Round 2.0: Raskausviikko 33.

7.4.15

Raskausviikko 33., 32+0:

Paino: 57,9kg (+400g) 

Merkit kehossa: Mietin tässä sitä, että ei tosiaan ole turvottanut vielä oikein lainkaan. Tosin vuodenaika helpottaa varmasti tilannetta.

Mahan iho alkaa osoittaa merkkejä siitä, että nyt aletaan venyä yli mukavuusrajan. Välillä on erityisesti navan lähistöllä sellaista pistävää pientä ratkeamistunnetta ja jos kovin tarkkaan katsoo, niin siinä voi nähdä pientä ihon rikkoontumista. Pitäisi ehkä alkaa rasvailemaan/öljyämään vatsaa, mutta olen kauhean laiska tekemään sellaista. Sitä kun on tottunut, että iho toimii itsestään hyvin ja ongelmattomasti niin tuollaisten voitelutapojen omaksuminen on yllättävän hankalaa.

Raskausoireet: Anton kaatoi eilen juomani. Oma vikani se oli, kun asetin sen sellaiseen paikkaan ja Anton yritti ottaa muuta siitä tasolta ja siinä ohessa juoma kaatui. Hermostuin ja kajautin v-sanan ilmaan ja minähän kiroilen harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mieskin kysyi, tarviiko sitä noin hermostua... Mietin itse samaa reaktiostani mutta samassa kuitenkin ymmärsin, että se on tämä pirun raskaus. Joitakin tunnetiloja on hirmu vaikea hallita ja osittain tuntuu kuin katselisi itseään ja sitä tunnetilaa ulkoapäin miettien, miksi koet noin vaikka ei ole syytä. 

Useat raskauskalenterit kirjoittavat juurikin mielialojen vaikeudesta näillä viikoilla ja olen yllättynyt: onko tämä tällainen tunteiden heittely todellakin niin yleinen ilmiö tässä vaiheessa? Fyysisesti olen voinut oikein hyvin, mutta pääkoppaa meinaa silloin tällöin hajottaa.

Nöpönen: Tavallaan hän tuntuu edelleen niin kovin etäiseltä asialta. Siis siinä suhteessa, että jos vaikka katson vauvavaatteita niin ajattelen, että jonkin ajan kuluttua hän saapuu vaikka onhan Nöpönen tosiaan kulkenut mukanani jo pitkän aikaa. Sitä ei osaa mieltää niin, että hän olisi jotenkin täällä. Vaikkakin nyt viime päivinä olen taas ulissut ääneen, kun hän tuntuu venyttelevän niin, että maha venyy yhdestä ja toisesta vastakkaisesta suunnasta ulospäin. Liikkeet ei tunnu mielestäni mitenkään kovin ylhäällä vatsaa, vaikka yli navan nyt osa tuntuukin. Olisikin mukava tietää, miten päin hän tuolla vatsassa yleensä lymyilee.

Maha: Parin päivän takaisissa valokuvissa näkyikin mahan nykyistä muotoa ja kokoa. Ei se ole ehtinyt siitä muuttumaan. Otin nyt kuitenkin kuvan hiukan erilaisesta näkövinkkelistä:


Fiilikset: Melkoisen hyvät, sanoisin. Välillä meinaa käydä aika pitkäksi, mutta se pitää vain yrittää kehitellä jotain päivän täytettä. Vielä ei ole tullut mitään "syntyisitpä jo"-ajatuksia.

Muuta mainittavaa: Huomenna taas neuvola ja lauantaina baby showerit. Niin ja Anton on mitä suloisin oman pupunsa kanssa.

You Might Also Like

0 kommenttia