Hiljaa vai äänessä?

12.3.15

Iltalehtien keskustelupalstat ovat harvoin mitään kovin älyrikasta luettavaa. Anteeksi nyt vain, mutta siellä välillä tuntuu kiteytyvän jonkinlainen ääriajattelu ilman järkeviä argumentteja. Mutta olen kuitenkin huomannut, että nuo keskustelupalstat ruokkivat paljon omia ajatuksiani ja vievät pohdiskelemaan laajemmin jotain tiettyä teemaa. Siinä mielessä siis tykkään käydä välillä lukemassa, mitä siellä oikein kirjoitellaan.

Nyt viimeisimpänä luin ohimennen keskustelua niinkin uutisrikkaasta asiasta kuin näyttelijä Robin Wrightin paljastuksesta, että hän saa nykyisellään eniten orgasmeja nuoren miehensä kanssa. Oli siinä muutakin, mutta arvatenkin Iltalehti oli tarttunut tuohon orgasmiteemaan. 

Keskustelupalstoilla oli kommentteja siitä, pitääkö sitä nykyään kaikesta kertoa ja miksi tuoda tuollaisia asioita julkiseksi. Joku sanoi sitäkin, että ei voisi koskaan palkata tuollaista "hölösuuta", koska jos tuollaisista asioista kertoo julkisesti niin sitten kertoo kaikesta muustakin.

Jäin sitten pohdiskelemaan tätä julkisuusteemaa - sitä, mistä on sopivaa puhua julkisesti. Julkisuudella en tässä yhteydessä tarkoita niinkään mediajulkisuutta vaan ihan sellaista perusavoimuutta. 

Olen blogissani useamminkin pohdiskellut yksityisyyttä ja sitä, missä menee minun rajani. Mietin myös välillä sitä, kun nykyihmisiä - varsinkin bloggaajia - syytetään narsismista, että olenko sitten narsistinen ihminen. En ainakaan itse osaa ajatella olevani. Ajattelen asian enemmänkin niin, että nykyaikaa on se, että päiväkirjojen sijaan kirjoitellaan blogeja. Ehkä ihmisillä ei ole tarve myöskään olla niin yksityisiä, koska maailmasta on tullut globalisaation myötä hyväksyvämpi ja siten myös avoimempi.

Persoonassani taitaa myös olla jotain sellaista, että haluankin jakaa elämäni asioita jo senkin takia, koska pohdin paljon eri teemoja ja ei voi oikein saada ajatuksilleen vastakaikua, jos ajatuksiaan ei jaa jonkun kanssa. On siinä myös sekin, että minulle tapa pysyä järjissäni on purkaa asiat ulospäin. Tuntuu myös siltä, että loppupeleissä ihmiset ovat hyvin samanlaisia vaikka paljon erojakin löytyy. Jos siis pähkäilen, uskallanko kirjoittaa vaikkapa perheemme taloustilanteesta tai mieheni ja minun seksielämästä niin usein päädyn kirjoittamaan, koska uskon niiden olevan teemoja, joiden kanssa monet elävät. Siksi siis taidankin vähän ihmetellä, miksi jotkut huutelevat, kuinka säädytöntä on, että tämä Robin Wright kertoo orgasmiensa määrästä. Ei minusta siinä aiheessa ole mitään hävytöntä ja se on kyseisen naisen oma asia, jos haluaa aiheesta avautua. Enemmänkin ajattelen, että hän on varmaan iloinen.

