Tunnustus

9.8.14

Olen jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni, haluanko avautua eräästä asiasta täällä. Jospa nyt kuitenkin alkuun vain heittäisin sen ihmisten ilmoille: me jätimme kuun alussa ehkäisyn pois.

On monia syitä, miksi arkailen kertoa tästä. Ensinnäkin se, että uskon ihmisillä olevan mielipiteitä, että emme saisi tällaisessa tilanteessa harkitakaan sitä toista vauvaa. Kieltämättä tämä oli näinä viime kuukausina se suurin syy, miksi en vielä uskaltanut tähän hommaan lähteä. Tuntui, että kai tässä nyt olisi velvollisuus suunnata sinne työelämään. Toisekseen tällaisesta asiasta kertominen mietityttää myös siksi, koska ihmiset saattavat alkaa odottamaan, milloinkas nyt sitten kuullaan vauvauutisia. Kun me taas emme tässä niinkään yrittämällä yritä vaan annamme asioiden tapahtua, jos ne on tapahtuakseen.

Kyllä minua hiukan mietityttää, mitä tästä voisi seurata. Toinen vauva teettää lisää töitä ja oma aika vähenee entisestään. Monesti olen sanonut, että vauvojen tekeminen on tavallaan hullujen hommaa. Mutta sitten siinä on se suurin ja niin vaikeasti selitettävä asia: rakkaus. Se kun tuntuu, että perheessä olisi jo paikka sille jollekin. Olemme myös aina tienneet, että haluamme enemmän kuin yhden lapsen ja ajatuksissa on pyörinyt se 2-3 vuoden ikäero. Minulla on sisaruksiini 5, 10 ja 12 vuotta ikäeroa, mikä on omalla tavallaan ollut todella hyvä mutta kuitenkin meidän jokaisen elämät on ollut melko erilliset. Siskoni kuulema leikki minun kanssani, mutta sitä kesti ne ensimmäiset 4-5 vuotta, mistä minulla taas ei ole mitään muistikuvia. Sama juttu oli, kun minä leikin pikkuveljeni kanssa. En halua tehdä toista lasta sillä verukkeella, että Anton saisi leikkikaverin mutta osittain kiinnostaisi nähdä, millainen sisarussuhde voi rakentua pienemmästä ikäerosta.

Sitten tässähän on myös takana se ajatus, että jos nyt saisimme piakkoin toisen lapsen, niin kun työelämään pääsen suuntamaan, niin minun ei tarvitsisi sitä keskeyttää heti sen takia, että me sen toisen lapsen haluamme. Tavallaan siis tuntuu parhaalta vaihtoehdolta, että olen vielä Antonin kanssa kotona ja jatkan äitiyslomalta kahden lapsen hoitoon. Mies on edelleen pyrkimässä työelämään niin pian kuin vaan mahdollista. Niin ja minä olen tästä saanut lisäsyyn sille, miksi minun nyt täytyy oikeasti tehdä se gradu valmiiksi. Mitä sitten taloudelliseen puoleen tulee, niin se ei huoleta meitä erityisemmin, koska kaikki suurimmat hankinnat on tehty Antonin myötä ja nykyinen asunto on riittävän suuri neljällekin henkilölle.

Tuntuu kuin minun pitäisi puolustella tätä valintaa. Ehkä se johtuu sitten siitä, että itsekin tiedostan niitä seikkoja, mitkä ovat meitä vastaan. Olen yrittänyt sivuuttaa tätä vauvakuumetta jo jonkin aikaa. Yritin odottaa, mutta se tuntui koko ajan olevan taustalla. Halusin, että voisimme antaa edes sen mahdollisuuden, että jos raskaudun niin sitten niin tapahtuu. Faktahan on, että minulla ei ole ollut vielä kuukautisia synnytyksen jälkeen. Mutta tämä on hyvinkin varmasti johtunut ehkäisypillereistä, koska niiden takia minulta jäi ennenkin kuukautiset pois. Nyt alkuun tässä siis katsellaan, tuleeko minulle ylipäänsä niitä kuukautisia, kun kuitenkin imetän suht tiuhaan. Toinen fakta on se, että vauvantekopuuhissa ei olla nykyisellään niin tiuhaan kuin ennen eikä edelleenkään aiota ottaa stressiä siitä, osuuko yhdyntä nyt ovulaation kohdalle. Jos vauvaa ei ala kuulumaan ensi vuoden puolella, niin sitten kiinnitämme enemmän asiaan huomiota.

