Raskaana ensimmäistä ja toista kertaa

24.4.15

Toista raskautta on vielä jäljellä reilu kuukausi, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa niistä eroista ja samankaltaisuuksista, mitä olen näissä kahdessa raskaudessa laittanut merkille. Toki muistikuvat ensimmäisestä raskaudesta ovat jo hatarampia, mutta eiköhän niihin ole jossain määrin luottaminen.

Plussaaminen
Minulla ei ollut kummastakaan raskaudesta mitään selkeää tunnetta, että olisin raskaana. Tuo johtunee jo siitä, että molemmista olen aikaisemmin lopettanut pillerit ja niiden lopettaminen saa kropan jo aika sekaisin. Oloista on siis vaikea mennä päättelemään, johtuuko ne raskaudesta vai muusta... Kuten en myöskään ole osannut odotella kuukautisia jonain tiettyinä päivinä kerta pillereiden lopettaminen voi saada kuukautisetkin sekaisin. Silti olen testannut sitten, kun on sopiva aika ollut eli kuukautisia ei kuulunut noin 28 päivään. Ja molemmista tosiaan plussasin joskus aamukuuden aikaan, jännitys oli kylläkin kovempi plussattuani ensimmäisen kerran. Molemmat plussat tulivat myös toisesta kierrosta.


Alkuraskaus
Tässä on ollut suurta vaihtelua, mikä on kyllä ihan ymmärrettävääkin tietyiltä osin. Esimerkiksi ensimmäisessä raskaudessa kehon muutokset olivat selkeämpiä, muistiin on jäänyt se jäätävä rintojen kipeys -huh. Tässä toisessa raskaudessa kun ei rintojen aristusta ole esiintynyt paljon lainkaan. Muutenkin kun nyt rinnoista tuli puhe, niin muutokset ovat nyt olleet lievemmät kuin ensimmäisessä raskaudessa. Ekasta kerrasta ne kasvoi eikä ne siitä lopulta enää kutistunut alkuperäiseen kokoonsa, vaikka onneksi sentään jonkin verran pienenivät imetyksen vähentymisen myötä. 

Pahoinvointi ei kummassakaan raskaudessa ole ollut hirmuisen paha. En ole joutunut oksentamaan kertaakaan. Muistikuvani mukaan toisessa raskaudessa pahoinvointi oli kuitenkin asteen kovempaa. Tämä saattoi johtaa myös siihen, miksi minulla ei oikein ollut ruokahalua. Kun taas Antonia odottaessani muistan syöneeni alkuraskaudessa normaalia enemmän, koska oli nälkä ja teki mieli.

Paino nousikin ensimmäisessä raskaudessa nopeampaa vauhtia, kun tässä nykyisessä raskaudessa paino lähti aluksi laskuun. Toisessa raskaudessa harjoitussupistukset alkoivat myös aikaisemmin, mutta sittemmin ajan myötä niitä on esiintynyt kuitenkin vähemmän kuin Antonista. 

Niin ja sitten oli toisessa raskaudessa viikolta 9 alkaen se verenvuoto-tapaus, mitä täällä olenkin paljon puinut. Se säikäytti ja tuntui todella vieraalta, koska Antonin aikaan en raskaudessa vuotanut muuta kuin lievästi kiinnittymisen aikaan. Melkoisen montaa viikkoa sitä verta tiputtelikin ja siltä osin tämä raskaus on ollut paljon stressaavampi tapaus. Jännä kyllä, nyt tuo tuntuu kuitenkin jo kaukaiselta muistolta.


Keskiraskaus
Toinen raskaus on kyllä ollut kokonaisuudessaan helpompi, vaikka Antonin odotusaika ei ollut myöskään erityisen rankka. Ikävintä Antonia odottaessani oli ne lantio/lonkkakivut, mitä on toki esiintynyt tässäkin raskaudessa, mutta selvästi lievempänä ja harvinaisempana. Ero saattaa johtua myös siitä, että Antonia odottaessani asuimme kauempana keskustasta ja siksi kävelin pidempiä matkoja kerrallaan putkeen, jos kävin asioilla. Toisaalta sekin voi vaikuttaa, että lantio ei koe enää niin suurta taipumusta paukkua ja venyä, kun on sen homman jo kerran tehnyt. 

