Meidän maanantai

5.8.14

Vauvavuoden aikana tein kaksi kertaa postauksen "meidän päivä" -teemalla. Olin aikeissa tehdä kolmatta ja odottelinkin sellaista perusarkipäivää, mikä koitti eilen. Tässäpä on siis päivä, millaisia useammat meidän päivät nykyään ovat:

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Anton kävi nukkumaan klo 23 aikoihin. Muistaakseni yö meni ilman herätyksiä. Yleensäkin, jos Anton herää yöllä niin se kestää vaan vähän aikaa, kun hakeutuu lähemmäksi minua ja käy uudelleen nukkumaan. Itse nukahdin hiukan Antonin jälkeen.

Molemmat nukuttiin maanantaina hiukan tavanomaista pidempään, vaille yhdeksään. Juuri herännyt Anton:


Mies oli siis herännyt vaille seitsemän, syönyt oman aamupalansa ja lähtenyt salille, missä hän käy aina joka toinen aamu. Mies oli edelleen salilla, kun me Antonin kanssa heräiltiin, joten minun oli tehtävä Antonin aamuhommat. Ensimmäisenä kävimme vaihtamassa Antonin vaipan ja sitten laitoin bodyn päälle. Muuten en tosiaan bodya ehkä olisi laittanut, mutta kerta tiedossa oli tämän "meidän päivä" -kuvaus, niin pelkkiä vaippakuvia en tänne laittaisi.

Vaippavaihdon ja pukemisen jälkeen annoin Antonille vettä. Kysyn häneltä aina pian heräämisen jälkeen, haluatko vettä ja jos hän sanoo "aaah" ja aukaisee suutaan, niin sitten hän vettä haluaa. Usein annan nokkamukin ekana hänen omiin käsiin ja hän yrittääkin juoda, mutta usein häneltä jää tajuamatta, että mukia pitäisi kallistaa. Sitten hän ojentaakin mukin välillä turhautuneena minulle, että minä kaataisin siitä hänelle.


Sitten otin aamukahvini eli cokista, mutta vain suunnilleen desin verran. Cokis on sellainen juttu, minkä haluan mielelläni aamulla ensimmäisenä mutta yritän rajata sitä mahdollisimman pieneen määrään. Hetkeksi istahdin sohvalle ja hämmästelin jotain "ennustaja"-tv:tä, mikä sieltä telkusta tuli. Anton oli samalla olohuoneen lattialla ja hänkin tuntui välillä televisioon vilkuilevan, jokseenkin muikein ilmein:


9.30 annoin sitten Antonille kaurapuuron marjasoseen kera sekä D-vitamiinin. Tässä operaatiossa kului vajaa 10 min.


Puuron jälkeen purin puhtaat tiskit kaappeihin ja laitoin uuden satsin likasia pyörimään. Anton oli luonnollisesti auttamassa (lue: häiritsemässä) ja tällä välin mieskin tuli salilta kotiin.


Minä laitoin vielä pyykit samalla pyörimään ja mies meni suihkuun. Ajattelin lukaista uusimmat blogikirjoitukset seuraamistani blogeista, mutta ei siitä sitten tullutkaan oikein mitään koska Anton halusi huomiota. Hän usein tulee seisomaan miehen puolelle sänkyä täällä meidän makuuhuoneessa. Ehkä hän sitten ajattelee näkevänsä sieltä puolelta hyvin koko huoneeseen.


Antonin ilmeestä varmaan huomaatte, että nyt on pojalla jotain suussa. Saman huomasin minäkin ja kysyin: "Mitä on suussa?". Ei ehkä pitäisi kysyä tuota, koska aina poika lähtee välittömästi karkuun... ja usein vielä nauraa päälle. Hän luulee sitä varmaan jonkinlaiseksi leikiksi. No sain Antonin kiinni ja siinä sitten pariin kertaan yritin sormea ujuttaa suuhun sisälle ja Anton teki ensimmäiset ja puri minun sormeen. Auts. Mutta sain kuitenkin ongittua suussa olevan aarteen ja langanpätkähän se oli. Ei mikään vaarallinen juttu siis, mutta pitäähän se aina tarkistaa.

Mies tuli sitten suihkusta ja pyysin häntä olemaan hetken Antonin kanssa, jotta voisin hetkeksi istahtaa tietokoneen ääreen. Anton olisi edelleen ilmeisestikin halunnut olla minun seurassa, koska osoitti mieltään tästä vaihdoksesta. Todennäköistä oli, että hän olisi halunnut päästä tissille.

