaassa kolmessa viikossa. Mietin kyllä, kerronko täällä tarkkaa sektiopäivää mutta ei se minua erityisemmin häiritse, että ihmiset tietävät. Ja ainahan on tietenkin mahdollisuus, että vauva päättää tulla itse ennen tuota sovittua päivämäärää, joten pientä yllätyksellisyyden mahdollisuutta on. 

Loppujen lopuksi koen, että minä olen kyllä se, joka tässä sai päätöksen tehdä synnytystavasta. Minun ei tarvinnut hirmuisesti vääntää lääkärin kanssa kättä, mutta toisaalta sain myös sellaisen kuvan lääkäristä, että minun epäilyt mahtumisen suhteen on ihan varteenotettavia. Hän ei siis tuota sektiota myöntänyt vain sillä perusteella, kun minä sitä pyydän. Mutta hän ei olisi nähnyt suuria riskejä siinäkään, että olisin kokeillut toisen kerran alatiesynnytyksen etenemistä, koska olisin kuulema päässyt siitä hyvin helposti sektioon halutessani. Tein kuitenkin valintani ja hyödyn tuosta ainakin niin, että nyt voin lähteä prosessoimaan sektiota ja siihen valmistautumista henkisesti.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihania uutisia! Ei oo enää pitkä aika niin vauva syntyy :) Vaikka viimeset päivät menee varmasti aika hitaasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tavallaan tuo päivä tuntuu olevan jo hirmu lähellä mutta toisaalta tuokin aika voi tuntua melko pitkältä, kun sitä osaa odottaa.

      Poista