Huomista odotellessa

7.5.15

Olen tällä viikolla nukkunut entistäkin huonommin, tyyliin heräillyt kahden tunnin välein. En ole varma, johtuuko tuo raskauden viimeisistä viikoista - siihen tapaan on nukkumiskylki ollut aina puutunut herätessä - vai olisiko heräilyjen syynä odotus huomisesta. Tänään kun silmäni aukaisin, niin ensimmäisenä oli mielessä: huomenna on synnytystapa-arviointi. Kauan tuota on odoteltukin ja koen sen hyvin merkittäväksi, koska siellä pitäisi selvitä se, millä varauksin lähden valmistautumaan synnytykseen. Onko edessä ainakin yritettävä alatiesynnytystä vai mennäänkö suoraan suunniteltuun sektioon?

Kirjoittelinkin aikaisemmin jo omia pohdintojani siitä, kuinka on vaikeaa valita itselleni sopivinta alustavaa synnytystapaa. Sektio on ollut tässä toisessa raskaudessa se päällimmäinen toive, mutta en ole lukinnut sitä ehdottomaksi toiveeksi. En edelleenkään ole asiassa sataprosenttisen ehdoton, mutta aion kyllä huomenna ilmaista, että sektio tuntuu minusta ajatuksen tasolla paljon paremmalta ja turvallisemmalta. En pelkää sitä lainkaan samassa määrin kuin sitä, mikä voi mennä pieleen alatiesynnytyksen yrittämisessä.

Olen yrittänyt kelata päässäni, mitä siellä tapaamisessa mahdollisesti huomenna keskustellaan. Olen yrittänyt laittaa itseäni sellaiseen asenteeseen, että en nöyristelisi niitä lääkäreitä liikaa. Tunnistan nimittäin itsessäni sen, että saatan hyvinkin suostua alatiesynnytykseen sen takia, koska en halua olla epäkunnioittava lääkäriä kohtaan. Mikäli siis lääkäri kokisi paremmaksi vaihtoehdoksi, että alatiesynnytystä kokeiltaisiin. Ymmärrän, että näissä synnytysasioissa ei voi ikinä etukäteen tietää, miten asiat tulee etenemään, mutta jotenkin tuo "kokeilu" sana on hiukan häiritsevä. Kun siis rakenneultrassa lääkäri puhui siihen malliin, että "kyllähän sitä alatiesynnytystä voisi tässäkin tapauksessa ainakin kokeilla ja pääsethän sinä siitä aina tarvittaessa sektioon", niin ei se nyt ihan niin kevyt juttu ole kuin vaikkapa jonkin uuden ruokamaun kokeileminen. Tuo sana vaivaa minua takuulla sen takia erityisesti, koska kyllähän Antonistakin kokeilin onnistuuko se alatiesynnytys ja kun se synnytys pysähtyi, niin sektioon mentiin. Olisin hyvin mielissäni, jos tällä kertaa saisin sellaisen synnytyskokemuksen, mikä ei olisi pitkittynyt, turhauttava ja epämääräinen.

Olen odottanut huomista synnytystapa-arviointia muistakin syistä kuin sen itse synnytystavan arvioinnin takia. Tuolla kun ultrataan perusteellisemmin ja saa tietoa vauvan hyvinvoinnista. Erityisesti minua kiinnostaa vauvan paino, vaikkakin suhtaudun siihen melko skeptisesti, koska Anton arvioitiin synnytystapa-arviossa jotain vajaa kolmekiloiseksi ja laskettuna aikana hänen arvioitiin painavan 3,6kg. No Anton syntyi viikoilla 40+5 ja hän oli siro 3040 grammainen vauva. Mutta kyllä tuo arvio nyt jotain osviittaa ainakin antaa ja kerta olen arvellut, että Nöpönen olisi pieni niin jännä kuulla, millaisen arvion hän saa suhteessa tuohon Antonin arviointiin. Kieltämättä yllättyisin todella suuresti, mikäli Nöpönen arvioitaisiin isommaksi kuin Anton tai jos hän oikeasti olisi sitä, koska tässä raskaudessa maha on pienempi. Juuri eilen päädyin tilanteeseen, jota en ole omalle kohdalleni osannut kovinkaan hyvin kuvitella: ajattelin, että minullahan on pieni raskausmaha. Tiedä sitten, onko se sitä mutta jostain syystä näin loppuraskaudessa se ei ole tuntunut tai näyttänyt massiiviselta toisin kuin Antonista tullut mahani aikoinaan näytti. Kuvassa siis eilinen maha:


Niin ja rakenneultrassahan saimme veikkauksen, että Nöpönen on tyttö. Haluaisin kuulla, miten vahvalta tuo veikkaus vielä vaikuttaa. Jotenkin minulla on ollut pääni takakopassa sellainen kutina, että minulle vielä ilmoitetaan Nöpösen olevankin poika. Ehkä siksi, koska minun on jostain syystä erikoista ajatella, että minulle tulisi tyttö vaikka olenkin kovasti toivonut pääseväni joskus myös tytön äidiksi.

Mehän olisimme saaneet synnytystapa-arvioinnin jo tämän viikon tiistaille, kun aikaa varattiin, mutta se olisi ollut niin hirmu aikaisin että en uskaltanut ottaa sitä. Koin helpommaksi, että olen kotona tekemässä Antonin aamuhommat ennen kuin hänelle tulee muuta seuraa siksi aikaa. Välillä mietin, että jos olisikin ottanut tuon ajan niin se olisi jo takanapäin. Nyt vielä olisi selvittävä tämän yhden päivän odottelusta... Huh, tuleekohan sitä kuinka pitkä aika.

Ja millasetkohan ovat huomenna fiilikset...

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Mun mielestä sulla ei oo mitenkään erityisen pieni maha, mutta onhan se vaikea kuvien perusteella sanoa. Neelasta mulla oli pieni maha ja Neela olikin pieni (3070g). Erinistä mun maha oli isompi ja sieltähän tulikin sitten isompi tyttö (3910g). Neelasta painoarvio ultralla oli "hieman reilu 3kg" ja Erinistä 3,7kg. Tosin käsin kokeiltuna Erin arvioitiin melkein nelikiloseksi, en kyllä sillon uskonut tuota kätilön tekemää arviota ollenkaan vaikka se sitten pitikin ihan paikkaansa. :D Mun kohalla painoarviot on siis osunut hyvin kohdalleen.

    Mua ihan jännittää sun puolesta! Jännä kuulla minkä kokoseksi Nöpönen arvioidaan. Kiva tietää myös mikä synnytystapa sulla on edessä, toivottavasti osuu kohdalle hyvä lääkäri joka kuuntelee sun toiveita. Ihmettelen kyllä jos et saa sektiota..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei maha minunkaan mielestäni ole siis erityisen pieni, on se varmaan sellainen keskikokoinen mutta kuitenkin se on minusta minulle pieni :D Ja sitten miettii just sitä, että kun Antonista oli isompi maha ja silti Anton oli niin siro, niin mikä on tämän nykyisen vauvan koko sitten.

      Antonia ultrattiin vielä silloin ennen käynnistyksen aloittamista ja senkin lääkärin arvio oli 3,6kg. Ilmeisesti tuo mitataan mahan ympäriltä, niin Anton oli sitten vaan isomahainen vissiin.

      Onhan se aika jännä ajatella, että huomenna saattaisi tietää jo hyvin potentiaalisen syntymispäivän.

      Poista