Parisuhteen vierailla mailla

19.4.15

Tämä on aihe, joka on minulle jo joitain kuukausia vanha. Kuitenkin aina välillä se pyörii päässä ja olen meinannut siitä tännekin kirjoittaa. Mutta kuitenkin on tuntunut jokseenkin hankalalta istua ja yrittää pukea kaikki ajatukset sanoiksi. Lisäksi kieltämättä tämä kuuluu niihin aiheisiin, joista kirjoittaminen tuntuu hiukan uskaliaalta ja laitankin itseni ja parisuhteeni taas tietyssä mielessä tulilinjalle. Tahdon kuitenkin kirjoittaa tästä ja mieheni hyväksyy, että kirjoitan aiheesta kuin aiheesta, vaikka se aihe olisikin sellainen, mikä ei ehkä yleisesti tuo miestäni kovin hyvään valoon.

Mistä siis on kysymys.

Jos näin suoraan asian kirjoittaisin, niin mieheni on kysynyt minulta, voisinko sallia sen, että hän joskus jossain satunnaisessa tapauksessa päätyisikin harrastamaan seksiä jonkun toisen naisen kanssa. Tiedän, että jotkut haukkoisivat henkeään ja olisivat kauhuissaan tuollaisesta kysymyksestä. Minä sinänsä en ollut kovin yllättynyt, koska tunnen kuitenkin mieheni ja tiedän hänen taustoistaan. Tiedän, miten iso merkitys hänelle on sellaisella viettipohjaisella käyttäytymisellä. Tiedän myös senkin, että mieheni yrittää elää itsensä kanssa niin, että ei satuttaisi muita ihmisiä siinä sivussa. Hänelle on perhe tärkeä asia ja siksi hän halusikin ottaa asian kanssani puheeksi eikä lähteä soveltamaan mitään selkäni takana.

Vaikka nyt tunnenkin mieheni ja arvostan hänen rehellisyyttään ja sitä, että hän uskaltaa lähestyä minua tuollaisessakin asiassa, niin ei tämä tietenkään ole mikään pikku juttu. Valehtelematta oli hetkiä, kun ahdistuin ja itkin. Oli hetkiä, kun ajattelin, olisiko meidän parempi erota. Se, että olen raskaana, ei takuulla auta asiaa. Mies sanoikin jälkikäteen, että olisi ehkä voinut harkita tilanteen paremmin ja puhua sitten, kun en ole niin hormonien voimistava. 

Mies kertoi, että halusi kuitenkin lähestyä minua tästä aiheesta, koska se on tuntunut voimistuvan ajan mittaan. Mieheni tiedostaa itsessään tiettyjä piirteitä ja hän on parhaansa mukaan pitänyt itseään kontrollissa ja kuulema tuo on aiheuttanut ajan mittaan sen, että mies ei osaa täysin rentoutua. Häntä on siis jossain määrin pelottanut, että hän vaikka humalapäissään menisi pettämään eikä hän halua elää sellaisen syyllisyyden kanssa, mutta ei myöskään halua tehdä mitään, mikä johtaisi perheen hajoamiseen. Kuitenkin samassa hän ei voi sulkea kaikkea itsestään pois. Hän ei voi siis valita, että ei haluaisi muita naisia. Sen valinnan mieheni voi toki tehdä, miten hän halunsa kanssa toimii. Alkuratkaisu miehellä oli, että hän pyrki sitä vaimentamaan mutta nyt hän ikään kuin miettii, voisiko saada kaiken. Tai voisinko ainakin auttaa häntä siinä, että hän osaisi olla rennommin näiden asioiden suhteen.

Mies ei pyydä, voiko hän nyt mennä pokaamaan jotain naisia baarista. Mies pyytää enemmänkin sitä, että jos joskus sattuisi tulemaan sellainen tilanne, mikä johtaa siihen, että hän harrastaa seksiä jonkun satunnaisen naisen kanssa, niin voisinko olla asian suhteen siinä määrin ok, että sillä ei ole perheeseemme mitään vakavia seurauksia. Minulle ja varmasti monille muillekin tulee kuitenkin tällaisesta mieleen se, että jos sille nyt antaa hyväksynnän, niin se johtaa aktiiviseen toimintaan. Mies kylläkin kiistää tuon ja sanoo lähinnä haluavansa tunnetasolla tietynlaisen "vapautuksen". Mieheni kuuluu muutenkin niihin ihmisiin, jotka eivät koe seksiä tunnetasolla niin syvällisenä asiana vaan enemmänkin jonkinlaisena nautinnon aktina. Mieheni myös pyrkii jossain määrin sellaiseen vapausajatteluun kaikissa ihmissuhteissaan: hän on minulle alusta asti ilmaissut, että minä saan tehdä kyllä mitä haluan - olla siis vaikka muidenkin miesten kanssa. Kieltämättä välillä mietin, että hän onkin huomattavasti helpommassa osassa antaa minulle tuollaisia vapauksia, koska minä en sellaisia kaipaa ja mieheni tietää, että minulle seksi on huomattavasti herkempi asia.

