Alle vuorokausi suunniteltuun sektioon

26.5.15

Kummastuttaa tämä olotila, kun ei jännitä. Tietenkin päässä melkein koko ajan pyörii tuleva mielessä ja katselen vähän väliä kelloa, mutta kehossa ei jännitys vielä ainakaan tunnu. Vanhempani ovat alkuillasta soitelleet ja toivottaneet onnea matkaan. Tuntuukin jotenkin siltä, että muilla on paljon odottavammat fiilikset. 

Yritän kovasti ajatella asiaa niin, että sektio on toimenpiteenä kuitenkin sellainen, että en minä siihen voi vaikuttaa. Asiat siis menee niin kuin ne menee ja varmasti parempi on, mitä rauhallisempana onnistun itseni pitämään. Mutta enpä ylläty, jos oikeasti huomenna aamulla alkaa pelottamaan. Onneksi mies on hirmu rauhallinen ja harvoin jännittää, hän varmasti osaa pitää minutkin rauhallisempana kuin mitä yksinäni olisin.

Mietityttää huomisessa melko paljon se puuduttamisen onnistuminen. Toivoisin, että tällä kertaa pääsisimme mieheni kanssa kokemaan oikeasti sen vauvan syntymän. Viimeksi kun sektio meni sitten nukutukseen, niin ne vauvan ensihetket jäi molemmilta pimentoon. Samassa kuitenkin myös jännittää, miltä se sektio sitten tuntuu kerta siitä puudutteella tehtävästä sektiosta minulla ei ole kokemusta. Tavallaan siis kuitenkin uusi juttu minulle sektio tuntukokemuksena, mikäli puudutus onnistuu.

Huomaan, että välttelen sen ajattelemista, että tulen olemaan Antonista erossa. Jos se käy mielessä, niin meinaa tulla surullinen olo. Olen kyllä laittanut paperille ohjeita huomista varten, kun miehen äiti tulee tänne Antonin seuraksi. On Anton mummonsa kanssa ollut aikaisemminkin, mutta ei koskaan oikein muutamaa tuntia pidempään. Mies tulee sitten yöksi kotiin ja seuraavana päivänä he tulevat paikalle Antonin kanssa ellei sitten vauvaa ole viety sellaiselle osastolle, minne sisaruksia ei päästetä.

Tuokin mietityttää jonkin verran, kun Anton tosiaan joutui syntymänsä jälkeen muistaakseni muutamaksi vuorokaudeksi eri osastolle. Hänellä oli tulehdusarvot hiukan koholla ja sokerit olivat liian alhaiset. On sellainen fiilis, että nuo sokerit saattaa olla Nöpöselläkin ongelma kerta se on varsin yleinen juttu pienillä vauvoilla. Tietenkin sitä toivoo, että asiat menisi tällä kertaa paremmin vaikka ei ne nyt viimeksi mitenkään huolestuttavalla tavalla olleet. Kunhan pitivät Antonia tiukemman tarkkailun alla jonkin aikaa, mikä oli mielestäni vain hyvä. Mutta sitten sitä jossain vaiheessa alkaa toivomaan todella kovaa kotiin pääsyä ja toivoo, että vauvakin olisi siinä kunnossa, että kotiin päästään. Hyvässä lykyssä oltaisiin kotona lauantaina, mutta aika näyttää.

Muuten tänään on ollut kiva päivä. Tosiaan lounastimme Amarillossa. Ruoka oli tosin pettymys, mutta hyvin on pitänyt nälkää koska klo 16 jälkeen en ole saanut syödä enää mitään raskaampaa. Vielä ehdin syömään leipää iltapalaksi, mutta klo 24 täytyy olla syömättä ja juomatta koko loppuaika. Takuulla on muuten aamulla nälkä ja jano, huh. Kaunis päiväkin tänään ollut ja ollaan nautittu perheajasta ulkona ja parvekkeella. 


Anton on selvästi sellainen herkkä aihe tällä hetkellä. Ihan takuulla pillitän sairaalassa monet kerrat, kun hänet näen ja sitten kuitenkin yritän pitää itseäni koossa, että Anton ei menisi ihan hämilleen. Hänkin kun menee aina surulliseksi, jos minä itken. Ja apua, toinen pieni lapsi ja meidän! Niin kovin vaikea käsittää, vaikka tässä on ollutkin jo tovin raskaana.

Kohta lähdemme perheen kera iltapesuille ja yöstä tulee takuulla pyörimistä ja hyörimistä. Klo 6 saapuu miehen äiti tänne ja klo 6.45 pitäisi olla sairaalalla ilmottautumassa. En tiedä, moneltako leikkaus on. Riippunee ihan siitä, tuleeko hätäleikkauksia väliin ja monensiako nyt ylipäänsä ollaan suunnitelluissa leikkauksissa. Mutta eiköhän meistä huomenna kuulu jossain kanavalla, todennäköisesti instagramin puolella nimimerkkini haeltoss takaa.

On jännää myöskin tietää, että niin moni on taustalla ajattelemassa meitä nyt kun tosiaan tiedetään päivä, milloin vauva syntyy. Niin tutut kuin vähemmän tutut ihmiset jännittävät puolestamme. Uskon, että jokainen lähettää meille hyviä ajatuksia ja voimaa huomiseen. Kiitos siitä. Kirjoitellaan taas, seuraavan kerran sitten jo aikalailla erilaisessa tilanteessa.

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Mulla oli sama, itketti kun piti olla Neelasta erossa. Osastolla tuli itkettyä monet kerrat ikävää ja vielä kotonakin olin muutaman päivän herkällä päällä Neelan seurassa. Hyvin se silti menee ja erossa olosta Anton saa ihanimman lahjan, pikkusiskon :) Paljon tsemppiä huomiselle!! ❤ Kuvia ja kuulumisia odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tosiaan yrittää pitää mielessä, että sillä kaikella on hyvä tarkoitus mutta vaikeahan se on varmasti niissä hormonihuuruissa olla itkemättä ja kokematta niin isosti... Mua edelleen mietityttää se mahdollisuus, jos sieltä paljastuukin poika :D Kiitos!

      Poista
  2. Tsemppiä tähän päivään! Ainakin minä odotan jännityksellä sitä, kun tulokas saapuu maailmaan. :)
    T. Pilvi

    VastaaPoista
  3. Jaiiiiiiks! Oon ollut niin omissa höttöhattaramaailmoissa pitkään, eikä ole tänne tultu taas kurkkailtua, mennyt tämäkin ihan ohi! Jännittävää päivää, kohta hän on täällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo kävin tuossa tosiaan lapsen ottamassa maailmaan ja siksi nyt itsekin vastaan vähän myöhässä :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. <3 Mä en osaa tehdä tuollaista sydäntä tietokoneella :( :D

      Poista
    2. No en minäkään :-D. Mobiilina lähes aina kirjoittelen :->. ♡♥♡♥

      Poista