Kummiperhe

16.3.15

Jälleen aihe, josta on ollut tarkoitus kirjoittaa jo pitkään, mutta jotenkin se aina unohtuu. Nyt toisen lapsen myötä ollaan taas sen edessä, että lapselle pitäisi päättää kummit tai ainakin pitäisi päättää, tuleeko kummeja. Päätökset on kyllä tehty jo aikoja sitten, mutta en ole muistanut kirjoittaa, miten niihin päätöksiin päädyttiin.

Antonilla on tosiaan neljä kummia: minun isosisko ja pikkuveli ja miehen pikkusisko ja pikkuveli. Vähän kyllä epäröin tuolloin laittaa neljä sisarusta Antonin kummiksi, koska helposti siinä käy niin, että ensimmäinen saa jotenkin ne "läheisimmät" ja tavallaan pelkäsin, että koko kummiasia luo jossain suhteessa eriarvoisuutta lapsien välille. Minulla ainakin on omakohtaista kokemusta siitä, kun kummit eivät olleet kovinkaan läsnä elämässäni ja sivusta katsoin, kun isosiskolla ne sisaruksiksi nimetyt kummit taas olivat. En ajattele, että se on varsinaisesti kenenkään syytä että koin jotenkin jääväni huomiotta omien kummieni osalta vaan se nyt vaan meni niin. En varsinaisesti myöskään tiedä, millä perustein omat vanhempani aikoinaan kummeja päättivät. Ehkä siinä oli jonkinlaiset sukulaissuhteet pääpainossa, vaikka aika usein saattaakin käydä niin, että sukulaisten kanssa ei ole hirmuisen aktiivisesti tekemisissä.

Päädyimme sitten kuitenkin laittamaan tosiaan Antonille nuo sisarukset, koska olisi ollut myös vaikeaa valikoida sisaruksien joukosta, ketkä laitetaan ja ketkä ei. Nuorimman pikkuveljeni jätin kylläkin vielä ulkopuolelle lähinnä iän takia ja ajattelinkin, että jos seuraava lapsi tulee, niin tuo pikkuveli pääsee sitten kummiksi. Hän onkin nyt pääsemässä ripiltä tulevana kesänä, sinänsä siis "sopiva" ikä vaikkakaan meillä kummit eivät ole kirkollisia, koska emme kuulu mieheni kanssa kirkkoon.

Nyt Nöpösen kohdalla keskustelimme sitten miehen kanssa kummeista. Minulla oli valinnat hyvin selvät: halusin kummeiksi tuon pikkuveljeni ja kaksi lähimmäistä ystävääni. Miehellä tilanne oli siltä osin vaikeampi, että hänellä ei ole enempää sisaruksia ja toisaalla hänen ystävänsä eivät oikein ole meidän perheen kanssa tekemisissä - vaan enemmänkin pelkästään mieheni. Mies ajattelikin alkuun, että olisi nimittänyt jonkun kavereistaan kummeiksi, mutta minä hiukan karsastin ajatusta, koska hänen kaverinsa ovat nähneet Antonkin ehkä muutaman kerran tässä puolentoistavuoden aikana. Vika ei ole kavereissa, koska mekään emme ole aktiivisesti heitä tänne kutsuneet. Vika, jos sellaista pitäisi löytää, on lähinnä vaan ajanviettotavassa. Miehen kaveriporukat viettää sellaisia iltoja, minne emme mielellään mene Antonin kanssa vaan mies käy niissä yksinään. Mies ymmärsi kantani ja siksi hylkäsi ajatuksen siitä, että joku hänen kavereistaan tulisi kummiksi. Hän ei myöskään keksinyt ketään muuta, joka täyttäisi ne kriteerit, mitä toistaiseksi kummeilta toivomme, joten päädyimme noihin minun kolmeen valintaan.

Mies näki myös koko kummiasian sinänsä turhana, koska hän tutki, mikä kummiuden pointti on ja totesi, että tavallaan jokaisella ihmisellä on kummiuden vastuu. Eli siis se, että pitää huolta toisesta ihmisestä ja varsinkin pienestä. Minä kuitenkin halusin nimittää kummeja Nöpösenkin kohdalla, koska Antoninkin aikaan tehtiin niin. 

Keskustelujen myötä pääsimme sitten ajatukseen "kummiperheestä". Vaikka Antonille on aikoinaan nimitetty tietyt kummit ja Nöpösen nimiäisissä tulee nimitettyä lisää kummeja, niin aiomme esittää toivomuksen, että kummit ajattelisivat ikään kuin olevansa meidän kaikkien lasten kummeja. Siis nimenomaan niin, että muiden lapsien myötä "kummiperheemme" vain kasvaa. Tämän ajatuksen mukaan siis lapsilla olisi yhteiset kummit ja toivottavasti valitsemamme kummit osaisivat ajatella itsensä myös kaikkien lapsien kummeina. 