Näin välikommenttina: on todella vaikea pitää ajatuksiaan kasassa tästä kaikesta, koska tämä teema on kuitenkin niin monitahoinen ja mieleni tekisi kirjoittaa tästä ihan yleiselläkin tasolla, mutta väkisin käytän omaa parisuhdettani esimerkkinä. Lisäksi yritän samassa välttää, että ei tulisi kilometrin pituista postausta. 

Kuinka siis ratkaisimme tämän asian? En oikein tiedä, löytyikö tähän mitään selkeää ratkaisua. Lähtökohtaisesti en voi antaa miehelleni hänen haluamaa hyväksyntää. En voi antaa sitä, koska kokisin sen antamisen valheelliseksi. En voi siis teeskennellä, että on jotenkin ok, että hän käy kuksasemassa jotain toista naista. Mutta samassa en osaa myöskään täysin kunnolla selittää miehelleni, miksi se on niin paha asia, jos hän päätyy sellaista tekemään. En osaa myöskään selittää sitä asiaa itselleni ja tuo saakin välillä minut miettimään, onko sille sitten riittävästi perusteita. Siis kun meillä on mieheni kanssa pääosin varmasti sama päämäärä eli se, että voimme elää yhdessä perheenä ja onnellisena sellaisena. On selvää, että hänen muhinointi muiden kanssa laskee minun onnellisuutta mutta on myös selvää, että jos mies ei saa niin tehdä, niin se laskee hänen onnellisuuttaan. Tiedän, miten perinteiset ajatukset parisuhteesta menee ja että ihminen hyvin luontaisesti ajattelee, että kuuluu olla vain sen yhden ihmisen kanssa. Minullakin on takuulla osittain tällainen ajatus, mutta osa minusta pyrkii ajattelemaan asiaa toisella tapaa. Esimerkiksi jos minä kysyn mieheltäni: haluatko tosiaan panna muita naisia silläkin kustannuksella, että meille tulee ero, niin voi mieheni kääntää sen niin, että haluanko minä tosiaan erota vain sen takia, että hän kävi panemassa jotain toista naista. Tavallaan tämä asia on siis kiero: satunnainen seksi tuntuu hirmu vähäpätöiseltä asialta suhteessa perheen yhdessä pysymiseen ja on vaikea ymmärtää, miksi joku sitä sitten haluaisi silläkin uhalla mutta samassa voidaan kysyä, että jos se on niin vähäpätöinen juttu, niin miksi se sitten johtaisi eroon.

Tavallaan mieheni ja minun suhde ei käytännössä muuttunut mitenkään, koska minä en tietenkään voi luvata, ettenkö miehestäni eroaisi mikäli hän jonkun toisen naisen kanssa olisi. Mutta en minä toisaalla välttämättä sitä eroa myöskään ottaisi, jos siinä tilanteessa koen paremmaksi pysyä yhdessä. Tiedän kyllä, että jos mies harrastaisi seksiä muiden kanssa, niin se satuttaisi minua. Arvostaisin miestäni vähemmän ehkä juurikin sen takia, koska kokisin, että hän teki jotain sellaista, minkä tiesi satuttavan minua. Miksi se sitten sattuu, niin sitä en niin hyvin osaa sanoa. Miksi seksi on jollain tapaa niin pyhä asia? Tämä siitäkin huolimatta, vaikka uskon mieheni kokevan seksin hyvin eri tavalla kuin minä. Uskon, että hänelle yhden illan juttu on tietynlaista naisen välineellistä käyttöä eikä siihen mitkään tunteet liity. Niin ja en kyllä haluaisi tuollaista kohtelua kellekään naiselle, mutta jotta tämä aihe ei mene liian monimutkaiseksi niin en tässä yhteydessä käsittele niitä kolmansia kuvitteellisia osapuolia. Tosin mainittakoon, että takuulla on myös naisia, jotka suhtautuvat seksiin samoin kuin mieheni, joten emme voi tässä yhteydessä tehdä ulkopuolisesta naisesta oletettua uhria.

Täytyy myös mainita, että en ota tätä tilannetta siinä suhteessa mitenkään henkilökohtaisesti, että kokisin olevani riittämätön miehelleni. Koen, että tässä ei ole kyse minusta oikein millään tapaa. Vaikka olisin maailman seksikkäin ja mukavin nainen, niin uskon että silti mieheni kokisi halua vierailla muilla mailla - ainakin sen muutaman vuoden jälkeen tutustumisestamme. Tiedän ja tunnen, että mieheni rakastaa minua ja haluaa elää kanssani. Uskoisin myös, että jos mies saisi itse valita niin hän haluaisi olla enemmän minun asemassani, missä ei koeta tuollaista ulkopuolista tarvetta ja halua. Koska onhan se nyt helpompi elää, jos halut ja päämäärät eivät ole niin vahvasti ristiriidassa keskenään.