Olinkin sitten koneella jonkun 10min ja mies oli päätynyt sillä välin antamaan Antonille leipää. Kello oli tällöin 10.20. Samassa, kun Anton mutusteli leipäänsä, keskustelimme miehen kanssa päivän aikatauluttamisesta: moneltako käymme ruokakaupassa, mihin aikoihin hän aikoo opiskella ja teemmekö mitään muuta erikoisempaa tänään.


10.40 Vaihdoin Antonilta taas vaatteet, koska hän oli käynyt märässä suihkutilassa seikkailemassa. Sitten koitti tissin vuoro. Anton on aina niin hassun näköinen, kun hän tietää saavansa tissiä. Ei jää kyllä yhtään epäselväksi, mistä poika tykkää.


Tissittelyä kesti 10min, jonka jälkeen minä pääsin aamupalalle. Oma aamupalani tosiaan venyi, koska mies sanoi sen tekevänsä suihkunsa jälkeen. Syötiin miehen kanssa sitten munakasta ja Anton touhuili lähistöllä.

11.20 Mies siirtyi opiskelemaan ja minä leikin Antonin kanssa duploilla. Rakensin koirankopin ja Anton leikkikin tuolla koiralla sanoen "vuh, vuh". Päädyin myös rakentamaan pikkupalikoista mahdollisimman suuren tornin.




Leikin aikana Anton meni parvekkeen ovelle ja osoitti haluavansa sinne. No, sitten mentiin ja Anton taas tapansa mukaisesti halusi kiivetä kärryyn.



Klo 12.00 koitti meidän aika lähteä käymään ruokakaupassa. Siinä kun etsin omia vaatteita, mies alkoi soittamaan pianoa ja Anton jälleen kerran tapansa mukaisesti konttasi isänsä luokse, ojensi kätensä ja teki sellaista huomioitkua, että hän ei jää varmasti huomiotta. Antonkin pääsi sitten soittamaan:


Minun päälleni valikoitui ne ainokaiset shortsit, mitä kesällä olen käyttänyt ja aika peruspaita:


Sitten lähdettiin sinne ruokakauppaan koko perheen voimin. Kävelymatkassa kului noin vartti. Kauppaan meni joku 30€, normaalia runsaammin mutta mukana oli hiukan Antonin ruokia. Ostin itselleni mehujäätelön, joka on vaan virhe helteillä, koska sehän lähinnä sulaa käsiin. Tosin tässä tapauksessa suuri osa jäätelöstä irtosi myös suuhun ja siinäpä sitten mietit, sylkäisetkö pois vai yritätkö itsepäisesti syödä jäätävän kylmän lohkareen kerralla. Lopulta suu oli varmaan niin paleltunut, että ei maistanut itse koko jäätelöä. Seuraavalla kerralla jää mehujäätelö kyllä kauppaan... Anton kaupassa:


klo 13.00 oltiin sitten kotona. Minä aloin tekemään lounaaksi tortilloja ja mies antoi Antonille lounaaksi Sadonkorjuupataa, joka ei kylläkään kovin hyvin Antonille maistunut. Me käydään parhaillaan sellaista välivaihetta, kun yritetään tarjota Antonille 8-12kk soseita, mitkä uppoaa vaihtelevalla menestyksellä.


klo 13.30 mennessä oltiinkin kaikki saatu jo syötyä. Tortilloja menikin miehellä ja minulla napaa kohti yksi, joten niistä jäi vielä päivälliseksikin. Anton pääsi taas tissille. Mies jatkoi opintojaan.

13.45 Anton nukahti päiväunille. Minäkin aloin samalla lukemaan gradutekstejä. Pian mies kävi sanomassa, että hänen on otettava päikkärit myös. Ja niin minäkin olin sitten nukahtanut jossain vaiheessa asunnon hiljaisuudessa. Sitä se lukeminen helposti teettää: alkaa nukuttaa.



15.00 oltiin kaikki taas hereillä. Anton oli harvinaisesti vähän kiukkuisen oloinen. Annoin hänelle purkin hedelmäsosetta, minkä hän söi mielellään mutta sen jälkeen kiukuttelu jatkui. Tuumasin, että hänellä on sitten varmaan ihan kova nälkä kerta ei ollut lounaalla suostunut paljon syömään. Tarjosin vielä samaista sadonkorjuupataa, mutta koska se ei kelvannut niin en halunnut häntä nälässäkään pitää ja kaapeista löytyikin vielä yksi 5kk sosepurkki. Se upposi paremmin kuin hyvin. 