Tässä se nyt sitten tuli. Tunnustus: minä haluan toisen lapsen ja olemme nyt antaneet sille potentiaalisen mahdollisuuden tulla luoduksi. Kaikki taisi lähteä liikkeelle siitä kerrasta, kun hiukan epäilin, josko meille olisi käynyt vahinko. Tuolloin huomasin, kuinka paljon halusin ja rakastin jo jotain sellaista, mitä ei ehkä ole olemassa. Anton sai alkunsa toisesta kierrosta. Minulla on vähän sellainen fiilis, että nyt imettäminen tulee vaikuttamaan niin, että raskautuminen ei tapahdu käden käänteessä mutta ei se mitään. Olemme kuitenkin ottaneet ensimmäisen askeleen kohti vauva numero kakkosta.

You Might Also Like

23 kommenttia

  1. Onnea yritykseen! Toivottavasti saatte ihania uutisia nopeasti.
    Neela sai myös alkunsa toisesta yrityskierrosta. Meillä kävi niin ihanasti, että toisesta kierrosta nappasi tälläkin kertaa! Joten huhtikuuta odotellessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja hirmuisesti onnea teille! Nopeasti saitte tälläkin kertaa täysosuman. Muistaakseni sinäkin imetät melko tiuhaan? Kun jotenkin tuntuu, että se imetys saattaisi helpostikin estää hedelmöittymistä, vaikka toki useat sanovat, että imettäminen ei ole ehkäisykeino.

      Poista
    2. Kiitos! Joo ihmeen nopeasti tärppäsi tälläkin kertaa. Olin varautunut odottamaan pidempään juurikin tuon imetyksen takia. Imetän tosiaan vielä n.7-8 kertaa vuorokaudessa, mutta se ei näköjään vaikuttanut asiaan.

      Poista
    3. Siellä imetetään siis vieläkin tiuhemmin kuin täällä. No mutta, jokaisen keho toimii omalla tavallaan joten nähtäväksi jää, miten täällä sitten käy :) Harmi kun et kirjoita enää blogia, olisi ollut mukava kuulla näistä uusista tuulista ja mm. siitä, miten olet ajatellut imetyksen ja uuden raskauden yhdistää.

      Poista
    4. Voi olla että palaan vielä myöhemmin kirjoittelemaan. Katsotaan miten kesän jälkeen aikaa riittää ja onko vielä kiinnostusta. :)
      Mutta lyhyesti: Meinaan jatkaa imetystä koko raskauden ajan ja myös toisen synnyttyä. Riippuen tietysti siitä haluaako Neela ja sujuuko raskaus normaalisti. Mitä olet itse ajatellut imetyksen suhteen?

      Poista
    5. Menen nyt askeleen kerrallaan eli toistaiseksi imetän ihan entiseen tapaan, sitten jos tulen raskaaksi niin täytynee neuvotella neuvolan kanssa suosituksista ja mahdollisista haitoista/hyödyistä kaikkien osapuolten suhteen. Haluaisin kyllä pitää edes pienen tauon imettämisestä, mutta tiedä sitten, onko sille muuten hyviä perusteita.