Luulen myös, että tämä tällainen on paljon yleisempää kuin mitä ajatellaan mutta aihe on ehkä jonkin verran tabu: vaatii rohkeutta sanoa kumppanilleen tällaisia asioita. Vaatii myös voimaa kuunnella tuollaisia asioita. Takuulla on myös ihmisiä, jotka haluavat kyllä muitakin kuin kumppaneitaan mutta kokevat sen halun sopimattomaksi ja siksi pyrkivät taistelemaan sitä vastaan. 

Olen nyt tosiaan ehtinyt sulattelemaan näitä kaikkia asioita jo jonkin aikaa ja perheeseemme on taas laskeutunut rauha tämän asian tiimoilta. Tosin välillä mietin sitä, että jos mieheni nyt joskus sitten päätyykin harrastamaan seksiä jonkun toisen kanssa, niin osaankohan ajatella sitä enää varsinaisesti pettämiseksi vai ajattelenko tyyliin, että se oli todennäköistä tai mieheni tavallaan varoitti minua asiasta. Mutta samassa kun asiaa ajattelen nykyisellään, niin tuntuisi järjettömältä lähteä tästä suhteesta pois tämän asian tiimoilta, kun mitään ei ole tapahtunut. Olihan ennenkin se mahdollisuus läsnä, että mies olisi jonkun toisen kanssa, vaikka sitä ei oltukaan käsitelty niin selvästi ääneen. Kaikissa parisuhteissa on se mahdollisuus läsnä, että kumppani on jonkun muun kanssa. Joskus minusta tuntuukin siltä, että koska olemme mieheni kanssa niin avoimia kaikista näistä asioista niin voisi ehkä kuvitella, että onpa meillä huono parisuhde kun tällaisia asioita käsitellään. Onpa meillä jotenkin ongelmallinen parisuhde, kun siinä esiintyy tällaisia asioita... Mutta ei se niin ole, minusta meillä on hyvä suhde vaikkakin kaikkien suhteiden tavoin meidänkin on tehtävä töitä omamme eteen.

Sitä olen kuitenkin miettinyt, kuinka monet sanovat, että parisuhteessa tärkeintä on luottamus. Onhan se kieltämättä tärkeää, mutta ei se minusta se tärkein juttu ole, vaan tahto on. Parisuhde voi olla ilman luottamusta, mutta ilman tahtoa sitä ei voi olla. Tahto on myös se, mikä saa ihmiset tekemään töitä parisuhteensa eteen. Tahto jostain yhteisestä päämäärästä auttaa tekemään kompromisseja ja selvittämään vaikeitakin asioita. Jos tahto pääsee hiipumaan liiaksi, niin silloin ei jaksa enää taistella. Ei ihmekään, että naimisiin mentäessä sanotaan "tahdon", koska aikamoista taistelua parisuhteet välillä todellakin ovat.

Millaisia ajatuksia teille herää tästä?

You Might Also Like

17 kommenttia

  1. Tulipa mulle paha mieli sun puolesta, kun tämän luin.

    Aihe tuntuu niin vieraalta, mä varmaan musertuisin täysin jos mun mies edes ehdottaisi moista. En varmasti pystyisi enää suhtautumaan neutraalisti, vaan nimenomaan kokisin riittämättömyyttä ja tuntisin itseni todella vähän arvostetuksi. Tekstistäsi kyllä huokuu, että sullekin tuli paha mieli, ja olen pahoillani siitä puolestasi.

    Ehkä voisit kysyä mieheltäsi, että jos kerran sua satuttaisi ajatus hänestä toisen naisen kanssa, miksi hän tekisi niin? Miksi hänen (hyvin kummalliset, anteeksi vaan..) seksintarpeensa menisi sun tunteiden edelle? Vähän kuin sanoisi, että saat lyödä mua jos haluat, mutta kyllä se sattuu. Jos mies saisi nautintoa sun lyömisestä, antaisitko tehdä niin? Ja ennen kaikkea, jos mies saisi nautintoa sun lyömisestä (= muiden naisten kanssa paneskelusta) eikö sekin kerro jo aika paljon.. Koska mä kokisin pettämisen/seksin harrastamisen toisen kanssa vähintään yhtä pahana kuin vaikka just lyöminen tms.

    Mieti vielä, minkälaisessa parisuhteessa haluat elää ja miten saatat joutua satutetuksi.

    Olen pitkäaikainen lukijasi. Kaikkea hyvää toivotan sulle! Mutta miehesi käytöstä ihmettelen ja lujaa, sisäisesti puolestasi täällä kihisen.

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua epäilytti kirjoittaa tästä osakseen juurikin sen takia, koska en toisaalla haluaisi että minun puolesta koetaan pahaa oloa. Tai siis, kun luulen, että valtaosa suhtautuu tällaiseen asiaan vielä voimakkaammin kuin minä suhtaudun. Ymmärrän myös, että joillekin tällainen tilanne olisi automaattisesti jo sellainen, että olisivat eroamassa kumppanistaan...