15.30 vaihdettiin vaippa ja suunnattiin Antonin kanssa ulos. Mies jatkoi taas opintojaan. Ulos tuli myös naapurista ja muutenkin meille tuttu henkilö, jolla on myös kaksi lasta. Toinen näistä lapsista, puolivuotias tyttö, oli sitten Antonin kanssa ulkona. Ei heistä hirmuisesti seuraa ollut toisilleen, mutta kuitenkin ihmeteltävää. Anton halusi koko ajan olla sellaisessa karusellilaitteessa, hän raahasi sinne sankonkin ja leikki sitten sen päällä.


Ulkona menikin aika kauan, mutta se tuntui tekevän Antonille hyvää. Hän kun muuten vaikutti vähän turhautuneelta/kyllästyneeltä. Klo 17.00 tultiin sitten kotiin. Söin toisen tortillan ja mies oli Antonin kanssa. Hekin vuorostaan leikkivät duploilla, nyt mies rakensi pyramidin.


17.30 kävin katsomassa, mitä pojat touhuaa ja siellä oli Anton leikkimässä omassa huoneessaan. Hän on usein tyytyväinen omiin leikkeihinsä vaikka jos mies lukee koneellaan, mutta sitten kun huomaa minut, niin alkaakin vaatia minun seuraa. Nytkin kun kävin nappaamassa valokuvan, niin Anton sitten tuli könyämään minun jalkoihin.



17.30 annoin miehen keskittyä rauhassa opintoihin ja mentiin Antonin kanssa olohuoneeseen. Yritin siinä samalla itsekin lukea, mutta ei siitä oikein mitään päähän jäänyt kun vähän väliä kuunteli ja vilkuili, mitä Anton tekee. Niin ja kun välillä Anton kävi sohvaa vasten minulle höpöttämässä.

18.00 Anton tissille ja varttia myöhemmin hän taas nukahti. Vähän mietin, mitenkähän yöunet kun hän nukkuu taas mutta annoin kuitenkin nukkua. Tässä välin maksoin laskut ja pähkäilin tulevan kuukauden budjettia. 19.00 istahdin hetkeksi katsomaan Remontilla rahoiksi -ohjelmaa, joka tulee Avalta. Mies alkoi tekemään itselleen vielä ruokaa, minulla ei siis ollut nälkä.

19.30 päätin herättää Antonin, jotta yöunille nukahtaminen ei venyisi suunnattomasti. Antonin hymystä päätellen hän olikin nukkunut ihan sopivasti. Niin ja Antonille oli tarkoitus antaa myös tuosta miehen tekemästä ruuasta.


19.40 Anton sai jauhelihakastiketta ja makaronia. Hän söi siitä hyvin vähän, mutta pääasia on kuitenkin, että harjoittelee ja hiljalleen tottuisi kotiruokaankin. Mies oli palannut opintoihinsa, minä pidin Antonille seuraa ja samassa vilkuilin sitä tv-ohjelmaa loppuun.



20.00 Mies lopetti opintonsa päivän osalta ja istuttiin sitten telkun ääressä yhdessä. Anton touhuili näppäimistöllä, joka ylimääräisenä kappaleena on ollut Antonilla välillä käytössä. Anton tuli myös jossain vaiheessa iskänsä päälle rötköttämään.



20.30 Anton sanoi "mam mam" ja tämä oli merkki, että ruokaa pitäisi saada. Hän kun ei siitä kotiruuasta tosiaan paljon syönyt, niin sai nyt sitten vielä leivän.



20.50 mentiin porukalla suihkuun. Mies peseytyi eka, sitten minä ja minä pesin Antonin. Mies voiteli itsensä ja sen jälkeen hoiti Antonin vaipanlaiton. Suihkussa huomasin, että Antonin suun ympärillä oli punaista läikkää. Voisiko hän olla niin herkkä maidolle, että reagoi tuolla tavalla voihinkin? Mutta onneksi se oli vaan esteettinen näky, ei muuten vaivannut Antonia.



21.10 oltiin pesuhommat saatu loppuun. Mies meni jo unten maille, koska hän tosiaan herää 6-7 aamuisin. Antonin kanssa jäätiin olohuoneeseen ja hän piti taas hauskaa sillä, että nousi minun selkää vasten. Sitten häntä naurattaa, kun minä käännyn taakse katsomaan. Välillä hän myös lepuutti päätään minun selkää vasten.




