Äiti -rakkain unikaveri

14.5.15

Antonille ja Nöpöselle tulee päivän vajaa vuosi ja kymmenen kuukautta ikäeroa, mikäli Nöpönen leikataan suunniteltuna toukokuun 27. päivänä. Anton on syntynyt siis 28. heinäkuuta. Ikäero on mielestäni aikalailla pienin mahdollinen, mitä osaan pitää mahdollisena ikäerona meidän lapsille. Tiedostan kyllä Antonin olevan vielä pieni ja vaipoissakin hän on, mutta hän on samassa minulle kuitenkin jo lapsi. Hän ei ole ainakaan vauva enkä oikein taaperoksikaan häntä osaa enää kovin hyvin mieltää.

Kun raskauduin uudelleen, niin vähän mietiskelin ja pelkäsin, tapahtuikohan se nyt sitten kuitenkin liian aikaisin suhteessa Antonin ikään. Enää tuota pelkoa ei ole, mutta on muutamia asioita, jotka aiheuttaa huolta ja mietintää siitä, kuinka Anton ottaa pikkusisaruksen vastaan.

Isoin ongelmakohta meille on nukkuminen. Anton on aina tykännyt nukkua perhepedissä ja nukkuukin siellä parhaiten. Antonille hankittiin vuoden vaihteessa oma isompi sänky ja hän on myös nukkunut siellä, mutta tässä keväällä on ollut kausia, jolloin hän nukkuu siellä enemmän tai vähemmän. Joko on ollut niin, että me vanhemmat olemme eläneet sellaista aikaa, että olemme tarvinneet hyvät yöunet ja siksi olemme joustaneet enemmän Antonin nukkumispaikassa tai sitten Antonilla itsellään on ollut kausia, kun hän ei nuku niin mielellään omassa sängyssä.

Olen kuitenkin laittanut nyt merkille, että kyse ei ole niinkään siitä, missä nukutaan vaan kenen kanssa nukutaan. Anton ihan selvästi haluaa minut viereensä ja tämä on vahvistunut tässä kuukauden sisällä. Mies on siis meillä se, joka on nyt laittanut Antonia omaan sänkyyn nukkumaan ja viime aikoina se on aiheuttanut itkua ja vastustelua. Eräskin ilta Anton sai kölliä minun kanssa meidän sängyllä ja aina kun hän näki miehen liikkuvan toisissa huoneissa huuti hän iskänsä suuntaan: "EI!". Tulkitsin tämän niin, että hän sanoi ei juurikin sen merkiksi, että isä ei saa tulla häntä hakemaan pois. Toisena iltana hän oli taas tullut ns. iltaa viettämään minun kanssa sängylle ja kun hän kuuli, että mies sammutteli laitteita muista huoneista niin Anton kapusi meidän sängystä pois, kävi laittamassa makuuhuoneen oven kiinni ja kiipesi takaisin viereeni.


Kieltämättä sydäntä riipaisee joka ikinen kerta, kun mies ottaa Antonin viedäkseen hänet omaan sänkyyn ja Anton itkunsa ohesta omatoimisesti vilkuttaa ja sanoo: "hei hei, öitä!" Joskus minuakin alkaa itkettämään, vaikka tiedänkin Antonin rauhoittuvan aina todella nopeasti, kun sinne omaan sänkyyn päästään. Puhutaan siis useimmiten ihan vain muutamasta minuutista, minkä hän protestoi.

Sitten sieltä Antonin sängystä kuuluu, kun ne miehen kanssa lukevat kirjaa ja Anton osoittaa erilaisia kuvia. Anton myös aina muistuttaa "peitto", että mies peittelee hänet. Joskus Anton saattaa ruveta uudelleen äyskäämään, kun mies sammuttaa valot ja Anton tajuaa, että pitäisi ruveta nukkumaan. Välillä minun sänkyyn kaikuukin huuto: "Hanna, Hanna nukkuu." (Anton kutsuu meitä edelleen etunimillä) Mies on Antonin huoneessa sen aikaa, kun Anton nukahtaa. Jos Anton herää yöllä, mitä useimmiten kyllä tapahtuu, niin mies on jaksaessaan vienyt Antonin uudelleen sänkyynsä ja joskus Anton on päässyt meidän viereen. Heti ensimmäisenä Anton aina haluaa näprätä minun hiuksia. Tuota samaa hän tekee päivisinkin, jos olen yhtään sellaisella korkeudella, että hän voi niin tehdä.