      Poista
  2. Onnea yritykseen täältäkin!! Luin aikaisemmin sinun kirjoituksen kahden viivan välissä ja itse asiassa meilläkin oli samanmoinen tilanne päällä juuri samaan aikaan. Kuukautiset myöhässä jne. Meilläkin tuntemukset asiaan olivat juuri samanlaisia kuin teilläkin. Itseäni vähän harmitti sitten, kun testi oli negatiivinen eli sisimmässäni olin parin päivän aikana kerennyt rakastua siihen, mitä ei oikeasti ollutkaan. Mielessäni uusi vauva olisi ollut jo rakastettu ja haluttu. Tunteet sanoi kyllä, järki ei. On kauheaa huomata, miten paljon itse ajattelin siinä kohtaa, mitä muut ihmiset ajattelisivat asiasta. Eihän se kuulu heille pätkääkään. Päätimme nyt kuitenkin odotella ennen toisen lapsen yrittämistä. Ja asumme aivan liian pienessä kämpässä (kaksiossa), että mahtuisimme kahden pinnasängyn kanssa tänne. Mutta oikein hyvin ymmärrän sinun tunteesi raskautumisen toiveesta ja toivotankin onnea matkaan!!! :) -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaanpa, että aika moni vauvakuume on nimenomaan noin saanut alkunsa: on luullut, että on saattanut tulla vauva vähän vahingossa ja kun testi näyttääkin negatiivista, niin tajuaakin miten paljon sitä vauvaa toivoi. Minullakin pitkään järki esteli toimintaa, mutta sitten kun halu kasvaa riittävän suureksi, niin alkaa etsimään syitä sille, miksi nyt kuitenkin. Erikoista sinänsä, että minä en erityisemmin välitä varsinaisten tuttavien mielipiteistä toisen vauvan suhteen. Ehkä siksi, koska koen että he eivät ota asiaa mitenkään pahalla tai tuomitse päätöksiämme. Mutta on sellainen tunne, että jotkut lukijoistani eivät suhtaudu aivan samoin. Toivon kuitenkin, että vaikka päätöstämme ei täysin ymmärretä, niin sitä kunnioitetaan ja lähtökohtaisesti ihmisille toivottaisiin hyvää. Ja muutenkin, minä olen se joka tätä elämääni elää :) Meillä onneksi nyt on asunnon suhteen parempi tilanne ja tiedossa oli heti alkuun, että tänne joskus toivottavasti syntyisi toinen lapsi. Kyllä teillekin varmasti vielä se aika koittaa, kun toisen lapsen yrittäminen tuntuu oikealta ratkaisulta :) Kiitos paljon!

      Poista
  3. Hei! Ihailtavan rohkeasti kerrot noinkin henkilökohtaisesta aiheesta ja jotenkin niin suloista että tunnet tarvetta kertoa blogissa ja tunnet että joudut asiaa jotenkin puolustelemaan. Ei tarvitse, se on teidän aivan oma päätös, kukaan muu ei sitä päätä eikä ole muiden asia pätkääkään :) kaikkea onnea tulevaisuuteen ja älkääkä ainakaan ruveta stressaamaan mikäli vauvaa ei ala kuulumaan pian, uskon että tulee kun on sopiva aika :) itse samoja asioita tulee mietittyä, poika siis ihan just täyttää vuoden. Välillä tuntuu että samahan se olis tähän putkeen toistakin toivoa, mutta jokin jarruttaa vielä, jotenkin sitä haluaa katsoa vielä millaista on elämä ns. taaperon kanssa ja kun alkaa kohta opiskelu ja lapsen päiväkotiin meno... mutta, lapsiahan ei todella tehdä vaan saadaan, jos saadaan :) ehkäpä vielä joskus toinenkin lapsi.. Tuli muuten mieleeni..että ainakin minulle on monesti sanottu, että "nyt sitten pikkuSISKON tekoon". Miksi sisko? Miksei yhtä hyvin veli? Tuntuuko sinusta siltä että toisen vauvan olisi oltava eri sukupuolta ja toivovatkohan läheiset niin?! Minusta aika hölmöä oikeastaan olettaa että olisi oltava eri sukupuolta.... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päädyin tästä kertomaan, koska blogini on kuitenkin ollut sellainen paikka, missä pohdiskelen kaikkea päässäni liikkuvaa ja tämä päätös toisesta mahdollisesta lapsesta on toki suuri tekijä nykyisessä elämässäni. Ja toki pyrimme juurikin siihen, että emme ottaisi asiasta stressiä vaan se nyt tulee jos tulee. Mutta toki jos halu kasvaa suureksi, niin saattaa olla hiukan kärsimätön. Hommaa kuitenkin riittää tälle vuodelle, niin pyrin keskittymään niihin :) Minä itse ajattelin sen sitten niin, että tässä ei tosiaan välttämättä heti raskauduta ja onhan se yhdeksän kuukautta raskaana melko pitkä aika. Anton ehtii muuttumaan ja kehittymään valtavasti siinä ajassa. Ja Antonillekin on vielä paljon sitä pelkkää omaa aikaa. Näin pähkäilemällä päädyin siihen, että ei tässä ehkä tarvitsekaan odottaa.