      Mitä sitten tulee tuohon toisen satuttamiseen, niin parisuhteissa vaaditaan toiselta asioita, mitkä ei aina miellytä. Toki tällainen vaatimus/pyyntö voi olla kohtuuton ja moni sen sellaiseksi kokeekin, mutta en osaa mennä nimittämään, että mieheni tässä on automaattisesti pahantekijä toivomuksensa takia. Enemmänkin koen tämän tilanteena, missä molemmilla on jokin halu ja ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa: mies haluaa tapausta A ja minä en halua tapausta A. Mies ei tietenkään halua minulle pahaa, mutta se ei sulje sitä, etteikö hän silti halua tapausta A eikä se minun paha olo ole yhteydessä siihen nautintoon, minkä hän A:sta saisi. Tilanne ei siis ole suinkaan sellainen, että hän saisi nautintoa siitä, että minulle tulee pettämisestä/seksin harrastamisesta paha mieli. Mutta tarkoituksesi olikin ehkä huomauttaa, eikö mieheni ole siinä määrin empaattinen, että seksistä johtava paha mieli minulle olisi miehestäkin niin suuri, että hän ei haluaisi tehdä niin. Tuohon en osaa vastata, koska mieheni on lähinnä juurikin halunnut keskustella kanssani siitä, missä määrin minulle tulisi paha mieli ja osaisinko suhtautua asiaan jokseenkin lempeämmin. Miehen tarkoitukset eivät ole siis olleet missään määrin pahat minua kohtaan, vaan sitä hän yritti juurikin selvittää, miten minä kokisin asian, jos hän toteuttaisi tiettyjä halujaan.

      Meidän tilanteemme on siinä mielessä erikoinen, että kaikki on kovin kuvitteellista. Monihan näitä vastaavia joutuu parisuhteissaan käsittelemään, mutta ne taitavat nousta ennemmin pintaan vasta sitten, kun jotain konkreettista on tapahtunut. Voi olla helpompaa tietää omia reaktioitaan ja tunteitaan sitten, kun on jotain muutakin kuin hypoteettista kuvitelmamateriaalia käsiteltäväksi.

      Kiitos kuitenkin kommentistasi ja huolenpidostasi :)

      Poista
  2. Olen itse ollut tilanteessa jossa bi-seksuaalinen kumppani haaveili seksistä muidenkin kanssa, tulkitsin tämän haluna saada jotain mitä en voi mitenkään hänelle tarjota -seksi saman ja vastakkaisen sukupuolen kanssa on kuitenkin erilaista, yhtään arvottamatta kumpi on parempaa. Itse olen ajatusmaailmaltani täysin monogaminen joten en voinut toteuttaa hänen toivettaan, jotka lähtivät varovaisista puheista "vapauden tarpeesta" ja lopulta johtivat aina toiveisiin polyamoriasta.

    Miten tulkitset miehesi halun harrastaa seksiä muiden kanssa? Jos kyse on "vain" mielihyvää tuottavasta aktista, mikset sinä riitä? Haluaako hän enemmän seksiä, erilaista seksiä,villimpää seksiä, seksiä ei-synnyttäneen naisen kanssa vai mistä on pohjimmiltaan kyse? Onko kyse halusta tuntea taas sinkkuuden ja flirttailun jännitys, testailla kelpaako yhä ja olla haluttu muidenkin kuin oman vaimokkeen silmissä?

    Ajattelin ennen että monogamia on ns. normi ja ihmiset jotka kuksivat monen kanssa ovat jotenkin kiintymyssuhdehäiriöisiä. Tämä on valitettavasti (heh..) todettu vääräksi ja halu harrastaa seksiä ainoastaan parisuhteessa on sekin vain suuntautuminen muiden joukossa, ei mikään ainut ja oikea tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Siltikin koen että tilanteesi on hankalampi koska nimenomaan miehesi kaipaa seksiä muiden kanssa ja sinä et. Kysymys onkin lienee siitä että etkö todella kaipaa ns. luottamusta, etkö pahoita mieltäsi tai ole mustasukkainen? Itse pelkäisin ainakin sitä että käyttäisin kaiken aikani mustasukkaisesti miettien että onkohan se NYT jonkun toisen kanssa, ja lisäksi vielä ällöttäisi mahdolliset seksitaudit ja pakko myöntää, myös ulkopuolisten säälivät ajatukset ("voi raukkaa, sen kumppani nussii muita")...

    En osaa itse samaistua siihen miten lapset vaikuttavat tilanteeseesi ja siihen miten käsittelet asiaa, onhan vieraissa käyminen vielä huomattavasti enemmän tabu kun kyseessä on perheellinen ihminen. Moni irtosuhteet hyväksyvä nainenkin varmaan vetää rajan siihen että isäihmisen kanssa tuntuisi väärältä naiskennella, siis olettaen että mies asian edes paljastaa..

    Olen samaa mieltä, että paljon ihmisiä sukupuolesta riippumatta jotka haluavat muitakin kuin kumppaniaan, kaikki eivät vain toteuta halujaan käytännössä.