Minulla on ollut elämässäni yksi ihminen, joka ahdistui suunnattomasti siitä, että hänestä puhutaan. Välillä palaan miettimään tuota aikaa ja sitä, miten minua kuormitti myös se, että hän jakoi kanssani paljon asioita mutta ei suinkaan sallinut minun keskustella niistä kenenkään kanssa. Olenkin nykyisellään keskustellut ystävieni ja mieheni kanssa siitä, että en haluaisi, että minun vastuulle sysätään asioita jotka ovat "salaisia". Samoin ajattelen itse, että kaikesta mistä minä puhun ystävilleni, on heillä oikeus puhua niistä asioista muiden kanssa. Tämä ihan siksi, koska jos minä kaipaan puhua jostain niin voi hyvinkin olla, että keskustelukumppanillanikin on myöhemmin tarve purkaa ajatuksiaan samasta aiheesta jonkun muun kanssa. Kuluneiden 27 elämän vuoteni aikana olenkin saanut sellaisen käsityksen, että useimmiten ihminen, joka haluaa olla yksityinen eikä salli itsestään puhuttavan, on joko sellainen, jolla on paljon salaisuuksia ja hän pelkää niiden tulevan ilmi tai/ja hänellä on erittäin huono itsetunto. Valitettavia asioita molemmat. Taidankin arvostaa miestäni hirmuisesti sen takia, koska hän aina kannustaa minua avoimuuteen ja sallii minun puhua kaikesta juuri heille keille haluan - vaikka mieheni ei niissä jutuissa näyttäytyisikään mitenkään positiivisessa valossa. 

Kunnioitan kyllä kuitenkin muiden yksityisyyden valintaa ja se näkyy blogissani esimerkiksi sillä tavalla, että en julkaise kuvia tai nimiä henkilöistä, joiden lupaa en ole kysynyt. Pitkälti en jaksakaan lupia kysellä, joten sen takia jaan vain tietyn osan arjestani tänne. Yksityisyys Antonia kohtaan on myös selvästikin alkanut kasvamaan. On asioita, mitä en kerro hänestä tänne jos ne tuntuvat minusta yhtään sellaiselta, että ne saattaisi häntä isompana vaivata. Tässä yksi päivä otin videota, kun Anton tanssi todella syvällisissä fiiliksissä, silmät suljettuina ja hän lauloi musiikin mukana. Esimerkiksi tuon videon julkaisu sosiaalisessa mediassa tuntui liian yksityiseltä. Se oli selvästikin sellainen Antonin oma hetki. Siitä kertominen on eri asia kuin sitten liikkuvan kuvan näyttäminen. Myös vaippa ja puolialastomat kuvat ovat minulle olleet sellainen ei-juttu lukuunottamatta joitain ihan varhaisimpia pikkuvauva-vaippakuvia. En nyt paneudu sen syvemmin tässä yhteydessä lapsien oikeudesta yksityisyyteen, koska olen siitäkin kirjoittanut blogissani aikaisemmin. 

Tarkoitukseni oli nyt kuitenkin tuoda se asia esille, että en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi joistain asioista ei saisi puhua. Ymmärrän, että jokainen jakaa sen minkä kokee hyväksi, mutta väkisin kuitenkin mietin: onko avoimuudesta koskaan haittaa? Tietenkään mitään herjauksia ei saa kohdistaa julkisesti ketään tiettyä ihmistä tai ryhmää kohtaan, mutta jos nyt joku vaikka haluaa jakaa seksielämänsä asioita tai arjen rankkoja hetkiä tai ottaa kantaa joihinkin yhteiskunnallisiin ongelmakohtiin, niin miksi se olisi huono asia? Usein minusta tuntuu, että jos epäilen kirjoittaa jostain, niin se todennäköisesti on juurikin sellainen asia, josta minun kuuluisi kirjoittaa. Jo ihan senkin takia, että asia on nostettu pinnalle ja sitä käsitellään - vaikkakin sitten vain minun päässäni esimerkiksi tämän blogin kautta. Ja kyllä, avoimuus vaatii rohkeutta. Avoin henkilö voi tietenkin kärsiä sillä tavalla, että saa ikävää palautetta avautumisen aiheestaan mutta se on sisällöllisesti eri asia kuin se, onko se itse avautuminen hyvä juttu. 

Tämä oli nyt tällainen pikainen ajatuksien purkupostaus tähän väliin. Kiinnostaisi tietää, mitä te ajattelette tästä julkisuusteemasta: mistä on sopivaa yleisesti puhua, onko avoimuus aina jees vai pitäisikö joistain asioista osata olla hiljaa?

You Might Also Like

0 kommenttia