21.30 söin iltapalaksi kolme pientä ruisleipää valkosipulivoilla. Viiden minuutin kuluttua annoin Antonillekin iltapuuron. Sitten käytiin hampaiden pesulla.

22.00 Anton sai olohuoneessa tissiä samalla kun katsoin Subilta tulevaa elokuvaa. Alkoi sitten kuitenkin itseänikin pian väsyttämään, niin mentiin Antonin kanssa makuuhuoneeseen. Katsoin vielä hiukan siinä televisiota ja Anton jatkoi tissillä.

Sitten suljin valot ja käytiin Antonin kanssa nukkumaan. Jonkin aikaa leikin nukkuvaa eli kurkin silmien alta, mitä Anton touhuaa. Siinä hän pyöri ja hymyili minulle välillä. Pariin kertaan suukottelin häntä, mutta yritin kuitenkin jättää kontaktin vähäiseen, jotta Anton nukkuisi. En ole sitten aivan varma, kumpiko meistä lopulta nukahti ensimmäiseksi. Ehkä nukahdimme samaan aikaan.

------

Tuolla tavalla suurin osa meidän päivistä tosiaan menee. Hyvin suuri osa aika menee ihmisten ruokkimiseen ja toinen suuri aika menee siihen, kun Antonin kanssa pitää touhuta ja leikkiä. On mukavaa, että mies on kotona ja hän pystyy ottamaan Antonin esimerkiksi vartiksi aina välillä, että saan tehdä tiettyjä asioita ns. rauhassa, mutta nykyään miehen tehdessä paljon opintoja, minulla on kuitenkin paljon Antonin kanssa hommaa. Hiukan on stressiä siitä, kun omat opinnot ei kovin nopsaa etene mutta priorisointiahan tämä elämä on. Yksivuotiasta ei voi oikein jättää yksin eikä se lukeminen tunnu onnistuvan hänen ollessa hereillä, kokeiltu on ja välillä sitä edelleen kokeillaan. Mutta on kuitenkin ihana huomata, että Anton on varmasti iloinen ja onnellinen poika. Hän saa paljon haluamaansa ja vaatimaansa huomiota ja hän osaa jo aika hyvin ilmaista omia tarpeitaan. 

Jotenkin myös tuntuu, että Anton on liimautunut minuun. Hän miltei säännöllisesti menee nukkumaan yöunille ja herää samoihin aikoihin kuin minä. Joskus käy niinkin, että jos minä herään yöllä vaikka vessaan niin Anton herää ja alkaa hirmuisesti itkeä minun perään. Mies kyllä yrittää rauhoittaa, mutta erityisesti yöaikaan vaatimus saada minut on niin kova, että itku vaan yltyy isän sylissä. Sitten Anton saattaa kontata itkien minun perässä vessaan. 

Nytkin ukko konttasi minun luo ja pitääkin tästä mennä vähän leikkimään.

You Might Also Like

14 kommenttia

  1. Hei, tuli tuosta karkeamman ruoan syömisen opettelusta mieleen, että oletteko kokeilleet esimerkiksi makaroonien antamista niin että poika saa itse poimia niitä pöydältä suuhun. Meillä 11 kk poika syö makaroonin ja jauhelihan siten vaikka muu ruoka lusikalla vielä syötetäänkin. Jotenkin isommat palaset on hänestä mukavampi itse laittaa suuhun. Lusikalla annettaessa hän sylkee isommat palaset lähes aina pois. Meillä kanssa söisi edelleen mielellään hyvin muussattua ruokaa vaikka selvästi pystyykin jo pureskelemaan.

    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtaisesti kotiruoka ollaan annettu lautasella ja lusikka siihen. Anton sitten käyttää sekä lusikkaa että välillä nostelee ruokaa käsin pöydälle/suuhun. Anton tuntuu vaan olevan vielä aika valikoiva, mitä hän kotiruuasta kelpuuttaa. Erityisesti märkä ruoka tuntuu häntä häiritsevän :D Siksi nuo makaronit on kai jäänyt aika usein syömättä, kun taas leipä maistuu todella hyvin.

      Olen miettinyt noista karkeammista ruuista, että johtuuko se syömättömyys tosiaan siitä koostumuksesta vai voisiko olla, että maku(kin) on pikkupurkeissa parempi... Mutta molempiin kai voi tottua.