    "Vapauden" saaminen kyllä useimmiten johtaa aika aktiiviseen toimintaan. Ei siis mihinkään seksikumppaneiden jahtaamiseen baarista ja tinderistä, mutta tuskinpa yksi tai kaksikaan kertaa tyydyttää ihmistä joka nimenomaan kokee olevansa luonteeltaan polyamorinen. Yhden kerran takia ei kannattaisi varmaan edes avata suutaan ko. asiasta tai vaarantaa omaa avioliittoa, olettaisin. Eikä pari vieraan tyypin nusautusta kovin kauaksi aikaa varmaan ihmistä tyydytä.

    Minusta parisuhdetta ei voi olla ilman luottamusta, tai voi muttei hyvää parisuhdetta. En tarkoita että parisuhteen on pakko olla yksiavioinen, vaan sitä että pelisäännöt on sovittava yhdessä ja oltava rehellinen.Avoimiahan te olette ja vaikutatte puhuvan vaikeista asioista enemmän kuin itse ikinä voisin puhua, siinä on varmasti yksi syy suhteenne koossapysymiselle. Siltikin.. eräs tuttavani pohdiskeli taannoin, miksi parisuhteen pitäisi olla vaikeaa ja yhtä taistelua? Eikö sen pitäisi olla ihanaa, siis enimmäkseen? Miksi ihmiset TAHTOVAT niin kovasti roikkua jossan toisessa ihmisessä vaikka voisivat saada helpomman, tyydyttävämmän ja tasa-arvoisemman suhteen tai olla vaikka onnellisempia ilman suhdetta? En oikein itsekään tiedä mitä ajattelen tuosta, mutta aika hyvä kysymys...

    Tuo minuakin suretti, että "nyt hän ikäänkuin miettii, voisiko saada kaiken". Tämä on mielestäni nykyihmisten kirous, pitäisi saada kaikki, sekä parisuhteen tuoma turva ja sosiaalinen status mutta myös villiä (?) ja vapaata seksiä. Kirjoituksistasi on ennenkin syntynyt mielikuva, että miehelläsi on paljon omia tarpeita ja siinä taas et vaadi juuri mitään ja yrität mukautua kaikkeen. Tärkeintä tässäkin lienee se, ettet itse valehtele itsellesi ja pakota itseäsi sellaiseen elämään joka stressaa sinua tarpeettoman paljon.

    Riina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulkitsen miehen halun vaihtelun haluksi ja myös sellaiseksi periaatteelliseksi asiaksi: hänestä on tärkeää kokea olevansa vapaa. Erityisesti kun hän ei osaa ajatella satunnaista seksiä kovinkaan merkittävänä asiana eikä koe sen vaikuttavan mitenkään minun arvooni. Eli miehestä minä olen edelleen se elämänkumppani, jonka kanssa huolehditaan perheestä jne. Mies kylläkin myöntää, että paras tilanne olisi se, että hänellä ei olisi tuollaisia ulkopuolisia haluja/tarpeita mutta miettii, onko hänellä riittävästi voimia vastustaa niitä ja jos hän tekisi siten, niin puuttuuko elämästä liikaa miellyttävyyttä. Koska miehen halu perustuu tosiaan vaihtelun haluun, niin en koe sitä henkilökohtaisesti. Jännä kyllä, kun en koe olevani riittämätön. Ehkä sitten miellän asian niin, että mies on se, joka kokee riittämättömyyttä. Hänellä on ikään kuin jano, jota ei voida sammuttaa. Ja nimenomaan pidän melko yleisenä, että useita “janottaa” - toisia enemmän ja toisia vähemmän. Kyse ei ole ehkä loppupeleissä edes niin paljon siitä seksistä, eikä toisaalta flirttailustakaan vaan jonkinlaisesta alkukantaisesta vietistä.

      Minustakin parisuhteita voi olla monenlaisia ja toimivia sellaisia, mutta tärkeintä on juurikin sopia niistä pelisäännöistä. Eikä tietenkään suhteen tarvitse olla sellainen, että molemmat toimii samalla tavalla vaan että molemmat hyväksyvät ylipäänsä sen tietyn toimintamallin. Mutta sitten joskus tulee näitä tapauksia, kun halutaan eri asioita ja siksihän me olemmekin asioista keskustelleet.

      Poista
    2. Olen sanonut tuosta, että minua ahdistaa se ajatus, että aina kun mies lähtisi jonnekin illanviettoon niin saattaisin miettiä, nytkö jotain tapahtuu. Olen miettinyt, kestäisikö mielenterveyteni tuollaista. Olen varma, että pahoittaisin mieleni siitä, että mies olisi toisen naisen kanssa. En ehkä olisi vihainen, mutta surullinen olisin. Kokisin sen myös jonkinlaiseksi tahraksi miehessä enkä varmasti haluaisi häntä lähelleni hetkeen. Kaikista tautiasioista, ulkopuolisten mielipiteistä ja vastaavista olemme myös keskustelleet. En nyt kuitenkaan ruvennut aukaisemaan tekstissäni kaikkea, mitä olemme puhuneet, koska muuten teksti olisi suunnattoman pitkä… Mutta siis tilanne on huomioitu varmasti monelta eri kannalta.

