Ihana reissumies

16.4.15

Huomenta ja terveisiä vaihteeksi Kuopion suunnalta! Isäni kävi tosiaan eilen vielä iltavuoronsa jälkeen nakkaamassa meidät Jyväskylästä kyytiin, jotta päästiin Antonin kanssa tänne kyläilemään vähän pidemmäksi aikaa. Mies saakin/joutuu olemaan nyt pari päivää kotona yksinään ja samassa hänelle taitaa tulla pisin aika erossa Antonista.

Eilen kun tehtiin lähtöä, niin ihmettelin taas ääneen, miten iso poika Anton jo on. Hän pakkasi omaan reppuunsa pupun ja kolme autoa. Sniif. Sitten kun isäni saapui meille, sanoi Anton ukilleen: "pupu peppu" eli pupu repussa. Sniif. Tämän jälkeen Anton otti ukkia kädestä ja lähti viemään häntä jo ulko-ovelle sanoen samalla: "auto". Kun Anton kuuli, että pääsee auton kyytiin, niin siitähän hän innostui. Autoon kun päästiin, rupesi Anton päästelemään "vruum, vruum" ääniä. Hassu.


Anton oli aikaisemmin eilen nukkunut pitkät päikkärit ja vähän etukäteen mietiskelin, mitenkähän se automatka nyt sitten menee näin illasta, kun Anton ei ole kuitenkaan vielä univalmiudessa. Mutta hah, Anton istua nökötti tyytyväisenä koko matkan eli vajaa kaksi tuntia. Siitäkin huolimatta, että suurimman osan matkasta oli jo ulkona pimeää. Pysähdyttiin kerran ja hän saikin vähän poikkeuksellisesti sellaisen sokeripillimehun ja kun siitä joi, tokas hän kovaan ääneen: "HYVÄÄÄ!" ja taas minua nauratti.

Lopulta kun Kuopioon päästiin, niin laitettiin aika samantien sänky valmiiksi ja käytiin nukkumaan. Hyvinhän tuo Antonkin rauhoittui, vaikka alkuun oli selvästi innoissaan paikkavaihdoksesta. Minun vanhempi pikkuveli muutti juuri viikko sitten vanhemmiltani omaan asuntoon ja täältä vapautui siis yksi makuuhuone. Tämähän tarkoittaa sitä, että porukoillani kyläily on entistä mukavampaa, kun on kuitenkin oma rauhaisa tila. Tosin viime yö meni vielä olohuoneen vuodesohvalla, koska tyhjään makuuhuoneeseen on tarkoitus hankkia oma vuode tässä lähipäivinä. Muuten viime yö meni hyvin perinteisesti, juuri siten miten se aina menee jos Anton nukkuu minun vieressä:


Hänen on vain pakko päästä noin poikittain minun tyynylleni. Jos mies olisi myös sängyssä, niin mies saisi nauttia Antonin jaloista naamallaan. Ja vaikka Antonia käänteleekin, niin silti se unissaan hivuttautuu tuolla tavalla ja sitten minä yritän puoliunessa taistella siitä vähäisestäkin tyynytilasta ja siirrellä Antonin käsiä pois hiuksistani. Mutta silti kieltämättä on ihana pitää tuo poika vierellä ja on ihana kokea, miten hän haluaa olla vierellä.

Ihana, ihana, ihana Anton. 

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Voi miten ihana kuva tuo nukkuva Anton tyynyn päällä. Ihan sydämestä ottaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti muuten kätevää lapsille, että ne on suloisia nukkuessaan koska muuten tässäkin tapauksessa olisin varmasti huonotuulisempi, kun toinen puskee aina tyynylleni unissaan... :D Mutta sitten kun ne näkee noin, niin ei aina raaski siirtää poiskaan.

      Poista