Anton 1v10kk

25.5.15

Anton täyttää virallisesti vuoden ja kymmenen kuukautta 28. päivä, mutta koska olen tuolloin sairaalassa niin tämä postaus tulee nyt. Kuvat otin muutama päivä sitten parvekkeella, kun aika tuntui sopivalta.


Perustietoja:
- Pituutta 80-81cm ja painoa vajaa 10kg.
- Käyttää vaatekokoja 80 ja 86.
- Liberon vaippakoko 4 edelleen käytössä.


Nukkumisesta: 
Antonin unirytmi on ollut nyt vähän sekaisin; syytän lisääntynyttä valoa ja selvästi miehen läsnäolo kotona vaikuttaa myös. Jos mies on enemmän poissa, niin silloin tulee noudatettua Antonin kanssa tiukemmin tietynlaista päivärytmiä. Määrällisesti Anton nukkuu kyllä edelleen sen 12-13 tuntia vuorokaudessa, mutta päiväunien aika saattaa vaihdella melko radikaalistikin. Joskus hän nukahtaa klo 13 aikoihin päiväunille ja joskus ns. pakkosimahtaa klo 19 ja kuitenkin herää vielä illalla. Kerta yöunille hänet on kuitenkin saanut melko ongelmitta huolimatta myöhäisistä päiväunista, niin en ole sitten ollut niin tarkka siitä ajankohdasta. Erityisesti kun vaikuttaa siltä, että ei häntä väkisin päiväunille saa vaan hän lähinnä hakeutuu nukkumaan silloin, kun itse haluaa.

Pääosin Anton nukkuu omassa sängyssään. Jopa ihmeen kiltisti hän sinne jää, vaikka muuten kyllä näyttääkin itkun tapaisella äänellä, että ei haluaisi sinne mennä. Öisin hän useimmiten herää ja kävelee meidän huoneeseen mutta kun mies vie hänet takaisin sänkyynsä niin Anton myös jää sinne ja ilmeisesti nukahtaa uudelleen. Nyt on mies tehnyt siis lähinnä niin, että kävelee takaisin itse sänkyyn nukkumaan mutta iltaisin hän odottaa, että Anton nukahtaa. Kello kuuden jälkeen Anton on saanut tulla nukkumaan meidän viereen, mikäli on herännyt vielä uudelleen. Tosiaan meidän vieressä ollessaan Anton nukkuisi kyllä yönsä ihan putkeen, omassa sängyssä kokonaiset yöunet on paljon harvemmassa.


Syömisestä:
Tämä on nukkumisen ohella myös vähän hakemisen tasolla, kun Antonilla niin paljon vaihtelee kaudet, milloin hän on innokas syömään ja milloin mikään ei tunnu kelpaavan. On myös jokseenkin hankalaa, kun haluaisin välttää antamasta purkkiruokia mutta kotiruoka menee kaikista hankalimmin ellei kyseessä ole se ainainen makaroni-jauheliha -ruokayhdistelmä. Leipä ja puuro kyllä maistuu aamuisin ja iltaisin ja välillä iltapäivisinkin. Hedelmiä ja vihanneksia tuntuu olevan ihan turhaa tarjota, kun välittömästi tulee vastaukseksi "ei!". Muuten kyllä soseina hedelmät menee.

Sokerin ja suolan suhteen en ole ollut enää niin tiukka ja muutenkin annan Antonin maistaa miltei kaikkea, mikäli hän vaan osoittaa mielenkiintoa. Olen muuttanut linjausta jo senkin takia, koska ylipäänsä on aika harvinaista, että hän haluaa maistaa jotain uutta. Tavallaan ilokseni hän ei kuitenkaan karkeista ole oikein missään muodossa välittänyt, Pätkiksen palankin sylkäisi suustaan. Mutta vielä ei ole tullut vastaan sipsejä, mistä hän ei tykkäisi. Välillä olenkin sitten syönyt sipsejä salassa, koska niitä Anton haluaisi välittömästi, jos vaan niitä pongaa... Eräs aamu kun kysyin häneltä aamupalatoiveita, tuli suusta vastaus: "pippi"=sipsi. Sitä toivetta en kyllä Antonin harmiksi toteuttanut.

