Päähänpinttymä

14.8.14

Olen aina tykännyt nimetä asioita. Minulla olisi useampi lemmikin nimi jo tiedossa, mikäli joskus sellaisen hankkisimme. Meidän kodinkoneiltakin löytyy nimet ja minä olen se, joka Antonin leluja on nimennyt. Toki poika saa keksiä niille omatkin nimet, mutta minusta on tuntunut luontaiselta antaa pehmoleluille ja vastaaville jotkin persoonat. Hassua ehkä, mutta näin vaan käy.

Kun aikoinaan lähdimme haaveilemaan lapsesta, tuli mahdollisen lapsen nimistä jo varhain puhetta. Antonin nimi olikin nimilistalla jo ennen raskautumista. Olen täällä blogissakin aikoinaan pähkäillyt sen suhteen, minkä nimen Antonille olisimme antaneet ja päätös ei tullut kovin helposti.

Nyt sitten kun haaveilemme taas toisesta pienokaisesta, niin kieltämättä nimiasiat pyörii jo mielessä vaikka raskautumisesta ei toistaiseksi ole tietoakaan. Kun olen käynyt nukkumaan, niin olen saattanut joitain nimiä selailla ja välillä kysyä miehen mielipidettä jostain nimestä. Tytöllehän meillä on ollut valmis nimi jo pitkään tiedossa ja vähän ollaan pelättykin, että joku lähipiiristä ehtisi sitä käyttämään. Mutta auta armias, kun täytyisi keksiä pojalle nimeä. Antonin kohdalla se oli vaikeaa ja jos meille tulee toinen poika, niin se on varmasti extravaikeaa.

Ajattelinkin sitten kertoa hiukan tästä päähänpinttymästäni jo senkin takia, jos se vaikka hiukan hellittäisi kun puran ajatuksia ulos. Näissä nimiasioissa jokaisella on omat mielipiteensä ja toivonkin, että en nyt loukkaa ketään mielipiteilläni. Lähtökohdat meillä nimessä olisi seuraavanlaiset:

- Sen täytyy olla jokseenkin samankaltainen kuin nimi Anton Leonardo, mutta ei kuitenkaan liian samanlainen. 
- Tämän takia siis mitkään ihan perussuomalaiset nimet, kuten Teppo tai Matti ei käy. Mutta emme myöskään halua mitään liian erikoisia.
- Haluaisin, että nimi olisi helppo lausua ääneen kaikissa taivutusmuodoissaan. Esimerkiksi Theo-nimi on mielestäni aika ihana, mutta sen sanominen ääneen olisi ehkä vähän ongelmallista. Ja sen erikoisuus on juuri siinä rajamailla.
- Mies ei pidä nimistä, joilla on liikaa uskonnollinen tausta. Itse tykkäisin nimestä Elias, mutta mies ei kelpuuta sitä nimenomaan sen nimen merkityksen takia.
- Miehen sukunimi alkaa L-kirjaimella ja sen takia etunimi ei saisi päättyä L-kirjaimeen, jotta etunimen ja sukunimen lausumisesta ääneen ei tule liian hankalaa ja sellaista lälälälä-meininkiä.
- Minulle on melko tärkeää, miltä nimi korvaan kuulostaa. Siinä missä nimet Noa, Milo ja vastaavat kuulostavat kyllä kauniilta, on ne jokseenkin sen kuuloisia, että vanhempi on nyt halunnut suloiselle vauvalleen suloisen nimen. Eipä siinä, kauniita nimiä ovat kyllä mutta ei jotenkin tunnu sopivalta aikuiselle miehelle. Sitten on taas nimiä kuten Oliver, Oskar, Kasper jotka ovat kyllä tavallaan kauniita ja kivoja nimiä, mutta eivät kuulosta ihan niin oikealta. Ehkä se johtuu siitä r-kirjaimesta.

Kuten ehkä huomaatte, niin noilla kriteereillä nimet on melko vähissä. Eikä minun nyt tarvitsisikaan vaivata päätäni tällä, mutta kun se nyt kuitenkin häiritsee. Mieskin sanoi, että "mitäpä jos nyt vaan katsotaan, tuleeko meille toinen poika ja sitten murehditaan sitä nimiasiaa". Voin yrittää, mutta silti mieli tekee kysyä: tuleeko teille mieleen, mikä sopisi Antonin kuvitteellisen veljen nimeksi?

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Eemil, Daniel, Joakim, Joel, Joonatan.. listasin nimiä, jotka mielestäni sopi Antonin kanssa, sitten huomasin tuon ettei saisikaan loppua l-kirjaimeen :D No jäljelle jäi sitten Joakim ja Joonatan. Hankalia nämä nimi asiat, meille tuotti kanssa pojan nimen keksiminen ongelmia! Tytön nimi olisi ollut paljon helpompi keksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eemil ja Daniel on ihania nimiä varsinkin ja sopii myös Antonin kanssa. Mutta tosiaan miehen sukunimi on vielä suht lyhyt, niin se L-kirjainten yhteentörmäys korostuu liikaa. Joakim ja Joonatan tulee myös raamatullisista taustoista. Mies on vähän turhan tarkka tuosta, koska hyvin suuri osa nimistä kuitenkin periytyy uskonnosta.

      Minäkin keksisin vaikka kuinka paljon hyviä ja kelpaavia tytön nimiä.

      Poista
  2. Ekaksi täytyy kysyä, sanotaanko Anton ääneen enemmänkin kahdella t:llä, "Antton"? Ihan muuten vaan kysyn, kun olen aiemminkin ajatellut asiaa. Niitä nimiä... Aarni? Edvard? Reko? Oiva? Niklas? Miska? Konsta? Vertti? Elmeri? Hih, aika erilaisia kyllä keskenään mutta ihan näin ajatusten herättäjänä ehdotan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ja lähipiiri sanoo enimmäkseen "Antton", se istuu suomalaiseen suuhun paremmin mutta meistä tuntui kuitenkin oikealta ratkaisulta laittaa se kirjoitusasussa "Anton". Jotkut sanoo sen kuin kirjoitetaan ja se on kanssa ihan ok. :)

      Joitain ihan uusia nimiä mainitsitkin tuossa. Niklas on kiva, mutta tunnen jonkin verran ikäisteni poikia, joilla on tuo nimi.

      Poista
  3. Olisiko nyt Thor-nimen aika 😉 tai sitten vain Ukko....

    VastaaPoista
  4. Rasmus, Justus, Julius...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehen suosikkeja on tuo Julius, ehdotti sitä jo odottaessani Antonia. Muuten hyvä, mutta Juli ja muut kutsumanimet siitä ei oikein sytytä. Rasmus ja Justus on myös ihan harkittavia vaihtoehtoja. Paljon on sellasia ok nimiä, mutta ei oikein mitään sellaista, joka tuntuu juuri parhaalta.

      Poista