Minulla on nyt valmiiksi hiukan huono omatunto siitä, että vauva pääsee olemaan minun vieressäni öisin, kun Anton taas ei. Kerta minut leikataan, niin emme uskalla päästää jatkossa Antonia meidän sänkyyn ollenkaan - emme ainakaan ensimmäiseen kuukauteen. Mietittiin, että olisimme laittaneet pinnasängyn sivuvaunuksi kiinni meidän sänkyyn, jolloin Anton voisi olla tarvittaessa minun ja miehen keskellä mutta tuon leikkauksen takia parempi lienee, että Anton nukkuu yönsä kokonaan omassa sängyssään. Pinnasänky saa olla sitten ihan laidat ylhäällä erikseen, jotta on päivisin joku helppo paikka, minne laittaa vauva nukkumaan. Kun nyt tosiaan vauvaa ei ehkä uskallakaan jättää siihen minun omalle sängylle imetyksen jälkeen kerta on tuollainen kaksivuotias, joka tykkää kiipeillä meidän sänkyyn. Osa minusta myös haluaa korvata Antonille tuota yöllistä menetystä sillä, että saa makoilla minun kanssa päivisin, kun pystyy vähän paremmin valvomaan sitä meininkiä.

Tämä nukkumisasia ja järjestely on siis päällimmäinen murhe uuden lapsen tulossa. Toisena on leikkauksesta johtuvat liikkumisongelmat ja se, että en voi nostaa Antonia pitkään aikaan. Onneksi mies on kotona, joten käytännön asiat kyllä onnistuu. Ainoa vain, miten Anton sitten ottaa sen, kun äiti ei nostakaan sykkyyn pyytäessä. Tosin onhan tämä raskausaikakin ollut välillä rajoittavaa ja hyvin Anton on tähän aikaan suhtautunut. 

Ymmärrän kyllä, jos jotkut siirtävät toisen lapsen tekoa sen takia, koska tuntuu että sille ensimmäiselle pitää antaa vielä paljon enemmän huomiota eikä halua lähteä jakamaan omaa syliä kahden lapsen kanssa liian aikaisin. Mutta niin kuin monessa asiassa elämässä, pienessä ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa. Ja vaikka kuinka noita hyviä ja huonoja puolia yrittää ennustaa etukäteen, niin selviää ne kaikessa tarkkuudessaan vasta sitten, kun se oikea tilanne on päällä. Tämän takia yritänkin olla liikaa stressaamatta ja luottaa siihen, että me kaikki kyllä selvitään. Antonista ei ehkä ole kiva, että joutuu jakamaan äidin huomion vauvan kanssa mutta joku muu asia vauvassa voi ollakin kivaa.

Nyt kun sektioon on aikaa vajaa kaksi viikkoa kamppailen itseni kanssa sen suhteen, antaisinko Antonille mahdollisimman paljon läheisyyttä vielä kun se onnistuu helpommin vai yritänkö jatkaa pesäeron tekemistä. Pelkään, että hän yhdistää eron liian vahvasti negatiivisena tunteena vauvaa kohtaan mutta toisaalta kieltämättä, kun näen kuinka iloinen ja onnellinen hän on vierelläni, niin haluaisin suoda hänelle vielä nämä kaksi viikkoa.

Tässä kuvassa meillä oli takana aika rankka yö, kun Anton ei meinannut millään haluta nukkua omassa sängyssä ja lopulta päädyttiin koko perhe heräämään aamuviideltä. Kun menin takaisin seiskalta sänkyyn lepäilemään, tuli Anton heti perässä:


Kuvaoton jälkeen hän nukahti hyvin äkkiä ja heräsi aamukympiltä virkeänä ja iloisena.

You Might Also Like

0 kommenttia