Ensimmäiseltä lapselta toiselle

19.8.14

Kun olemme tehneet hankintoja Antonille, niin olemme aika suuressa osassa miettineet hankintojen uudelleenkäytettävyyttä. Tiedossa on ollut jo alusta asti, että haluamme useamman kuin yhden lapsen ja meille on ollut itsestäänselvyys, että osa periytyy ensimmäiseltä lapselta toiselle. Onko tämä oikein sitä toista lasta kohtaan?

Ensinnäkin täytyy selventää, että Antonillehan on tosiaan tehty toistaiseksi vasta vauva-ajan hankintoja ja nämä on mielestäni sellaisia, mitkä voi ihan huoletta laittaa toiselle lapselle käyttöön. En varsinaisesti näe tässä asetelmassa edes hirmuista oikein/väärin-suhdetta, koska ei vauva tajua sitä, millaisia ja kenen vaatteita hänellä on päällään. Näkemykseni on, että noin alle 3-vuotiaalla ei ole varsinaista identiteetin ideaa. Tämä ikäarvio tulee ihan mututuntumalta, voi olla että identiteetti kehittyy aikaisemmin tai sitten paljon myöhemminkin. Jos lapsella ei ole varsinaista identiteettiä oman itsensä kautta, niin vaatteet eivät identiteetin muokkaantumiseen vielä siinä vaiheessa vaikuta. (Samasta syystä en näe tässä bloggaamisessani mitään pahaa, koska Antonin identiteettikäsitys ei muistoissa tule koskettamaan näitä alkuvuosia. Koen sen niin, että hän näkisi minun kirjoittavan tavallaan jostain erillisestä hahmosta. Ainakin itse, jos ajattelen omia ikävuosiani neljästä vuodesta alaspäin niin ei minulla ole niistä muodostaa minkäänlaisia mielipiteitä tai näkemyksiä.)

Kun sitten lapsi kasvaa ja hänelle alkaa muodostumaan minäkuva, niin siinä vaiheessa näen hyvänä, että lapselle hankitaan omat vaatteet. Mutta jos lapsi osoittaa halua pitää isosiskonsa tai -veljensä vaatteita, niin silloin sekin voidaan mielestäni suoda. Toki on tapauksia, missä vaatteita täytyy kierrättää jo taloudellisista syistä, mutta ennemmin sitten möisin vanhoja vaatteita pois ja ostaisin uusia vaikka kirpputorilta toiselle lapselle mikäli tätä toista lasta häiritsee pitää isosisaruksensa vanhoja vaatteita.

Ja toki olen tietoinen, että jos meille toinen vauva tulee ja hän on niissä Antonin vanhoissa vauvavaatteissa, niin aivan varmasti muistelen, miten tämä oli aikoinaan Antonilla. Mutta en usko tuon muistelun jatkuvan kovin pitkään, koska lopulta sitä kuitenkin keskitytään siihen, joka niiden vaatteiden sisällä on.

Mitä sitten tulee isompiin tavaroihin, kuten vaunuihin, pinnasänkyyn ja syöttötuoliin niin nämä on vielä ongelmattomampia siirtää toiselle lapselle ainakin siinä suhteessa, että ne eivät ole niin henkilökohtaisia kuin vaatteet. Mutta kyllä toisaalla omat muistoni tästä kierrättämisestä liittyy varmaan juurikin näihin tällaisiin tavaroihin. Usein oli niin, että isosisko sai jonkin uuden huonekalun ja minulle siirtyi vanha. En minä siitä traumatisoitunut, olin jopa varmaan enemmilti iloinen saamastani "uudesta" siskon tavarasta. Mutta nyt kun asiaa mietin, niin olisihan se kiva ollut valita itse jotain sellaista, joka oli alunperinkin minulle. Helposti kuitenkin tulee siirrettyä kalliita ja isoja hankintoja vanhemmalta nuoremmalle. Kuten nyt meillä varmasti pinnasänky siirtyisi uudelle vauvalle ja Anton saisi uuden sängyn, koska hänelle pitäisi kuitenkin lähivuosina ostaa isompi sänky. Ja sitten on taas miettiminen, siirtyykö Antonin seuraava sänky jälleen toiselle lapselle ja Anton saa taas isomman sängyn vai miten...

