Toive sukupuolesta - sallittua vai kiellettyä?

12.8.14

Blogini kommenteissa on käynyt sellaista kohinaa, joka on paljon herätellyt ajatuksiani ja halusinkin nyt koota niitä tähän kaikkien esittyville. Siksi, koska aihe varmasti koskettaa useita ja herättelee mielipiteitä. Kyseessä on siis se, onko oikein tai väärin toivoa itselleen jotain tietyn sukupuolen edustajaa lapseksi. Onko väärin/oikein toivoa tyttöä tai poikaa? Onko kyse ylipäänsä oikeasta tai väärästä?

Minä olen melko avoimesti kertonut, että haluaisin joskus tytön. Totta kai ensisijaisen tärkeää on, että lapsi on terve. Se on minulle sellainen itsestäänselvyys, että se jää joskus mainitsematta. Nyt kun toinen lapsi on tervetullut (tosin kyllä varmasti joku "suunnittelematon" olisi myös ollut tervetullut), niin sukupuoliasia on taas enemmissä määrin noussut pinnalle. 

Se kun sanon haluavani tytön, kohdistuu halu todellakin siihen kuvitteelliseen tyttövauvaan. Jos meidän toinen lapsemme olisi poika, niin en toivoisi hänen olevan tyttö. Esimerkki: Tulisin raskaaksi ja ultrassa kerrottaisiin, että vauva mahassa on poika. Sitten heillä olisi jonkinlainen maaginen pilleri, jota tarjotaan: "Voit tällä halutessasi saadakin tyttövauvan." Ottaisinko pillerin? No en missään nimessä. Tässä siis näkyy mielestäni kuitenkin se, että sukupuoli ei ole olennainen asia kun puhutaan jo jostain oikeasta vauvayksilöstä.

Mietin myös niitä syitä, miksi ihmisillä on näitä sukupuolitoiveita. Uskoisin, että löytyy paljon henkilöitä, joilla on jonkinlainen kuvitelma/toive tietynlaisesta perheestä: "kaksi tyttöä ja yksi poika", "tyttö ja poika", "kaksi poikaa" jne. On varmaankin yleisempää, että ihmiset toivovat molempia sukupuolia. Tarve tehdä lapsia syntyy aika monista syistä, mutta päällimmäisiä taitaa olla jonkinlainen halu jatkaa omaa perintöä, yhdistää itseään kumppaniinsa, kokea lapsen kasvattaminen. Kun näitä syitä katsoo, niin en ihmettele, miksi ihmiset toivovat molempia sukupuolia. Sitä ainakin ajatellaan, että se tarjoaa moninaisuutta, kun on sekä tyttö että poika. Todellisuudessahan tytön ja pojan kasvattaminen ei välttämättä eroa edes kovin paljon. Todellisuudessa kahden pojan kasvattaminen saattaa olla hyvin erilaista. Nämä tajuan, mutta halu onkin nähdä, millaista se sitten olisi. 

Nyt sitten kun tarkastelen sitä, miksi juuri minä haluaisin joskus sen tytön, niin se johtuu pitkälti jostain tunnesyistä, joita on vaikea selittää. Haluan kokea, millaista olisi, että olisi tytär. Millaista olisi olla tytön äiti. Jos minulla olisi jo tytär, niin varmasti haluni kohdistuisi siihen, että haluaisin poikalapsen.

Ymmärrän, että jotkut ärähtävät näistä toiveista, koska ensisijaista tietenkin on lapsen terveys ja hänen hyvinvointinsa. Ja jo pelkästään se, että saa lapsen on siunaus. Minustakin tuntuisi pahalta se ajatus, jos joku sanoisi omalle pojalleen: "En minä sinua halunnut, kun halusin tytön" tai toisin päin. Välillä minäkin mietin, tuntisiko oma lapseni mielipahaa, jos nyt vaikka toinen lapsi olisi poika ja hän saisi tietää, että toivoin saavani joskus tytön. Joskus minä koen syyllisyyttä siitä, että toivon tyttöä ja joskus mietin, pitääkö minun kokea siitä syyllisyyttä. Mutta sitten tajusin, että jos tulisin sen tilanteen eteen, että minulle poika tulisi niin varmasti voisin rehellisesti sanoa hänelle: "Halusin juuri sinut." Kuvittelin yksi ilta, että meille tulisi poika ja koin jo rakkautta sitäkin kuvitteellista vauvaa kohtaan.

Mutta edelleen jäisi ehkä sellainen tunne, että jotain puuttuu perheestämme ja se jokin olisi tyttölapsi. Onko tuo tunne sitten väärin? Missä määrin näitä tällaisia toiveita pystyy edes hallitsemaan?

Itse en henkilökohtaisesti näe näissä sukupuolitoiveissa mitään pahaa, kunhan ne ei oikeasti hallitse liikaa ja pääpaino on siinä, että lapsi kuin lapsi on rakastettu. Ymmärrän kuitenkin myös, miksi tällainen keskittyminen sukupuoleen on myös jossain määrin typerää. Koska eihän sillä lopulta ole varsinaista merkitystä. Rakas lapsi on yhtä kuin rakas lapsi, oli hän tyttö tai poika.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hienosti kirjotettu!
    Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ennen ensimmäistä lasta toivoin, että saisin joskus tytön. Tottakai oltaisiin rakastettu poikaa aivan yhtä paljon, ja kirjoititkin hyvin tuon esimerkin ettei vauvan sukupuolta kuitenkaan jälkeenpäin haluaisi vaihtaa. Nyt kun meillä on tyttö, ei toisella ole mitään väliä. Toinen tyttö olisi kiva, koska tulevaisuudessa sisaruksilla voisi olla enemmän yhteistä. Mutta toisaalta poika olisi myös kiva, koska olisin sitten sekä tytön että pojan äiti. Meidän suvussa ei ole melkein ollenkaan poikia, joten siinäkin mielessä poika olisi kiva. En siis osaa päättää kumpaa sukupuolta toivotaan enemmän, molempia yhtä paljon ja varsinkin sitä että lapsi on terve.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, molemmissa on aina puolensa ja toisaalta taas persoona vaikuttaa enemmän kuin sukupuoli. Pojasta saattaa tulla lähempi tytön kanssa ja toisin päin. Tavallaan mitä enemmän sitä miettii, niin sen vähemmän sukupuoli tuntuu merkityksekkäältä.

      Poista