Käytännössä tämän ei pitäisi vaikuttaa mitenkään, koska tähänkin mennessä Antonille valikoidut kummit ovat muistaneet Antonia ja niin on myös nekin henkilöt, jotka eivät vielä olleet "virallisesti" Antonin kummeja, mutta nyt Nöpösen myötä tulevat kummeiksi.  Sinänsä kummipäätös olikin minulle helppo, koska oli jo Antonin myötä nähnyt, ketkä ovat eniten läsnä meidän elämässä ja kenen arvelen olevan läsnä jatkossakin.

Kysyin jo varhain raskaudessa noilta ihmisiltä, haluaisivatko he Nöpösen myötä kummeiksi ja sain kaikilta myöntävän vastauksen. Tosin pikkuveljeni sanoi alkuun "ihan sama", mutta myöhemmin laittoi satunnaisen whatsapp viestin: "Kyllä mä voisin Nöpösen kummi olla." 

Esitin ystävilleni vielä hiukan virallisemman pyynnön synttäreideni ohessa ja annoin heille pienen lahjan siinä ohessa:




Kummiasiat ovat siis tämän toisen lapsen osalta myös päätetty. Ajattelin nimiäisissä vielä puhua yleisesti tuosta, miten me olemme kummiuden ymmärtäneet ja kuinka ajattelemme valikoimamme kummit yhteen ryhmään: kummiperheeseen. 

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Neelalla on kolme kummia. Minun pikkusisko, serkku ja hänen mies. Serkkuja mulla on reilusti yli kymmenen, mutta tämän kyseisen serkun valitsin koska hän oli oikeastaan ainut joka oli silloin kiinnostunut raskaudestani. Helppo valinta siis.
    Napille on myös tulossa kolme kummia. Viime kesänä pikkuveljeni pääsi ripiltä, joten nyt hän saa sitten olla kummina. Jo Neelan odotusaikana aloin pitämään yhteyttä "teinivuosien" ystävääni. Hän sai tytön 5vk meidän jälkeen, joka tietysti myös yhdistää kun ensin oltiin samaan aikaan raskaana ja sitten saatiin lapset aika samaan aikaan. Ollaan pidetty paljon yhteyttä ja nähtykin aika usein, vaikka asutaan eri paikkakunnilla. Ollaan tietysti samalla tutustuttu hänen mieheensä ja on ollut niin kivaa kun meillä on yhteiset ystävät. Eli kaveri ja hänen miehensä tulee myös olemaan Napin kummeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä ei sitten ole varsinaisesti yhtään kummia miehen puolelta, ymmärsinkö oikein? Alkuun minusta tuntui vähän hassulta, että Nöpöselle ei tule miehen puolelta ketään mutta kerta ei sopivaa löydy niin ei sitä muodon vuoksi halua ketään laittaa.

      Minulta löytyy serkkuja vajaa kymmenen ja sekin vaihtoehto kävi mielessä, että sieltä ottaisi kummeja mutta elämät on sitten kuitenkin olleet siinä määrin erillisiä, että skippasin idean. Ja kun tosiaan omasta puolestani löysin helposti ne, ketkä haluan ensisijaisesti nimittää kummeiksi.

      Poista
    2. Miehellä ei oo ollenkaan sukulaisia ja kaveritkin on semmosia kenen kanssa en oo oikeastaan missään tekemisissä. Onhan se vähän harmi että kaikki kummit on mun puolelta, mutta minkäs sille mahtaa. Onneksi sentään nämä Napin tulevat kummit ovat meidän molempien kavereita. :)

      Poista
  2. Kiva idea tuo kummiperhe. Mekään emme kuulu kirkkoon ja lasta ei myöskään kastettu. Halusimme kuitenkin pienelle kummin,ja pyysimmekin yhtä ystäväämme kummitädiksi. Hänelle se oli valtava kunnia kun sai varsinkin olla ainoa kummi. Itsekin olen kummityttöni ainoa kummi, koenkin että kummeja ei tarvitse enempää :)

    VastaaPoista
  3. Lähetin jo vahingossa kommentin mutta ihan vain pohdin että miksi kummeja yleensä valitaan niin monta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kummi menee minusta siinä missä useampikin, vähän makukysymys. En tiedä muista, mutta minä itse halusin useamman kummin, koska tuntui siltä että niitä ihmisiä on useampia kenet haluaa kummeiksi nimittää. Ei siinä oikeastaan ollut tai ole sen kummempaa syytä :) Olisiko siinä taustalla sitten jonkinlainen vastuunjako-ajatus yleensä?

      Poista
    2. Voi ollakin ja varmaan sekin että halutaan molemmilta puolin kummeja. Blogisi on ihana,jatka samaan malliin! :)

      Poista
    3. Niin tosiaan, tuokin vaikuttaa. Kiitos paljon, mukava kuulla! :)

      Poista