Selkäkin muistaakseni rasittui enemmän Antonia odottaessani. 


Loppuraskaus
Useimmiten sanotaan, että olo vaikenee loppuraskautta kohti niin minä en kyllä kokenut noin ainakaan Antonin kohdalla. Tosin Anton ei ilmeisesti laskeutunutkaan, joten siltä osin minun saattoi olla helpompaa kävellä kuin yleisesti. En tiedä, mikä on tilanne tällä nykyisellä masutyypillä. Ensimmäisessä raskaudessa raskausarvet pamahti mahaan viimeistään loppukuukausina. Ei ne mukavia olleet, mutta ei mielestäni kovin pahatkaan. Suht hyvin ne näytti vaalenevan tässä kuluneessa vuodessa ennen tätä toista raskautta. Tosin huomaan, että nyt ne vanhat arvet pääsevät taas näkyviin mutta mitään uusia en ole ainakaan vielä huomannut. Antonista tuli aikoinaan raskausarvet myös rintoihin, mutta ne hävisivät eivätkä ole kyllä nytkään tulleet takaisin.

Siinä missä maha kasvoi tässä toisessa raskaudessa nopeampaa, jäi se kylläkin kasvussa jälkeen keskiraskauden tienoilla. Tai ainakin sf-mitat ovat nyt aina olleet muutaman sentin vähemmän kuin Antonista kyseisillä viikoilla. Mikä on kyllä jokseenkin ihmetyttänyt minua, koska yleensä toisessa raskaudessa maha olisi kuulemani mukaan usein isompi, kuten on myös vauvakin. Varmaan tuo yhdessä vähäisen painonnousun kanssa ovat vaikuttaneet siihen, miksi minusta tuntuu, että Nöpönen on syntyessään tosi pikkuinen... Naureskelin kylläkin, että en yllättyisi, jos olisin vaistojeni kanssa jotenkin ihan väärässä ja tulee joku neljäkiloinen.


Mahatyypit
Muistan Antonin liikkuneen aina tiettyinä kellon aikoina ja yöt sain nukkua niin, että Antonkin tuntui nukkuvan liikkeiden vähyydestä päätellen. Nöpönen on taas ollut ihan toista maata: en hahmota mitään selvää rytmiä hänen liikkeissään muuta kuin, että öisin hän tuntuu liikkuvan paljonkin. Olenkin vähän miettinyt, näkyykö tämä ero myös sitten vauva-aikana, koska Anton on ollut aina melko hyvä nukkumaan öisin.

Siinä missä sain Antonin liikkeelle syömällä jotain, ei se välttämättä Nöpöseen tehoakaan. Sen sijaan Nöpösen saa liikekannalle parhaiten juomalla vettä. Anton kuului niihin, jotka hikottelivat paljon mahassa ja Nöpönen taas ei hikkaile kuin satunnaisesti.

Minulla ei ole kirkkaita muistikuvia siitä, minkä kokoiselta Anton mahassa tuntui mutta minulla on kyllä sellainen fiilis, että hän oli isompi eikä onnistunut liikkumaan ihan niin pitkin ja poikin kuin mitä Nöpönen tuntuu edelleen tekevän. Molemmat ovat kyllä olleet hyvin huomaavaisia sen suhteen, että pahemmin ei ole potkuja tullut kummaltakaan kylkiluihin/rintakehään tai haaruksiin. Tässä suhteessa siis välillä ihmettelen, miltä se oikein tuntuu kun jotkut sanovat, että vauvan potkut sattuu...