      Lapset vaikuttavat tilanteeseen kahdella eri tavalla. Olen ollut aikaisemmin vapaassa suhteessa ja silloin se perustui siihen, että halusin tarjota toiselle mahdollisuuden vapauteen ja tavallaan koin olevani ensisijaisesti miehen ystävä. En myöskään itse kokenut tarvetta harrastaa seksiä muiden kanssa, mutta yritin ymmärtää, että meitä on moneksi. Nykyinen suhteeni taas tuntuu jotenkin pyhältä asialta. Helposti ajattelee, että perheen kuuluu olla sellainen tiivis paketti, johon ei ulkopuolisia sallita. Siitä olen ainakin erittäin tiukka, että mitään sivuSUHTEITA en todellakaan voisi edes harkita sallivani. Ja osittain epäilyttää antaa ylipäänsä lupaa yhden illan juttuihin, koska väkisin mielessä käy, voiko niistä jostain kehkeytyä suhde. Vaikka mies kuinka voimakkaasti vakuuttaakin, että ei todellakaan halua muita naisia suhdemielessä. Niin ja tuostakin olemme puhuneet, missä määrin on oikein sitten “sotkea” muita naisia tähän kuvioon. Tulisiko miehen siis olla täysin avoin perheellisestä statuksestaan vai kertoa ainoastaan, mikäli siitä suoranaisesti kysytään…

      Minusta kyllä tuntuu, että mies ei aktiivisesti halua seuraa etsiä vaan kyse on todellakin siitä, että häntä lähtökohtaisesti ahdistaa se ajatus siitä, että hänen pitäisi olla jatkuvasti varpaillaan toimiensa suhteen. Se mikä siis hänelle tuo sen suurimman tyydytyksen olisi ajatus siitä mahdollisuudesta olla muiden kanssa, ei välttämättä niinkään se itse oleminen.

      Ja tosiaan, vaikeaa tämä on nimenomaan sen takia, koska olen mieheeni ja parisuhteeseeni monelta osaa tyytyväinen. En koe parisuhdettamme taisteluksi yleisesti enkä koe roikkuvani huonossa suhteessa. Olen oikeastaan paikoin todella onnellinen ja olen myös iloinen siitä, että meillä on miehen kanssa hyvä kommunikointiyhteys. Siitä taas en ole varma, miten iso asia se olisi, jos mieheni olisi jonkun muun/muiden kanssa. Miltä se sitten minusta oikeasti tuntuisi. Tämän takia onkin jotenkin hankalaa toimia suuntaan tai toiseen. Loppuratkaisuna sanoinkin miehelleni samaa kuin mitä olen aina sanonut jo ennen tätä tilannetta: totta kai hän on käytännössä vapaa tekemään mitä haluaa, mutta niin olen minäkin. Jos siis mies on toisen naisen kanssa ja minä koen sitten tarpeelliseksi erota, niin sitten eroan. Miehen on itse tehtävä se valinta, haluaako hän ottaa tuon riskin.

      Olen samaa mieltä kanssasi tuosta, että moni nykyihminen kokee tarvetta saada kaikki. Olenkin sanonut miehelleni, että olen hänen puolestaan surullinen. Jollain tapaa näen mieheni traagisena henkilönä, mutta onneksi hän kuitenkin pyrkii kääntämään huonoja puoliaan edes jossain määrin positiivisempaan. Esimerkiksi kun hän nyt koki, että on kuitenkin parempi, että hän avautuu minulle tästä asiasta kuin olisi vain hiljaa. Ja minulla on tosiaan taipumusta mukautua, mutta en koe olevani alistuva. Lisäksi, koska minä olen se blogia kirjoittava osapuoli niin toki saattaa vaikuttaa siltä, että vain mieheni vaatii asioita. Jos mieheni kirjoittaisi, niin hän varmaan aktiivisemmin toisi esille niitä asioita, mitä minä vaadin häneltä.

      Poista
    3. Ajatus näköjään katkesi tuolla välissä. Kun siis kirjoitin, että lapset vaikuttavat tilanteeseen kahdella tavalla niin ensimmäinen oli nimenomaan tuo, että ei saisi olla muita, koska nykytilanne on niin arvokas että sitä ei saisi riskeerata. Mutta toinen tilanne on taas se, että koska nykyinen tilanne on niin arvokas, niin sitä haluaakin pitää kiinni perheestään. Kuitenkin ensisijaista on nimenomaan se perheen hyvinvointi ja olen sanonut miehelleni, että jos minä en voi hyvin niin en voi olla myöskään niin hyvä äiti lapsilleni. Samoista syistä taas mies on lähestynyt minua tästä aiheesta, koska haluaisi pitää parisuhteestamme huolta ja löytää niitä keinoja, millä tavoin molemmat voisimme olla mahdollisimman onnellisia suhteessamme ja millä tavoin olisi todennäköisintä, että perheemme pysyy koossa.

