Round 2.0: Raskausviikko 36.

28.4.15

Raskausviikko 36., 35+0:

Paino: 58,8 kg (+700g) Katsoin tuossa, että Antonia odottaessani olin painavimmillani 61,8kg. Nähtäväksi jää, meneekö tällä kertaa yli tuon luvun. 

Merkit kehossa: Nyt kulunut viikko on ollut melko samaa kauraa eli eipä ole erityisemmin uusia juttuja. Navan alta välillä kutittaa, kun iho venyy.

Raskausoireet: Tosiaan, tässä joitain viikkoja on ilmennyt sellainen juttu, että sellaiset kirpeät/happamat karkit maistuu hyvältä. Aikaisemmin en noita erityisemmin syönyt, puhumattakaan siitä että niitä olisi tehnyt mieli.

Nöpönen: Välillä olen ollut huolissani, liikkuuko hän riittävästi. Kun on ollut tapauksia, millon on ollut vaikea saada häntä liikkeelle. Mutta nyt taas pari viime päivää hän on melskannut siihen malliin, että ei ole tarvinnut epäröidä liikkumisen riittävyyttä... Maha muutenkin tuntuu täydemmältä kuin pari viikkoa sitten, joten ehkä hän tosiaan on saanut sitä massaa ympärilleen.

Maha: Välillä ahdistaa ja välillä on tosi hyväkin olla. Lähinnä hankaluutta tuottaa se, kun maha on suht alhaalla, niin jos istun niin sille pitää tehdä tilaa sellaisella kunnon haara-asennolla. Ja haara-asennosta ylös nouseminen ei ole mikään helpoin juttu... Eilenhän sf-mitta oli 32cm ja katsoin tuossa äitiyskorttia Antonin raskaudesta niin sf-mitta oli tuota lukua raskausviikolla 32+3. Jännä, että niissä olisi noinkin iso ero, kun en itse huomaa asiaa.


Fiilikset: Edelleenkään ei ole vahvasti noussut kärsimättömyyden tunteita. Ehkä olot on sitten vielä sen verran helpot ja yritän järkeillä asian niin, että vauvan synnyttyä päivät muuttuu, joten paras vielä nauttia paremmin nukutuista öistä ja enemmästä vapaa-ajasta. Olisi kylläkin kiva, jos keksisi paremmin päiviin jotain erikoista tekemistä.

Muuta mainittavaa: Näin raskauden toisen synnytysaiheisen unen viime yönä. Siinä oli jotenkin mukamas sektio käynnissä, mutta erikoista kyllä leikkaushaavat oli molemmissa jaloissani ja alaselässä... Eikä siinä ne puudutteet ollut toiminut kunnolla ja muistan ajatelleeni, että tämä kipu on vain väliaikaista. Päädyin kuitenkin heräämään siihen kipuun ja vasemmassa jalassani oli oikeasti erikoinen tunne.

Eipä ensimmäinen synnytysuneni tästä raskaudesta ollut mitenkään sen normaalimpi: Nöpönen syntyi ennenaikaisesti ja juurikin vatsan kautta. Olin siis jossain rappukäytävässä Antonin kanssa ja mun maha aukes ja sieltä otin käsiini sellaisen pikkuriikkisen vauvan, joka oli jossain valkoisessa limassa. Samassa yritin kiirehtiä sairaalaan ja katsoa, että Anton ei lähde minnekään karkuun.

Varsin rentouttavia unia, sanoisin.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ei mee kauaa niin teillekin tulee vauva!
    Hassua, mutta nyt kun luen raskausjuttuja niin tuntuu että omasta raskausajasta olis kauheen pitkä aika. Ja myönnetään, mulla on nyt jo raskauskuume! Niitä ihania potkuja tuli ikävä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, viimeiset viikot tosin helposti tuntuu niiltä pisimmiltä. Aika vaikee näin raskaana samaistua sun tilaan :D Mutta toisaalta kerta teille oli nyt alustavasti päätetty, että lapset on tehty niin voisin kuvitella, että itsekin vastaavassa tilanteessa kokisin haikeutta.

      Poista