Tietenkin on sitten vanhempia, jotka itse kokevat, että lapsella tulee olla omat vaatteet, omat tavarat jne. Ehkä heitä saattaa häiritä liiaksi katsoa lapsiaan samoissa vaatteissa. Ehkä heille lapsien identiteetti eli näkemys heistä näyttäytyy niin vahvana, että kokevat vääränä pukea yhden lapsen vauvavaatteita toiselle. Kyllä minäkin haluaisin toiselle lapselle ostaa hiukan uusia vaatteita, jotka on hankittu juuri hän mielessä ja niin varmaan tekisinkin, mutta kyllä silti vauva-aika mentäisiin varmasti niin, että kaksi kolmasosaa koostuisi Antonin entisistä vaatteista.

Mielipiteeni tässä asiassa on siis, että vauva/taaperoajan vaatteita ja muita hankintoja voi huoletta uudelleen käyttää lapselta toiselle mutta sitten kun lapsi kasvaa ja hän alkaa itse kiinnittää huomiota näihin asioihin ja alkaa ymmärtää omistussuhteita eli mikä on hänen ja mikä oli jonkun toisen niin silloin lastakin kuunnellaan. Jos joku haluaa aina ostaa lapselleen uudet ja omat vaatteet, niin kyse on enemmänkin vanhemman omasta halusta, mutta sekin on ihan okei. 

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus jälleen kerran!
    Me ollaan ajateltu kierrättää isot tavarat toiselle lapselle, esim. pinnasängyn tilalle pitää muutenkin ostaa isompi sänky. Sitteri, turvakaukolo, leikkimatto ym. menee aivan varmasti seuraavallekin hyvin. Neelan syöttötuoli on semmonen joka muuntuu "juniorituoliksi" vai millä nimellä se sitten kulkeekaan, joten toinen syöttötuoli pitää ostaa. Rattaista ei olla vielä päätetty, että ostetaanko tuplarattaat vai kannanko vauvaa esim. kantoliinassa. Me kun ei niin paljon tai pitkiä matkoja rattailla mennä, Neela ei viihtynyt vauvana vaunuissa joten reilu puoli vuotiaaksi asti kannoin repussa. :D Näin ollen olis aika turhaa ostaa kalliit tuplarattaat, jos jäis sitten käyttämättä.

    En oo vielä varma kuinka paljon vaatteita laitetaan kiertoon. Jonkin verran kuitenkin, mutta uskon että suurin osa tai vähintääkin puolet on uusia. Riippuu myös tottakai paljon lapsen sukupuolesta, koska meillä on tosi paljon vaaleanpunasia vaatteita. Kyllä pojalle jokunen vaaleanpunanen vaatekin käy, mutta mielummin puen pojan poikien vaatteisiin (tästä asiasta onkin paljon mielipiteitä, olis kiva kuulla sun näkemys asiasta!). Varmaan tähän vaateasiaan vaikuttaa sekin, että oon rakastunut lastenvaatteisiin joten niitä tulee väkisinkin ostettua lisää! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aika pikaisesti kirjoitin mutta tuli tuossa varmaan esille ne tärkeimmät pointit :)

      Kirjoittelen varmaan joskus asiakseen siitä, mitä tarvitsisimme toiselle vauvalle, jos sellainen tulee mutta aika samalla tavalla olen ajatellut. Me yritettäisiin varmaan selvitä myös noilla vaunuilla, mitkä meillä on ja sitten kantaa vauvaa enimmäkseen kantorepussa tai vastaavassa. Mutta asia ei ole vielä niin ajankohtainen, että kauheasti olisin asiaa pähkäillyt :)

      Olen tuota sukupuoliasiaa vaatteiden suhteen varmastikin sivunnut eri kirjoituksissa, mutta toki voin kertoa siitä erikseen. Muutenkin kun tämä sukupuoli asiat kasvatuksessa tuntuu olevan tosi pinnalla.

