Kärrypoika, joka sanoo "kiik kii".

13.8.14

Se on aina yhtä hämmentävää ja ihanaa, kun lapsi oppii uuden jutun. Anton on jo jonkin aikaa kävellyt tukea vasten eli liikkunut pitkin sohvaa, sänkyjen ja pöydän reunaa vasten. Brion taaperokärrykin meiltä löytyy, mutta se tuntuu vaan lähtevän liian helposti alta. Oli ruuvit tiukilla ja asennukset muuten kaikin eri tavoin, niin silti se lähtee karkuun. Luin tämän blogin kirjoittajalta vinkin, että jos laittaa kirjoja siihen kyytiin niin se ei tietenkään kippaa niin helposti. Tuo ajatus oli muhinut jonkin aikaa päässä, mutta se sitten jäi, koska muutenkin meidän täytyy pelastaa kirjoja Antonin käsistä. Huomio olisi siis kiinnittynyt Antonilla niihin painona toimiviin kirjoihin eikä itse kärryyn.

Kunnes sitten sain idean, että mikäs muukaan toimii hyvin painona kuin ihan ihka oikeat painot. Ne kun vielä sattui treenien jäljiltä olohuoneessa pyörimään.


Ja niin se poika sitten lähti suoraan kärrynsä kera kävelemään:


Anton sitten kävelikin omaan huoneeseensa ja meni pötkölle säkkituoliin. Hän nykyään aika usein käy siinä makoilemassa.



Niin ja kun nyt näistä uusista jutuista on puhe, niin Anton on myös ruvennut sanomaan kaikista kiikkuvista asioista "kiik kii". Hän saattaa esimerkiksi käydä kiikuttamassa omaa keinuhevostaan ja sanoa samalla "kiik kii". 

You Might Also Like

0 kommenttia