Stressisunnuntai

8.2.15

Viimeksi kirjoittelin iloisissa ja aurinkoisissa merkeissä. Nyt en voi valitettavasti tehdä samaa. 

En tiedä mistä ihmeestä, mutta perjantaina päivän edetessä kurkussa alkoi tuntumaan kipeyttä. Ja niinhän se sitten johti siihen, että iltaan mennessä pää oli pöhnäinen ja yön nukuin huonosti. Seuraavana päivänä homma jatkui ja tänään ollaan jonkin asteisessa räkävaiheessa. Yöt varsinkin ovat olleet ärsyttäviä, kun herää tyyliin tunnin välein. Mieskin sanoi tänään, että näytän kuulema koko ajan jotenkin pettyneeltä... Hah, ilmeisesti nykyinen perusilmeeni kuvastaa sitä inhoa mitä koen tätä flunssaa kohtaan. Pitkäänhän minä olinkin terve, joten kai se on vain ajan kysymys, milloin joutuu taudin armoille. Jos positiivisesti haluaisi ajatella, niin voisin sanoa, että ei tämä vielä mitään kovin pahaa ole mutta kun ärsyttää silti.

Fiiliksiä ei helpota myöskään yhtään se, että ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä korjauksia graduun ja laskeskelin tuossa, että minun olisi pakko saada se gradu maaliskuun luovutuspäivälle valmiiksi, mikä on siis maaliskuun puolivälissä. Tuota ennen gradu pitää kuitenkin käyttää ohjaajalla pariin kertaan ja viedä läpi erään plagiaattiohjelman, eikä ole tietoa kuinka kauan tuossakaan kestää. Kuitenkin kun gradun tarkastuksessa kestää kuukausi ja sen jälkeen täytyy hoitaa vielä inhottavat byrokratia paperityöt, niin niissä loppupapereiden käsittelyssä menenee ilmeisesti myös kuukausi. Eli viralliset maisterin paperit saisin kouraan vasta toukokuussa, vaikka maaliskuulle sen gradun saisinkin arvioitavaksi. En millään haluaisi pitkittää sitä, koska sitten todennäköisesti jää jotain hoidettavia asioita vielä vauva-ajalle. Enkä jaksa tässä mennä edes siihen, miten vähän motivaatiota on jäljellä opintoja kohtaan -erityisesti näin flunssassa.

Flunssasta huolimatta juhlittiin eilen minun synttäreitä pikkuporukan kera. Käytiin akkalauman kanssa syömässä ja manasinkin alkuun, miten voi olla, että käyn ravintolassa 1-2 kertaa vuodessa ja juuri sille ravintolapäivälle täytyy osua tauti, joka tekee makuaistista huonomman. Onnekseni ruokavalintani oli kuitenkin osuva, sillä onnistuin nauttimaan annoksestani. Käytiin siis Food:issa syömässä, mikä yleensä taitaa olla suositumpi lounasravintolana mutta en ollut sitä aikaisemmin kokeillut ja sitä oltiin kehuttu, niin siksi sinne. Itse otin valkosipuli-possupannun, koska valkosipulilla ei voi mennä ikinä mönkään. Namnamnam.


Ja vaikka tiukkaa se teki, niin sain lautaseni miltei tyhjäksi. Kotona oli sitten synttärikakun vuoro, mutta sen syönti jäikin muutamaan lusikalliseen. Onneksi sitä on kuitenkin vielä jääkaapissa jäljellä. Kakusta kerron huomenna.

Nyt pitäisi vaan yrittää pitää pää ja kroppa kasassa ja pakertaa nämä viimeiset 1-2 kuukautta opintojen loppuun viemiseksi. Ja kerroinkos, että siinä välissä olisi myös ensi viikolla matka Kuopioon ystävän valmistujaisiin, sitä seuraavalla viikolla pikamatka Espooseen samaisen ystävän luokse ja sitä seuraavalla viikolla Helsingissä tädin synttärit. Kieltämättä kiireiseltä tuntuu tämä kevät, mutta täytyy vaan yrittää pitää ohjat käsissä ja edetä päivä kerrallaan. Ääh.

You Might Also Like

0 kommenttia