      Poista
  2. "mielummin puen pojan poikien vaatteisiin .."

    Sukupuolitematiikka pukeutumisessa ja miksei kasvatuksessakin olisi tosi kiinnostava aihe! Heti särähtää korviin tuo ylempi lause. Eihän lapsi opi ajattelemaan että vaaleanpunaiset vaatteet eivät ole poikien vaatteita ellei häntä niin opeta. Ja miksi niin pitäisi opettaa..? Vanhemmat luonnollisesti päättävät vauvan vaatteista, mutta entäs jos isompana poika haluaakin pinkin paidan ylleen, tai vaikkapa mekon..?

    Kuulostaa tosi järkevältä toi sun ajatuksesi vaatteiden kierrätyksestä lapselta toiselle, vaatteita kun kertyy niin kovin paljon kun ne menee niin nopeasti pieneksi vauva- ja taaperoiässä. Ette taida muutenkaan lapsellenne ostaa sellaisia "I´m a BOY!"- tyylisiä vaatteita niin nehän nyt ainakin menee mitä tahansa sukupuolta olevalle jälkeläiselle? :) Ja tosiaan lapsen näkemys omasta tyylistä astuu mukaan kuvioon vasta myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua kyllä, ostin Antonille tässä yksi päivä syyspipoksi hatun jossa lukee "dude" :D Jos olisin saanut päättää, niin olisin kyllä jättänyt sen tekstin siitä pois. Muuten kun malli oli kiva. Ja tosiaan meiltä löytyy ihan laidasta laitaan: on kukallista yökkäriä ja pinkkejä housuja, mutta sitten on myös niitä "pojan" vaatteita.

      Kirjoittelen tässä joku päivä aiheesta, niin en nyt tässä yhteydessä perehdy syvemmin. Nämä tällaiset mielipiteitä jakavat teemat on kiinnostavia, vaikkakin jokseenkin myös arkoja.

      Poista
    2. Pakko tähän kommentoida, kun viesti oli myös osittain minullekin tarkoitettu.

      Mun mielestä on olemassa vaatteita, jotka on erikseen pojille ja tytöille. Toki semmosiakin on, jotka käy kummallekin. Niinhän se on, että vanhemmat valitsee lapsen vaatteet ainakin ensimmäisten vuosien ajan. Toiset haluaa printtivaatteita ja toiset tyylikkäitä tai hillittyjä. Sama pätee myös väriasiassa. Mielestäni tytölle sopii vaaleanpunainen ja pojalle sininen. Tietysti riippuu myös lapsesta itsestä minkä väriset vaatteet sopii juuri hänelle.

      Mielestäni pojille ei kuulu hame (jos vanhempana tuntuu että semmonen pitää pukea niin sitten se ok. Mutta en ala tämmöseen opettamaan) eikä tytöille esimerkiksi poikien alkkarit. On siis vaatteita, jotka on tarkoitettu tietylle sukupuolelle.

      Sukupuoli määrittää lapsen identiteetin, joten miksi sitä pitää piilotella? Mun mielestä tämmönen ajattelutapa saa lapsen häpeämään omaa sukupuoltaan. Kyllä, mulla on tyttö jolla on tyttöjen vaatteita. Ja jos tulee poika, niin puen hänet pojan vaatteisiin. Sitten kun lapsi osaa itse valita vaatteensa, niin en puutu enää asiaan.

      Niin kuin sanoin, tästä asiasta on monta mielipidettä ja tämä on mun näkemys asiasta. :)

      Poista