Yksin matkaan

19.2.15

Huomenna koittaa päivä, kun olen ensimmäistä kertaa erossa Antonista kokonaisen vuorokauden. Hiukan ylikin, koska lähden huomisaamusta ja palaan lauantai-iltana.

Lähden käymään Espoossa ystäväni luona. Hän muutti pois Jyväskylästä juurikin Antonin syntymän aikoihin enkä olosuhteista johtuen ole käynyt hänen luonaan vieläkään. Oli kyllä lähellä, että olisi jäänyt tämäkin reissu tekemättä sillä kieltämättä vähän epäröin lähteä tämän vatsan kanssa hippaloimaan johonkin suurkaupunkiin. Kun meinaan väsyä täällä jo pelkillä kauppareissuilla. Mutta se oli joko nyt tai sitten taas joskus kun pahin vauva-aika olisi takana ja siinä taas on enemmän järjesteltävää. Eikä sitä tiedä, mitä ystävän elämässä ehtii tapahtumaan tuossa ajassa. Onhan nuo muut paikkakuntalaiset saaneet suht tiuhaan tulla täällä käymään, niin nyt on minun vuoroni.

Että mennään nyt sitten, vaikka tiedänkin, että väsyn hetkessä ja illalla tulen kärsimään, kun olen kävellyt normaalia enemmän. Onhan tuo kuitenkin omalla tavallaan jännittävää erota kotiympäristöstä ja vielä ihan yksinään. Jännittävää, mutta myös haikeaa.

Minusta ei tunnu vaikealta jättää Antonia sen osalta, etteikö hän isänsä kanssa pärjäisi. Mutta kyllähän sitä vähän miettii, miltä Antonista tuntuu, kun en ole täällä. Ja sitten on se minun ikävä. Minä varmaan ikävöin kovemmin Antonia kuin hän minua. Kaavailin alkuun, jos olisin lähtenyt nyt torstaina ja tullut lauantaina, mutta se tuntui liian pitkältä ajalta - sellaiselta ajalta, että jo ajatus hiukan ahdisti. Haluan siis viettää sellaista aikaa, että olen kuitenkin iloisin mielin, vaikka sitten olisinkin reissussa vähemmän aikaa. 

Toinen seikka, mitä en kyllä odota, on bussimatkat. Yyyh. Minulle tulee jo Kuopion bussimatkalla vähän paha olo ja nyt pitäisi istua bussissa 3,5 tuntia. Juna olisi toki ollut huomattavasti mukavampi vaihtoehto, mutta kerta Onnibussin matkat sai edestakaisin alle sen mitä yksi junalippu maksaisi Helsinkiin, niin päätin nyt uhrautua ja mennä sillä Onnibussilla. 

Meinattiin siis pyöriä alkuun hiukan Helsingin keskustassa ja sitten jossain vaiheessa siirtyä Espooseen, missä ystäväni asuu. Sinänsähän matka osuu hyvään aikaan: sain juuri kaikki opinnot pois käsistä, Anton on selvästi riittävän vanha pärjätäkseen ilman äitiä enkä ole tässä raskaudessa vielä ihan viimeisimmilläni. Mutta silti innostukseni on väsymyksen varjostamaa. Jospa sitä kuitenkin jaksaisi eri tavalla uudessa ympäristössä ja voinhan aina viettää puolet päivästä Helsingissä istumassa jossain, koska en jaksa edetä. 

You Might Also Like

0 kommenttia