Round 2.0: Raskausviikko 40. - Viimeinen viikkokatsaus ja mahakuvat

26.5.15

En osannut enää käydä nukkumaan, kun heräsin pissalle. Istahdinkin nyt kirjoittamaan tämän postauksen, kun muut vielä nukkuvat. Mahakuvat ovat sunnuntailta, jolloin ikuistin raskausmahani viimeistä kertaa ns. kunnon kuviin. Ne saa nyt luvan koristaa tätä tekstiä.

Raskausviikko 40., 39+0:


Paino: Äsken kävin vaa'alla ja lukema oli 60,6kg eli 7,1 kiloa tuli lähtöpainoon tässä toisessa raskaudessa, miltei puolet vähemmän kuin Antonista aikoinaan, vaikka se 13kg katsotaan hyvinkin normaaliksi määräksi. Antonista painoin enimmillään 63kg ja raskaudesta jäi tosiaan se neljä kiloa kehoon. Nähtäväksi jää, kuinka paino lähtee tippumaan nyt tällä toisella kertaa. Mitään dieettejä en tosiaan pitänyt, vaan omasta mielestäni herkuttelin jopa normaalia enemmän - sen alun ruokahaluttomuuden jälkeen. Paino on kuitenkin vain lukema, enemmän minulle merkitsee se miltä varsinaisesti peilikuvani näyttää. Tämän sanottuani olen kuitenkin yllättynyt, että painoa tuli näin vähän.


Merkit kehossa: Mahanahka on tiukilla ja välillä huvittuneena katson, miten se kiiltää pingottuneena. Navan alta kutittaa ja sitä on pitänyt välillä voidella, muuten en tässä raskaudessa sitten jaksanutkaan läträillä minkään öljyjen tai voiteiden kanssa. Raskausarpia ei mielestäni ole tullut lisää, entisetkin näkyvät yllättävän vähän mutta näkyvät kuitenkin.

Tässä kuluneella viikolla on esiintynyt varsin kummallista lantion paukkumista ja rusahtelua. Kun herään yöllä ja liikutan jalkoja tai käännän kylkeä, niin lantion sisältä on usein kuulunut voimakas rusahdus. Muutenkin paineen tuntu on selvästi haaruksissa lisääntynyt ja eräs yö noustessani istumaan piti vähän aikaa hengitellä sisään ja ulos, kun takamukseen sattui. En usko, että vauva olisi kuitenkaan kiinnittynyt, koska sen verran monipuolisesti hän tuntuu edelleen vatsassa liikkuvan.

Vaikka minulla ei tosiaan turvotusta ole, niin silti kasvoni näyttävät mielestäni erilaisilta. En huomaa sitä niinkään arjessa, mutta valokuvissa kyllä. On niillä kasvoilla jokseenkin pöhettynyt yleisilme.


Raskausoireet: Ei näin loppuvaiheessa taida ilmetä erityisemmin raskausoireita, lähinnä vain noita kehollisia juttuja. Välillä toki herkistyy ja mieli on ailahtelevainen, mutta ei suinkaan mitenkään ylisuuresti. Olosuhteisiin nähden olen siis mielestäni ollut aika tasapainoinen näin loppua kohden.


Nöpönen: Hänen jumppatuokionsa eilen illalla oli jotain aivan järjetöntä. Sohvalla istuessani puuskuttelin, kun takamuksessa ja vatsan ylhäällä tuntuu painaminen ja sitten sivuissa liikkuu pikkuraajoja. Taisi oikein kunnolla venytellä itseään ja vähän pähkäilin, mitenkähän ne kalvot oikein kestää tuollaista venyttämistä. Paljon on mielessä kaikenlaisia kysymyksiä häneen liittyen; minkäköhän kokoinen hän on, näyttääköhän hän samalta kuin isoveljensä, minkä väriset hiukset... Enää ei tarvitse kauaa odotella, että noihin alkaa samaan vastauksia. Kuten olen sanonutkin, niin en ole tässä raskaudessa osannut ajatella mitään valmista kuvaa vauvasta vaan otan hänet aikalailla vastaan täysin sellaisena tapauksena, johon kunnon tutustuminen alkaa syntymän jälkeen.


