Mikä on?

17.3.15

Joskus tulee päiviä, kun mieli on maassa; ehkä vähän ärsyttää, itkettää, kiukuttaa. On vaan huono olla. Noita tuntemuksia on helpompi käsitellä, mikäli ymmärtää syyn siihen pahaan oloon mutta sitten saattaa olla myös näitä päiviä, kun ei ymmärrä yhtään mikä kiukuttaa.

Jo aamusta on ollut jotenkin outo olo. Se on aikalailla jatkunut edelleen. Hiukan iloitsin, kun kävin hammaslääkärissä ja pääsin taas puhtain paperein pois - ei siis reikiä tälläkään kertaa. Kummallista sinänsä, koska syön aika tiuhaan tahtiin vaikka paljon en syökään. Enkä muutenkaan varmasti ole mikään mallioppilas hampaanhuollon suhteen. Mutta hyvä näin, eipä se olisi kiva olla porattavana.

Sitten kuitenkin, kun pääsin hammaslääkäristä pois niin kotiin tultua kerroin miehelle, miten paha olo vaan jatkuu ja meinasi itkettää. Samassa tuntui kuitenkin turhalta itkeä, koska ei oikein nähnyt syytä itkulle. Tuumailin, olisinko väsynyt ja nukahdinkin päiväunille mutta eipä tuo erityisemmin auttanut. Samassa miettii, miten turhaa on kokea tällaisia fiiliksiä, kun kaikkihan on oikeasti hyvin. Pitäisikö tapahtua jotain oikeasti ärsyttävää, että sitten osaisi jotenkin nauttia enemmän siitä, että mikään ei vaivaa?  Vai vaivaako minua jokin, mutta en paikallista mikä? 

Niin ja tämä biisi soi nyt koko ajan päässä, teemaan kun sopii:


Onko tämä sitten sitä, että ei keksi päivilleen merkitystä? Jaa-a. Onko tämä sitä, että puuduttaa miten jokainen aamu alkaa saman tyylisesti ja oikeastaan jatkuukin hyvin samaan tapaan kuin kaikki muutkin päivät? Ehkä koen yksinäisyyttä nyt, kun mies viettää pitkälti päivät kirjastolla? Näitä vaihtoehtoja olen pohdiskellut, mutta kun ei nekään tunnu riittäviltä, koska onhan tämä nyt kuitenkin rennompaa, että saa periaatteessa viettää päivänsä miten haluaa - kunhan huolehtii Antonista samalla. Se on oikeastaan tosi kiva juttu, kun sitä miettii tarkemmin. Miksi en sitten osaa asiasta iloita?

Vai onko tämä sitä, kun on raskaana ja hormonit tekee temppuja?

Mitä piristyskeinoja te käytätte, kun tuntuu olevan huono päivä?

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Mulla on ollut käytössä muutama keino karkoittamaan, tai ehkä ennemmin ennaltaehkäisemään, tuollaisia olotiloja. Yksi on sellainen, että tekee joka päivä varmasti edes yhden asian, joka tuottaa hyvää mieltä Itselle. Minulla se voi olla kynsien lakkaus, sauna, kasvonaamio, päikkärit... Mitä nyt ikinä keksii! Ja sitten, kun aamulla päättää kolme "tehtävää", jotka päivän aikana on tehtävä tai hoidettava, niiden hoitamisen jälkeen voi tavallaan luvan kanssa sitten rentoutua. Minulla se helpotti kotona oloa ja sellaista epämääräistä jatkuvaa räpellystä kotitöiden ja omien hommien välillä, sekä tunnetta siitä, että koko ajan on jotain tehtävää. Ehkä vähän ohi aiheen meni nämä, mutta jospa niistä olisi hyötyä jollekin! Toivottavasti mielesi on jo parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin teen välillä tuota, että listaan päivän tehtäviä joko paperille tai mielessä. Se usein kyllä auttaa, mutta usein nuo tehtävät on juurikin jotain kotihommia ja vastaavia ja sitten alkaa mieli angstata sitä miten ne samat kotihommatkin pyörii päivästä toiseen... Välillä minulla on myös sitä ongelmaa, että vaikka keksinkin tekemistä sinänsä niin mikään ei oikein tunnu mielekkäältä. Tuolloin kyse on pitkälti juurikin asenteesta/olotilasta, minkä muuttaminen onkin sitten välillä vaikeaa. Hyviä vinkkejä kuitenkin, kyllä ne usein toimii.

      Mieli on tänään ollut parempi, kiitos!

      Poista
  2. Samaa olin tulossa sanomaan, kun käpy!
    Mä kans keksin joka päivälle jonkun kivan jutun, se auttaa paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, yleensä se auttaakin mikäli vaan tosiaan osaa asennoitua niin, että pitää jotain kivana :D Joskus kun pahimmillaan on sellainen olo, että mikään ei tunnu kivalta tai jos jokin tuntuisikin, niin ei sitä ole mahdollista tehdä nyt vaikkapa esim. rahan takia.

      Poista
  3. Se auttaa myös, että pääsee vähän tuulettumaan vaikka pariksi tunniksi...leffaan, shoppailemaan tai kaverin luokse kahville. Itselläni ei toimi tuo, että aamulla määrään itselleni tietyt tehtävät ja sen jälkeen saisin rentoutua. Tulee vaan ahdistus ja paha mieli, jos hommia ei saa hoidettuakaan. Nyt vauvavuoden aikana olen opetellut olemaan itselleni armollisempi kotitöiden suhteen ja olen myös opetellut semmoista asiaa, että jos joku tietty asia ei ole minun hallinnassani tai päätettävissä niin lopetan asiasta stressaamisen heti. Miksi vaivata ja synkistellä asiaa, johon ei voi itse vaikuttaa. Joidenkin asioiden suhteen tuon tyylin noudattaminen on vaikeaa, esim. Jos kyse on vaikka omasta lapsesta, mutta olen mielestäni onnistunut hyvin noudattamaan tuota tyyliä ja päivät ovat paljon aurinkoisempia :) -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tuon tuulettumisen suhteen nyt vähän heikompi tilanne, koska kerta minä sain opintoni kasaan niin mies tekee omiaan. Samalla reissulla mies käy salilla ja välillä hänenkin pitää päästä kavereitaan näkemään, niin viime aikoina on tuntunut että minä olen paljolti Antonissa kiinni. Ehkä sitä sitten pitäisi rohkeammin pyytää jotain vahtimaan Antonia.

      Joo, on siinä toki tuo vaara mutta yleensä ne minun päivän tehtävät ovat jossain määrin kuitenkin sellaisia, mitä en koe niin epämiellyttävänä. Toisaalla minussa on myös sitä vikaa, että välillä on vaikea lopettaa... Jos siis vaikka alkaakin siivoamaan, niin tuntuu että eihän sille löydy loppua :D Olen kyllä kova stressaamaan, olen paljon pähkäillyt kuinka siitä voisi päästä eroon mutta vaikea juttu on!

      Poista