Round 2.0: Raskausviikko 39.

19.5.15

Raskausviikko 39., 38+0:

Paino: 60,1kg (+200g) GABUUM! Kuuskymppi rikki. Taitaa jäädä raskaudessa tulevat kilot siihen seitsemän kilon tuntumaan ellei viikossa tule vielä rutkasti lisää.

Merkit kehossa: Navan ympärystä kutittaa ja välillä on pienellä ihoalueella sellainen tunne, että iho ratkee. 

Turvotusta en näe varsinaisesti, mutta mietin kyllä huomaanko eron sitten jälkikäteen.

Raskausoireet: Pissattaa ja melko usein. Pitää olla myös aina tarkka, että rakko oikeasti tyhjenee koska välillä käy niin, että miltei viiden minuutin päästä pitää käydä uudelleen vessassa.

Muuten vaivat on ehkä jopa helpottanutkin, jos vaan muistan olla ylirasittamatta itseäni. Esimerkiksi jaloissa ei tunnu enää läheskään niin usein painetta suonissa eikä muutenkaan suonet pullota niin kovasti. Jännä, koska kuvittelisi että ei se nyt loppua kohden ainakaan helpota...

Nöpönen: Eilen sain vissiin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani osuman kylkiluuhun. Ei se kylläkään sattunut, mutta tunsin sen kuitenkin. Muutenkin tuolloin liikkeet tuntui todella ylhäällä, mihin en ole tottunut.

Hyvin suurella mielenkiinnolla odotan sitä, että pääsen näkemään millainen tyyppi tämä oikein on, koska en ole oikein osannut muodostaa hänestä minkäänlaista kuvaa näin raskaana ollessa. Edelleen on sellainen fiilis kylläkin, että pieni hän on tai sitten minun vatsakudokset vaan antaa todella paljon periksi ja mahdollistaa melko vapaan liikkumisen. Sen verran tiuhaan vaihtuu pepun paikka.

Maha: En oikeastaan tunne itseäni hirmuisen suureksi, mutta sitten kuitenkin kun näen näitä kuvia niin jään vähän ihmettelemään, olenko nyt oikeasti noin iso. Välillä toki koen kömpelyyttä nousta, jos menen vaikka kyykkyyn mutta yleisesti kuitenkin kävelen mielestäni melko sulavasti viikkoihin nähden.


Fiilikset: No just tällä hetkellä ärsyttää ja aika kovasti, mutta lähinnä vaan ihan yksittäisestä satunnaisesta syystä (vanha kännykkä on liian vanha, että sen kanssa toimisi kameran itselaukaisin -ohjelma... mulla kiristyy pinna tosi äkkiä, jos laitteet ei toimi kuten haluan). Muutenhan tämä elo on hyvin paljon odottelua ja tavallaan vähän ikävää sellaista, koska haluaisin kuitenkin keskittyä vielä näihin "vapaampiin" päiviin ja kun vatsassa ei ole sitä leikkaushaavaa mutta silti se tuleva sektiopäivä pyörii niin paljon mielessä, että on hankala keskittyä tekemään mitään.

Muuta mainittavaa: Mies otti tuon yläkuvan ja melkein aina olen tyytymätön hänen ottamiin kuviin eikä hän sitten yleensä kovin mielellään niitä otakaan minusta. En vaan ymmärrä sitä, eikö voisi vähän katsoa niitä kuvakulmia kuitenkin kuvatessaan... Miten helppoa olisikaan, kun voisi olla itse samassa kameran takana ja edessä.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Meillä myös mies otti aina mahakuvat eikä niistä koskaan tullu semmosia kun olisin halunnut! Mutta tuo sun kuvahan on hieno :) Varmasti erilaista kun tietää tarkan päivän millon vauva syntyy. Ei enää pitkä aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tosiaan useimmiten otan itse, koska ei miehellä kärsivällisyys riitä ja mä taas välillä olen pikkutarkka. Esim. tuossa yläkuvassakin olisin vähän muuttanut kuvakulmaa, mutta tuo nyt oli siedettävin :D Pitäisi yrittää ottaa vielä itse jotkut mahakuvat kerta tällä kertaa ei saa sitä "laskettuna päivänä"-otosta.

      Poista