      Poista
  2. Kiva postaus! Näitä on kiva lukea. :)
    Neela syö kans vielä 5kk soseita. Ne paakkusemmat syljetään heti pihalle. :/ Kotiruoka menee vaihtelevalla menestyksellä, mutta saa sitä silti joka päivä. Neela on aina ollut tosi paljon mun perään, johtuu varmaan siitä kun päivät ollaan aina kahdestaan kun mies on töissä. Aluksi se tuntui ihan kivalta huomata kuinka tärkeä olen Neelalle. Mutta nyt se on kyllä ärsyttävää, kun en mitään voi tehdä yksin. Ehkä tämä menee ohi jossain vaiheessa. :)

    Aivan ihana ilme Antonilla, kun tietää saavansa tissiä! Neela aina tuhisee ja tekonauraa ennen kun ottaa tissin suuhun. Ilmekin on vähän semmonen kun Antonilla tuossa alemassa makarooni-kuvassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Aika työläitähän näitä on toteuttaa.

      Me ollaan nyt yritetty tarjota 8-12kk soseita enemmissä määrin. Ollaan miehen kanssa vähän eri mieltä siitä, pitäisikö Antonille milloin antaa niitä 5kk soseita. Mies kun ajattelee, että kyllä ne paakkuisemmatkin soseet menee kun on riittävän kova nälkä ja minä taas en haluaisi Antonia hirmuisesti nälässä pitää kun painokin oli tippunut. Kotiruokaa tarjotaan aina silloin kun on vaan mahdollisuus. Välillä jos syödään jotain pihviä, niin sitä ei Antonille oikein voi antaa mutta muuta perusruokaa kyllä.

      Veikkaan, että imettäminen tekee paljon sitä, keneen lapsi kiintyy suuremmin. Meillä kun mies on ollut Antonin kanssa kotona myös, mutta silti häntä ei erityisemmin seurata. Anton meinaa usein vinkua minun perään varsinkin silloin, jos hän huomaa, että menen tietokoneelle :D Hän varmaan kokee, että tietokone vie minun huomiota liikaa kun taas minä en kiinnosta ihan niin paljon, jos istahdan vaikka sohvalle.

      Antonkin nauraa, kun tissiä saa :D Mitä lähemmäksi tissi tulee, niin sitä mukaa hymy muuttuu nauruksi.

      Poista
  3. Itse olen huomioinut, että eri valmistajien välillä on tosi paljon eroja ruuan karkeuden suhteen ja samalla valmistajallakin on eroja karkeudessa. Meillä tyttö syö oikeastaan vain Muksu-merkkisiä 8kk soseita, kun ei oikein tahdo muita soseita huolia. Piltillä varsinkin on tosi isoja kokkareita ruuassa ja soseet ovat tosi vetisiä. Muksu-soseet (8kk) eivät ole kovin isorakeisia...voisivat siis toimia myös Antonilla opetteluvaiheessa, oletko mahdollisesti kokeillut muksua? Mielestäni soseet ovat myös aika tuhteja, ei siis oo paljoa vettä seassa. -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anton on nyt tiettyjä makuja Bonalta huolinut, ne näyttäisi olevan juurikin niitä, missä ei ole niin suuria paloja. Piltissä on tosiaan isoja ja paikoin kovia paloja ja sen vetisyyden takia se näyttää sellaiselta syömäkelvottomalta. Muksu-soseita ei olla kyllä kokeiltu, pitänee seuraavan kerran kaupassa vilkaista niiden tarjontaa. Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Bonalla on myös hyviä soseita. Kokeileppas tosiaan muksuakin! Meidän neidin ehdoton lemppari on hedelmäinen kalkkunakiusaus, jos haluat jostakin aloittaa kokeilun ;) eikä näköjään sisällä maitoa. -T-

      Poista
    3. Ostettiinkin muutama Muksu kokeiluun, toistaiseksi ei ainakaan maistunut. Tuntui olevan pojalle jopa liian kuivaa, koska mutusteli ihmeissään suussaan ja sitten sylkäisi pois. Mutta pitää kokeilla noita muitakin makuja :)

      Poista
    4. Heheh...no niin ne on erilaisia nuo lapset, toiselle maistuu ja toiselle ei. :D Tulipahan kokeiltua kuitenkin. -T-

      Poista
    5. No niinpä. Ei nuo lapset hirmu paljon aikuisista poikkea kuitenkaan: joillekin maistuu lihapullat ja joillekin ei :)

      Poista
  4. Ai niin...tosi kiva postaus! :) -T-

    VastaaPoista
  5. Olipa mukava postaus! Anton on niin suloinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, kiitos! Hän on kyllä :)

      Poista