Maidon suhteen olemme siis antaneet rohkeammin ruokia, missä maitoproteiinia on mutta edelleen minua pelottaa antaa sellaisia tuotteita, mitkä on pitkälti kokonaan maitoa. Tiedän, että sitä altistamista pitäisi tehdä mutta se on tavattoman hankalaa, kun muistoissa on ne allergian vaikutukset ja sitten pelottaa, että toiselle tulee taas paha olo. Toisena ongelmana on myös ollut se, suostuuko Anton ylipäänsä maistamaan... Mutta tähän mennessä ainakaan muutamasta rahkalusikallisesta ei ole tullut mitään ja Antonin leivän päällä käytetään samaa voita kuin meilläkin eli sellaista maitoa sisältävää. Kermakastikkeita en ole uskaltanut kokeilla, vaikka ehkä pitäisi.


Luonteesta:
Luonteeseen on ainakin alkanut tulemaan enemmän sävyjä... Siinä missä kirjoitin pari kuukautta sitten Antonin olevan aivan ihana tapaus, niin en ehkä ihan samassa määrin tuota nyt allekirjoita. Sen verran on ruvennut esiintymään uhmaa, että välillä on hermot vähän kireällä. Mutta kyllä omaa tahtoa saakin olla ja se on vanhempienkin sopeuduttava muuttuviin tilanteisiin.

Välillä tuntuu siltä, että hänellä on vain pelkkä "ei"-moodi päällä kun hän hokee sitä jo heti ennen kuin edes tajuaa, mistä on kysymys. Kun tulee puhetta vaipanvaihdosta, niin hän juoksee ruokapöydän alle karkuun. Aikaisemmin niin innoissaan iltapesuille lähtevästä pojasta on kuoriutunut olento, joka lähinnä huutaa suihkupesun ajan. Muutaman kerran olen häkeltynyt, kun Anton itkee niin kovasti, jos hänet on pakotettava johonkin. Välillä kieltäessä Anton meinaa myös lyödä protestiksi, mutta kun häntä toruu asiasta, on hän heti pahoittamassa mieltään ja tulossa halaamaan anteeksipyynnön merkiksi.

Muutenkin vaikka tuota temperamenttia on nyt voimakkaammin esiintynyt, on Anton tavallaan todella herkkä. Nyt raskaana ollessani olen tietoisesti yrittänyt välttää ääneen voivottelemista, koska Anton heti ottaa sen itseensä niin, että naama menee surulliseksi ja kädet naaman eteen. Välillä hän tulee myös silittämään minua, vaikka yritän vakuuttaa, että ei minulla ole mikään hätä vaan lähinnä esim. sohvalta nouseminen tuntui hankalalta. 

Yleisesti Anton on edelleen kuitenkin hyvätuulinen ja useimpien mielestä "valloittava" tapaus.


Taidoista:
Kehon hallinta on jo sillä tasolla, että taaperoksi en oikein häntä osaa mieltää. Anton juoksee ja vipeltää, vielä hän ei kylläkään osaa pomppia. 

Puhe kehittyy nopeaa vauhtia. Sanavarasto on laajentunut huomattavasti entisestään ja jonkin verran tulee lauseita. Kolmen sanan lauseet on muistaakseni olleet pisimpiä: "missä auto on?", "tuolla taulu on", "mummon autolla ajaa"... Sanoissakin tosiaan esiintyy paikoin taivutuksia. Kovin paljon häneltä ei enää taida tulla edes sellaista epämääräistä puhetta ja jos tulee niin kyse on lähinnä siinä, että me vanhemmat emme vaan tajua mitä hän yrittää sanoa mutta kun sitä hetki selvitellään niin useimmiten se selviää. Esimerkiksi tässä jokunen viikko sitten hän puhui useaan kertaan asiasta, mitä en tunnistanut mutta kun pyysin näyttämään, niin hän sanoi sanan ja näytti takissaan olevaa perhosta ja siinä samassa tunnistin sanan perhoseksi. 

Viime aikoina ollaan opetettu Antonia laskemaan ja hän hallitseekin laskemisen jotenkuten viiteen asti, tosin jostain syystä numero kakkosen kohdalla hän välillä huudahtaa "ei" ja jatkaa "komme, nejjä".