      (Tuli muuten niin pitkä vastaus, että piti laittaa se osissa.)

      Poista
    4. Kiitos pitkästä vastauksesta :)

      Toi on hienosti ja fiksusti ajateltu että sun ei tarvitse tuntea riittämättömyyttä, koska se riittämättömyys on miehessäsi eikä sinussa!

      Toivon sulle ja teille kaikkea hyvää ja onnea pelisääntöjen setvimiseen.

      -R

      Poista
    5. Kiitos myös itsellesi kommentistasi. Aihe on vaikea ja tunneherkkä, mutta on kuitenkin mukava käydä keskustelua ja kuulla muiden mielipiteistä asialliseen sävyyn.

      Kiitos!

      Poista
  3. Vaikea aihe. Minäkin silmät suuuurina luin, mutta mielenkiinnolla. Toiset kommentoijat sanoivat, mitä minullekin tuli mieleen. Vaikeaa, jos aina täytyy niin juurta jaksain perustella toiselle kaikki. Tai en tiedä onko se vaikeaa, mutta kuulostaa raskaalta. Tarkoitan tuota, että pitäisi niin kovasti perustella sitä, että miksi olisi loukkaavaa ja satuttavaa, että oma puoliso harrastaa seksiä toisen kanssa. Vaikka kyllä miehesi sen varmasti oikeasti ymmärtää. Minä pelkäisin tuossa tilanteessa sitä, että vauvan ollessa pieni ja esikoisen uhman noustessa, kaiken valvomisen ja muun keskellä toinen kokee oikeudekseen käydä vieraissa. Yh.

    Eikö sua pelota se, että teidän kaverit esim lukisi tätä blogia? Oot rohkea kun kirjoitat näin vaikeasta aiheesta. Toivottavasti saat rauhan tästä asiasta, ja niinhän taisit kirjoittaakin, että on helpottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki välillä turhauttavaa, kun pitää argumentoida ja perustella omaa kantaansa, kun toisen kanta on niin erilainen. Mutta kuitenkin meillä on molemminpuolinen arvostus toista kohtaan ja se näkyy keskustellessa ja siinä, että kumpikaan ei diktaattorimaisesti voi sanella parisuhteen sääntöjä. Yhdessä näitä siis työstetään. Ja juu, miehen elämä tulee kyllä vauvan myötä myös rajoittumaan, että ei hän suinkaan saa mennä miten lystää eikä sitä odotakaan. Puhetta on myös ollut siitä, että arkemme ei varmasti tule ainakaan helpottumaan ja siksi sitä ei saisi nyt ainakaan rasittaa millään ylimääräisellä sotkulla. Miehen omin sanoin voi olla, että ei hän ikinä ole kuitenkaan toisen naisen kanssa mutta hän halusi kuitenkin puhua siitä, miten minä suhtautuisin siihen mahdollisuuteen.

      Heh, naurahdin vähän tuolle sinun kysymyksellesi. Naurahdin siksi, koska tiedän että meidän kavereista osa lukee blogiani ja niin lukee osa sukulaisistammekin. Äitini ja läheisten ystävien kanssa olen puinut näitä asioita enempi juurikin suullisesti. Kai sitten olen vain sinut itseni ja parisuhteeni kanssa siinä määrin, että minulle ei tuota hirmuista ongelmaa käsitellä näitä julkisesti. Enemmänkin ehkä ahdistaa hiukan se, että tietenkin nyt ulkopuoliset muodostaa mielipiteitä suhteestamme, mikä on ok, mutta mietin vain kuulostaako kaikki jotenkin kurjemmalta ja hurjemmalta kuin mitä tämä minulle on. Koen kuitenkin, että nämä on yleisesti arkoja aiheita ja harva näistä uskaltaa kirjoittaa tai puhua ja siksi varmaan haluankin nostaa tätä pinnalle.

      Poista
    2. No sittenhän ei mitään, jos ympärillä on noin ymmärtäväisiä läheisiä, joille voi tästäkin puhua. Huippujuttu :-). Joo niinhän se on, että yhdessä ne parisuhteen rajat määritellään. Kuulostaa, että olette oikeasti saaneet hyvin puhuttua aiheesta, monelta kantilta.