Yleisesti
Vaikka tosiaan sf-mitat kertovat toista tarinaa, niin en silmämääräisesti huomaa että maha olisi nyt mitenkään pienempi. Malli on kylläkin hiukan erilainen, tässä raskaudessa maha on kasvanut koko ajan alasuuntaisesti kun taas Antonista se maha valahti vasta loppumetreillä. Ja nyt kun näitä kuvia vertaan, niin on minulla vissiin ollut syvemmät raskausarvet Antonista kuin Nöpösestä. Tässä raskaudessa mahaan ei ole myöskään tullut sitä mahaviivaa, linea negraa - ei ainakaan läheskään niin selvästi ja koko mahan pituudelta. 

Iso ero raskauksissa on ollut mielen tasolla ja valmistautumisessa. Siinä missä Antonin odotusaika oli hyvinkin keskittynyttä ja intensiivistä valmistautumista, on tämä toinen kulkenut arjen ohessa. Tavallaan on myös tuntunut siltä, että Nöpöseen ei ole kiintynyt ihan samassa määrin kuin mitä oli maha-Antoniin, mutta sitten taas aikoinaan yllätyin siitä, miten se syntynyt vauva ei ollutkaan ihan täysin se tutunoloinen mahavauva, mitä oli ajatellut. Nöpösen kohdalla voikin käydä niin, että en oikein odota hänen olevan jonkinlainen vaan otan hänet täysin vastaan olentona, johon alan kunnolla tutustumaan vasta sitten, kun hän syntyy. Nyt en siis odota sellaista välitöntä syvää kiintymysrakkaustunnetta, mitä Antonin kohdalla odotin. Tietenkin omalla voinnilla on varmasti merkitystä, kuten oli tuolloinkin. Se ensimmäinen vuorokausi on melko sumuista muistoa, kun takana oli nukutus ja sektio. 

Sanoisin, että molemmat raskauteni ovat olleet melko helppoja kauttaaltaan. Tämä toinen on kyllä ollut vielä helpompi, jos ei sitä verenvuoto-juttua ja siihen liittyvää stressiä huomioida. Tai niin, no alkuraskaus oli Nöpösestä rankempi mutta sen jälkeen on ollut helpompaa. Tässä raskaudessa ei kylläkään hiukseni ole saanut yhtä voimistavaa vaikutusta kuin ensimmäisestä. Molemmissa raskauksissa olen kyllä kärsinyt siitä, että herään öisin enkä saa oikein unta. Siinä missä Antonin aikana jouduin myös heräämään pissalle öisin, niin tässä toisessa raskaudessa on ollut yllättävän vähän vessakäyntejä. Oikeastaan vasta nyt viime viikkoina on tullut sitä, että herään yöllä pissahätään - oli sitä myös alkuraskaudessa vähän.

Painan nyt aika lähellä samoja lukuja kuin mitä painoin Antonista näihin aikoihin. Erona vaan on, että Antonia odottaessani niitä kiloja tuli enemmän ja sitten se neljä kiloa jäi. Nyt taas kiloja on tullut vähemmän, mutta lähtöpainokin oli korkeampi. 

Odotukset palautumisen suhteen ovat ihan positiiviset. Ainakin näillä näkymin tuntuu siltä, että tästä toisesta raskaudesta saatan palautua suht helposti samaan kuntoon ja painoon kuin mikä oli lähtötilannekin. Tietenkin mahanahkaa jää ja sillä ottaa oman aikansa vetäytyä. Tietenkin työtä olisi tehtävä, että pääsisin jotakuinkin niihin kuoseihin, missä olin ennen Antonista raskautumista mutta en oikein enää edes odota, että minun tulisi näyttää siltä 24-vuotiaalta minältä, joka tuli aikoinaan ensimmäistä kertaa raskaaksi. Sen verran kova koettelemus oli mielestäni keholle tuo ensimmäinen raskaus, mutta positiivisena yllätyksenä on ollut se, että toinen raskaus ei ole ainakaan pahentanut tilannetta - ainakaan siis minun mielestä. 

Nähtäväksi jää, kuinka näiden raskauksien päätöstarinat eroavat toisistaan. Tuo luku kun on vielä Nöpösen osalta auki...

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. 0lipa mukava lukea tämä postaus, tästä saa kivasti runkoa omillekin muisteluille :)

    VastaaPoista