      Tietenkään lapsen ei tarvitse olla toista sukupuolta, mutta kieltämättä miehen kanssa tyttöä toivoisimme. Pojat ja tytöt ovat aivan yhtä rakkaita, mutta olisi mukavaa kokea molempien kasvattaminen jo ihan silläkin, että näkee eroaako ne mitenkään toisistaan. Veikkaan että läheisille tyttö olisi miellyttävä juttu siinä suhteessa, että sukuun on nyt tullut vaan poikia mutta iloisia sitä ollaan pojastakin. En pidä tätä myöskään mitenkään tabuna, että on hirveä asia myöntää toivovansa vaan jotain tiettyä sukupuolta. Kyllä se poika tulee olemaan siinä aivan yhtä rakastettu kuin tyttökin. Saattaisi kuitenkin olla niin, että jos seuraava olisi poika, niin todennäköisemmin tekisimme sen kolmannen siinä toivossa, että tytönkin saisimme. Ja jotkut kyllä toivoo pelkkiä tyttöjä/poikia... Sitä ei jostain syystä katsota niin pahasti kieroon kuin jos sanoo haluavansa molempia. Ehkä kirjoittelenkin tästä joskus enemmän, koska tämä on ihan mielenkiintoinen aihe.

      Poista
    2. Niin ja kiitos onnen toivotteluista! :)

      Poista
  4. Paljon onnea yritykseen! :) Nämä asiat ovat jokaisen parisuhteen omia päätöksiä, joten ei sinun minustakaan tarvitse mitenkään päätöstänne puolustella :)! Toivotaan että pian tärppää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin, ehkä minä sitten tavallaan prosessoin tätä päätöstä edelleen: puolustelen itselleni, miksi tämä on hyvä valinta. Vaikka toki kieltämättä välitän myös muiden mielipiteistä. Toivotaan, blogi pysyy varmaan ajantasalla tämän projektin suhteen :)

      Poista
  5. Olen jo pitkään lukenut blogiasi ja nyt tuli järjetön tarve kommentoida tähän tunnustusasiaan! Tulin ihan mielettömän iloiseksi tästä paljastuksesta! :) varmaankin siksi, että meillä on vain neljä päivää vanhempi poika kuin Anton ja sain ihan äskettäin tietää odottavani kolmatta lasta! Olisi hauskaa päästä lukemaan raskausjuttuja taas täälläkin, kun nyt on ollut niin hauska seurata toisen samanikäisen lapsen kehitystä. Onnea siis "vauvaprojektiin" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiva kuulla :) Paljon onnea uudesta raskaudesta ja toivotaan, että täältä tullaan perässä jossain vaiheessa :) Kiitos!

      Poista
  6. Jännittää!