Suosikit ja inhokit:
Antonin lempitekemisiin kuuluu ainakin piirrettyjen katsominen, piirtäminen/maalaaminen ja autolla ajaminen. En ole uskaltanut lähteä edes kokeilemaan, kuinka pitkään hän jaksaisi viihtyä piirrettyjen äärellä. Pari kuukautta sitten hänen lempipiirrettynsä oli Pocoyo ja taitaa tuo edelleen olla se suosikki. Hauskasti Antonilla on tapana tuon piirretyn alkumusiikkien aikana lähteä juoksemaan keittiö-olohuone seinää ympäri, koska siinä alussa ne hahmotkin juoksee. Sitten tietyssä vaiheessa piirretyn päähahmo Napero pomppaa haara-asentoon ja Anton ottaa saman asennon ja huudahtaa iloisesti. On tehty tutkimuksia siitä, että television katselu saattaisi passivoida puheen kehittymistä mutta oman kokemukseni mukaan Anton on oppinut paljon uusia sanoja piirretyistä. Toki tässä saattaa vaikuttaa sekin, että useimmat piirretyt mitä Antonille näytämme on sellaisia, missä katsoja otetaan mukaan eli katsojalle esitetään kysymyksiä jne. ja kuulenkin kun Anton vastaa niihin. Samantapainen oli Antonin viime suosikki Mimi & Kuku, missä Anton matki kehon liikkeitä.

Autolla ajaminen on tosiaan Antonista hirmu kivaa ja koska meillä ei autoa ole, niin hän pääseekin useimmiten mummon auton kyytiin. Sen takia hän usein puhuukin tuota "mummon autolla ajaa". Toistaiseksi Kuopioon ajettu matka on ollut pisin aika yhteen putkeen ja varsin tyytyväisenä Anton on tuon kaksi tuntia istunut ja tuijotellut ikkunasta ulos. Junat kiinnostaa Antonia myös ja välillä pitää niitäkin käydä katselemassa juna-asemalla.

Ei siis varmasti yllättävää, että Antonin suosikkileluihin kuuluu nimenomaan autot. En tiedä, mistä tämä autovillitys oikein pääsee tulemaan, koska me emme miehen kanssa erityisemmin mitään autoihmisiä ole. Toisena suosikkileluna on hiukan omituisesti sellainen kylpylelupingviini ja Anton aina ihanasti sanoo "pimviini". 

Ehkä hiukan kummallista on myös se, että Anton pitää siitä, että hänen kynsiään leikataan. Mies tosiaan kun aina hemmottelee minua sillä, että huoltaa minun varpaankynnet niin Antoninkin kynsiä pitäisi aina leikata. Muutenkin siinä missä vaipanvaihtoa protestoidaan niin jalkaa ja käsiä kyllä ojennetaan, jos kynsienleikkuusta on kyse.

Inhokkeja on siis nykyisellään sellaiset perustoimet kuin vaipanvaihto, suihkupesu ja pukeminen. Anton ei myöskään erityisemmin suostu enää syömään itse lusikoitavia ruokia vaan haluaisi, että ne syötetään. Samaan tapaan hän ei haluaisi, että hänet laitetaan syöttötuoliin vaan syöttäminen pitäisi tapahtua jossain muualla. Ja kun nämä inhokit sattuu olemaan juurikin niitä peruspäiväaskareita, niin on arki ymmärrettävästi nykyisellään rasittavampaa mutta kaikkeen onneksi tottuu ja useimmiten nämä taitaa olla sellaisia kausijuttuja.


Tällainen on meidän Anton nyt ja piakkoin hän saa lisätittelin "isoveli", vaikka on itsekin vielä melkoisen pieni. Voih <3

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Hei, meidän 1 v 9 kk pojalla myös maitoallergia joka näyttäisi alkavan väistyä mutta tuntuu yllättävän vaikealta alkaa antaa tuotteita jotka ovat pelkkää maitoa. Eikä hän kaikista edes tosiaankaan edes pidä joten syksyllä hoitoon mennessä alkaa viimeistään opettelu koska kaikki mitä on annettu on mennyt ilmn oireita.

    Ihania nämä puhumaan opettelevat, tuo pingviini on meillä pinggiini😄

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä se altistaminen vaatii rohkeutta vanhemmilta. Itsehän olen noiden Antonin allergiatapausten jälkeen ruvennut näkemään painajaisia, jossa minä tai joku muu saa voimakkaita allergiakohtauksia... Vaikka ei Antonilla suinkaan ollut henki vaarassa koskaan, lähinnä sai sitä ihottumaa ja oksenti.

      Hyvin pieniä määriä ollaan nyt annettu eikä niistä ole tullut mitään. Aikaisemmin kun ihottuma nousi jo todella pienestä määrästä niin kaippa sen allergian voi olettaa helpottaneen. Juusto meillä menee myös huoletta, mutta ei tulisi mieleenkään antaa vielä ihan "puhdasta" maitoa.

      Poista