Maha: En pidä sitä edelleenkään mitenkään jättimäisenä vaan nimenomaan keskikokoisena. Mutta hyvin roikkuvalta se välillä tuntuu ja istuessaan saa oikein kunnolla harotella, että maha mahtuu reisien väliin. Eilen käydessäni kaupungilla ilman takkia olo oli jokseenkin kiusaantunut, kun tuntui siltä, että niin moni tuijotti ja minusta he tuntuivat ajattelevan, että eikö minun pitäisi olla tyyliin jo synnyttämässä... Kaksikin mummoa puhui jotain "voi herranen aika sentään" kun menin siitä heidän ohitseen. Voi olla, että he puhuivat jostain muusta mutta omituiselta minusta kuitenkin tuntui. 


Fiilikset: On vaikea käsittää, että huomenna tämä raskaus kohtaa todellakin päätepisteensä ja alkaa uusi aika vauvan kanssa. En tunne vielä fyysistä jännitystä, mutta takuulla se jossain vaiheessa iskee. Jonkin verran mietityttääkin tuo, miten kovasti alkaa jännittämään ja pelottamaan. Murehdin, saankohan ensi yönä lainkaan unta. Mietin, onkohan tämä viimeinen päiväni elämässäni raskaana olevana naisena. Yritän sulkea päästäni ajatukset siitä, mikä voi mennä vielä pieleen. Yritän hahmottaa, miltä se tuntuukaan kun pitää oikein pientä vauvaa sylissään. Muistelen, millaista oli nousta ensimmäistä kertaa pystyyn sektion jälkeen. Kaikenlaista siis kyllä juoksee ajatuksissa, mutta mieli on suhteellisen rauhallinen -vielä. 


Muuta mainittavaa: Oli miehen kanssa puhetta, että aamupäivästä siivoaisimme. Kyllä, aivan oikein. Saapahan muuta ajateltavaa ja mies tekee kuitenkin ne työt, mitkä on minun keholle liian raskaita. Sitten käymme lounaalla jossain ravintolassa ja hoidamme viimeiset paperiasiat keskustassa. Sen jälkeen alkaa viimeiset viimeistelyt huomista varten: sairaalakassin lopullinen pakkaaminen, ohjeita miehen äidille joka tulee huomiseksi vahtimaan Antonia, muistilappu miehelle koskien Antonia ja hänen sairaalakäyntejä. Sitten on lisäksi ihan ne sairaalan ohjeistukset, mitä pitää noudattaa ennen sektiota: paastoaminen, pesu ja suolen tyhjennys. Kivaa siis tänään luvassa, ehee.

Yritän tulla kirjoittelemaan tänään vielä viime hetken tunnelmista, koska kaikkea en tähän naputtanut. Lisäksi olotila saattaa kehittyä varsin voimakkaastikin päivän edetessä.


You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Kovasti onnea huomiseen, toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Ihan itseäkin jännittää teidän puolesta, mukavaa kun jaksat päivitellä näin vielä viimeisillä hetkillä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minua ei ole vieläkään ruvennut kovasti jännittämään, vähän tässä odottelenkin milloin se oikein iskee :D

      Poista
  2. Tsemppiä huomiselle! Ihan pian pian pian teilläkin on pieni vauva. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Vaikea kyllä käsittää tuota asiaa, suorastaan kummallista.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tällä hetkellä myös todella epätodellisen tuntuista.

      Poista
  4. Onnea huomiselle hurjasti! :) Toivottavasti kaikki menee hyvin ja toipuminen on nopeaa.
    Hauska sattuma sinänsä, meillä taitaa olla ihan sama laskettu aika (ainakin noista sinun rv-katsauksista päätellen, mullakin vaihtuu viikko aina tiistaina) ja vähän "kateellisena" olin kun saat vauvasi jo huomenna, mutta kappas yöllä alkoi supparit ja vahvasti näyttää siltä, että huomisen puolella tämäkin tirri tulee ihmettelemään ulkomaailmaa :D. Mutta siis, tsemppiä tulevaan! :)
    -Hanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan :) Olisipa sattuma, jos kävisi niin että samat lasketut ajat ja sitten lapset syntyy eri päivänä mutta kuitenkin samana. Onnea koitokseen sinullekin! :)

      Poista