    <3: N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottavan aika on usein pitkä, mutta täytyy yrittää edetä rauhallisin ja rennoin mielin :)

      Poista
  7. Menee aina maku ihmisistä, kun aletaan puhumaan näitä tyttö/poika -juttuja. Lapsi on LAHJA, sukupuolesta riippumatta. Jos seuraava lapsenne on poika, hän ON vähemmän toivottu kuin tyttö, jos vielä kolmannenkin kerran pitää tytärtä koittaa... Näin se vaan menee, PISTE. Toivottavasti joudutte joskus vastakkain elämän reaaliteettejen kanssa. Kovasti toivomanne tytär voi olla myös sairas. Miten sitten suu pannaan? Pyydän jo etukäteen anteeksi tätä purkausta, en vaan voi käsittää ihmisten suhtautumista tähän asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tämä sukupuoli-toivomus aiheuttaa joissakin voimakkaita reaktioita. Halusin kuitenkin olla rehellinen ja ehkä itse en näe sitä niin pahana juttuna, koska itse tiedän, että loppupeleissä rakastan ja toivon juurikin sitä lasta, joka meille suodaan jos suodaan. Totta kai ensisijaisesti toivotaan, että lapsi on terve eikä sukupuolella ole siinä suhteessa väliä. Se on minulle sanomattakin selvää. Enkä sanonut, että kolmatta hankkisimme vain siinä tarkoituksessa, jos hän sitten olisikin tyttö. Sanoin, että se saattaisi osakseen vaikuttaa kolmannen tekoon.

      Toivoisin kuitenkin, että et toivoisi ihmisille pahaa. "Toivottavasti joudutte joskus vastakkain elämän realiteettejen kanssa" kuulostaa pahantahtoiselta. Voin olla väärässä, mutta joskus henkilöillä, joilla on erilaisia kokemuksia näistä asioista: esimerkiksi lapsettomuutta tai sairas lapsi, niin he nimenomaan kokevat voimakkaammin näistä asioista ja ihan syystäkin, koska he omakohtaisesti tuntevat, miten suuri siunaus on saada lapsi ylipäänsä tai saada terve lapsi. Minun elämäntilanteessani, kun sain lapsen suht helposti ja hän oli terve, niin saatan paikoin syyllistyä siihen, että en korosta riittävästi niitä ominaisuuksia, mitkä ovat sukupuoltakin tärkeämpiä. Ymmärrän siis, jos sinulla vaikuttaa siltä, että mahdollisen tulevan lapsen sukupuoli olisi jotenkin hirmu tärkeässä asemassa. Ei se ole, mutta myönnän kuitenkin, että olisi mukavaa kokea myös joskus tyttären syntyminen.

      Poista
  8. Pyydän anteeksi, en missään nimessä toivo kenellekään mitään pahaa. Oma purkaukseni johtuu siitä, että työskentelen vakavasti sairaiden pienten lasten parissa ja se on muokannut omia arvojani niin, että mielestäni lapsen odotuksessa sukupuoli on merkityksettömin asia kaikesta. Itselläni on terve lapsi, josta yritän muistaa olla kiitollinen joka ikinen päivä. Ehkä päiväkin osastolla vaan avaisi joidenkin ihmisten silmät - sellaisten, jotka kevytkenkäisesti marssivat rakenneultraan vain kurkkaamaan kumpi on tulossa. Aina uutiset eivät ole hyviä. No, tämä tästä aiheesta. Toivon, että poikanne saa pian terveen pikkusiskon- tai veljen. Onnea yritykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä pointtisi ja uskon, että kokemuksiesi myötä osaat entistäkin enemmän arvostaa niitä tärkeimpiä asioita. On toki ikävää, että välillä joiltain nuo unohtuu ja itsekin pyrin niitä tietoisesti muistuttamaan itselleni. Tämä sukupuoli-asia oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen ajatuksien herättelijä, kirjoittanen tästä oman kirjoituksensa kunhan koneelle kunnolla ehdin :) Kiitos!

      Poista
  9. "Mutta ainahan pojan voi antaa adoptoitavaksi", kuten eräs ystäväni viisaasti alkuraskaudessaan julisti... Viime viikolla hän sa tietää odottavansa poikaa. Tämä olkoon karu loppukevennys tähän - kertoo vaan mielestäni hyvin ihmisten pinnallisuudesta liittyen tähän aiheeseen. Mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karu kyllä ja toivon, että ystäväsi tosiaan heitti tuon vain mustan huumorin siivittämänä.

      Poista