      Poista
    3. Jep, paljon on hyvää ympärillä ja mielikin pysyy terveenä kun asioita saa käsiteltyä :)

      Poista
  4. Pakko pistää kommenttia. Pitkään olen sinun tekstejä lueskellut ja jotain joskus kommentoinnut. Mutta tämä aihe, kirjoitat siitä hyvin ja avoimesti. Ihailen sinua :) Meidän perheen tilanne on jossain määrin samanlainen ja olen varma, että vaikka perhe on pyhä ja parisuhteesta pomppaaminen tabu niin sitä tapahtuu. Olen siinä uskossa, että mieheni on meillä se jolla ei ole niin suurta tarvetta kokeilla ja kokea uusia asioita seksin saralla. Meillä on ollut lapsi ny vuoden ja ehkä pikku hiljaa nainen minussa alkaa nostaa päätään ja kaipuu ns. makkinoille kasvaa. Olen surullinen siitä, ettäolen näitä ihmisiä joiden pitäisi saada kaikki siis turvallinen parisuhde ja kuitenkin sitä vapaata seksiä. Olen kuitenkin äiti ja tiedän, että yhteiskunta ei voisi tälläistä käytöstä ymmärtää. Sekavaa kommentointia ja kirjoitusvirheitä, pahoittelut. Mutta se mitä halusin sanoa on, että itse pyrin tekemään töitä oman onnellisuuden eteen ja se tarkoittaa nyt sellaista kotiäidin arkea jossa ei leikitä kenekään tunteilla ja tärkeimpänä tekijänä on se lapsi. Tiedostan, että mieheni on parasystäväni ja seksi välillämme on todella hyvää ja riittävää, tämä on minun ongelma ja minun luontoni heikkous. Toivottavasti miehesi arvostaa sinua tarpeeksi ja ei aiheuta sinulle ylinmääräistä tuskaa. Hienoa että olette avoimia toisillenne ja muista olet arvokas :) Tsemppiä loppu raskauteen! Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus näkee keskustelupalstoilla ja vastaavissa kommentteja siitä, miten kumppani ei tule himoitsemaan muita ihmisiä tai käymään vieraissa, jos vaan pariskunnan yhteinen seksielämä on kunnossa. Kuten sinäkin kommentissasi mainitsit, niin tuosta ei tosiaan läheskään aina ole kyse vaan nimenomaan ihmisten persoonien ja luonteiden vaihtelusta: jotkut kaipaavat sitä ulkopuolista jotain. Heille, joilla sitten näitä tarpeita voimakkaammin on, voi olla vaikeaa saavuttaa hyvää tasapainoa elämässään, mikäli samalla haaveilevat myös perhe-elämästä.

      Vaikka en siis itse ole kanssasi samanlainen, niin voin mieheni kautta ymmärtää tilannettasi ja samaan tapaan miehenikin kokee, että tämä aihe on hänen ongelmansa mutta tietenkin se nyt koskettaa myös minua kerta olemme parisuhteessa.

      Tästä nousi kylläkin mielenkiintoinen ero naisten ja miesten välillä: on kyllä takuulla suurempi tabu, että perheellinen nainen haluaa parisuhteen ulkopuolisia miehiä mutta silti siitä ei yleensä tehdä sellaista oletusta, miten kauheaa että se äiti jättää nyt ne lapset sille isälle. Enemmänkin taidetaan ajatella, että se äiti hoitaa silti ne lapset seikkailujensa lisäksi... Kun sitten taas, jos mies haluaa ulkopuolisia suhteita niin siinä nostetaan vahvasti esiin se, miten mies jättää ikään kuin naisen yksin lapsien kanssa.

      Kiitos ja kaikkea hyvää sinulle! :)

      Poista
  5. Älä turhaan rasita itseäsi miettimällä, pitäisikö sinun antaa miehellesi lupa käydä vieraissa. Jos se tuntuu ajatuksena ikävältä ja tiedät, että se loukkaisi sinua, niin miehellesi pitäisi olla itsestään selvää ettei niin tehdä - etenkään jos avovaimo on viimeisillään raskaana ja perheessä on entuudestaan pieni lapsi. Ylipäätään tuntuu oudolta, että vastaavassa tilanteessa miehesi miettii omia tarpeita ja halujaan, kun pääroolissa pitäisi olla nimenomaan kumppanin tarpeet ja halut. Elin itse vuosikausia vähän vastentahtoisesti vapaassa suhteessa ja yritin jatkuvasti älyllistää omia tunteitani ja miettiä miksi toiset naiset tuntuivat niin kurjalta jo pelkästään ajatuksena. Lopulta ymmärsin lopettaa suhteen. Nyt, perheellisenä, olen vasta tajunnut, kuinka paljon parisuhteen ulkopuoliset jutut hajoittavat energioita. Ja pikkulapsivaihe jos joku vaatii vanhemmilta täydellistä sitoutumista ja omien tarpeiden syrjään työntämistä. Ehkä asiaan kannattaa palata sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tunteiden älyllistäminen on aika hyvä termi. Sitä tulee tehtyä itsekin usein, mutta se on jokseenkin väistämätön ominaisuus ja selittää osittain, miksi olen ylipäänsä filosofiaa päätynyt lukemaan. Ei mies ilmeisesti ollut suunnitellut puhuvansa tästä aiheesta vielä, mutta se nyt vähän sattuman kautta nousi esiin ja keskustelu lähti vierimään... Mutta toisaalta ihan hyväkin oli, että tuli puhuttua - on sillä ollut positiivisia vaikutuksia arkeen.

      Poista
    2. todella loistava kommentti tämä!

      Poista