Yksivuotias Anton

28.7.14

Tästä se nyt lähtee, virallinen Antonin yksivuotispostaus ja samalla kai myös se viimeinen "vauvapostaus". Olen kylläkin aikeissa toteuttaa vielä näitä samantapaisia, mutta yhden vuoden iässä siirryn kahden kuukauden välein kirjoittamaan ja kuvaamaan. Antonilla on sellainen valokuvakehyskirja, mihinkä olen laittanut aina kaksi kuvaa joka kuukaudelta ja siihen mahtuu vielä rutkasti. Tarkoitus olisi yrittää kuvata nyt kahden kuukauden väleillä, vuoden päästä kolmen kuukauden välein, kahden vuoden neljän jne. En tiedä, onnistuuko mutta olisi mukava saada se kehys täyteen sellaisia "aikakuvia". Mutta nyt varsinaiseen asiaan eli siihen, millainen yksivuotias meiltä täältä löytyy:


Perustietoja:
- Painaa edelleen varmaan vajaat 9kg ja pituutta on arviolta 73cm. (Neuvola 31.7)
- Käyttää vaatekokoja 74-80.
- Liberon vaippakoko 4 on ollut pitkään ja edelleen sopiva.
- Syö kiinteitä ja rintamaitoa.
- Suussa seitsemän hammasta: neljä ylhäällä ja kolme alhaalla.


Nukkumisesta:
Yöunille Anton nukahtaa vieläkin 23-24 välillä. Pinnasänkyä kokeiltiin taas viikko sitten, mutta kaikki nukkuivat todella huonosti, kun Anton heräilee siellä todella herkästi. Hän palasi siis taas meidän sänkyyn ja näillä helteillä nukkuu selvästi levottomammin. Anton onkin herännyt normaalia aikaisemmin, noin klo 8 yöuniltaan.

Huonojen yöunien takia Anton on myös varmaan palannut kaksiin päiväuniin päivässä. Ensimmäiset nukutaan klo 12 maissa ja toiset klo 18. Päikkärit kestää tunnista kahteen.

Meidän sänkyyn Anton suostuu nukkumaan ihan vaan sillä, että minä menen myös sänkyyn makaamaan. Kun valot laitetaan kiinni, on se merkki siitä, että nyt nukutaan ja Antonkin käy makuulle, sulkee silmänsä ja pyörii hetken hakien hyvää asentoa ja sitten nukahtaa.


Syömisestä:
Helteillä Antonille ei ole maistunut kuuma ruoka ihan niin hyvin, mutta lihapurkkeja menee kuitenkin se 2-3 kappaletta päivässä. Kyseessä siis pienet purkit, koska isompien purkkien ruoka ei tunnu maittavan tai se menee todella hitaasti alas. Sitten on toki aamu- ja iltapuurot, jotka Anton syö mielellään. Kuumilla helteillä olen pitänyt niitä marja- ja hillososeita jääkaapissa ja antanut sitten välipalaksi niitä kylmänä.

Rinnalle Anton on vaatinut myös selkeästi useammin ja olen sitten antanut, koska uskoisin hänen vaativan enemmän nestettä vaikka vettäkin hän toki saa. Normisti rinnalla käytiin se 3-5 kertaa, mutta tänäänkin kellon ollessa 13 Anton on käynyt jo kolmesti. Anton muutenkin nykyään osaa vaatia tissiä siten, että hän tökkää sormella tissiin ja tekee sellaista tekoitkua. Kun sitten tissi tulee esiin, niin hän nauraa.

Olemme rohkeammin tarjonneet Antonille myös niitä ruokia, mitä itse syömme mutta niitä kohtaan Anton tuntuu olevan todella ronkeli. Usein sormiruokailuksi tarkoitettu päätyy vaan leikkimiseen ja muussattuna lattialle.


Luonteesta:
Anton on paljon haleja ja läheisyyttä kaipaava pikkupoika. Hän hymyilee paljon ja touhottaa ympäriinsä, mutta vaatii vanhemman miltei aina lähelleen. Mitenkään temperamenttiseksi en Antonia oikein kuvailisi, koska Antonilla tuntuu olevan kärsivällisyyttä odottaa esimerkiksi ruokaa ja hän tottelee melko hyvin, jos häntä kieltää ottamasta jotain. Anton tuntuu myös ymmärtävän todella hyvin, miten tulee olla tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi pystymme vaihtamaan vaipan edelleen hoitotasolla, koska Anton ei koskaan yritä pyöriä siinä vaan odottaa, että vaippa on vaihdettu ja sen jälkeen ojentaa kätensä niin, että hänet saa nostettua syliin. Anton ei myöskään yritä nousta vaunuissa tai syöttötuolissa seisomaan, vaan samaan tapaan ojentaa käsiä ylös, jos haluaa pois. Valjaille ei ole siis ollut pahemmin käyttöä. Ruokalappujakaan meillä ei oikeastaan käytetä lainkaan, koska Anton syö niin siististi ja muutenkaan pienet tahrat ei meillä normiarjessa haittaa.

Anton ei vierasta erityisemmin minun ja miehen ikäisiä ihmisiä tai nuorempia, mutta vanhemmat ihmiset tuntuvat välillä Antonia epäilyttävän. Kuten myös todella tummat ihmiset, esimerkiksi jos on tummat hiukset ja tummaa naamakarvoitusta niin heitä Anton katsoo pitkään. Mutta sitten taas Anton saattaa hyvinkin pyytää ystävieni syliin, vaikka ei tosiaan heitä hirmu usein näe. 

Kaiken kaikkiaan Anton on iloinen ja tottelevainen, kunhan hän vaan saa sen läheisyyden ja turvan tunteen.


Taidoista:
Anton liikkuu nopeasti konttaamalla. Nousee ja laskeutuu eri tasoja vasten. Hiukan välillä kävelee myös tukea vasten, mutta ennemmin konttaa jos on pidempi matka kyseessä. Nykyään Antonilla tuntuu olevan myös kiipeilykausi, koska hän nousee mm. oman lelulaatikkonsa päälle.

Puheessa ei ole tapahtunut niin suuria muutoksia kuin viime kuukaudessa. Edelleen Anton osaa ne samat sanat ja hokee varsinkin sanaa "tabletti" sellaisen nähdessään. Muutenkaan mitään uusia taitoja tuon laskeutumisen lisäksi ei tule mieleen, mutta sanoisin kuitenkin, että entiset taidot on parantunut. Niin ja Antonin tapa kommunikoida on selkeytynyt. Hän osaa pudistaa päätään, jos ei halua jotain ja osaa vastaavasti osoittaa sitä, mitä hän haluaa.


Suosikit ja inhokit:
Anton tykkää tehdä paljon samoja asioita kuin mitä me vanhemmat. Olen pariin kertaan yllättänyt Antonin suihkuhuoneesta isänsä pesusieni kädessä, millä hän on sivellyt omaa jalkaansa varmastikin siinä tarkoituksessa, että hänkin pesee itseään. Anton haluaa myös usein harjata minun hiuksiani sen jälkeen, kun on nähnyt minun ne harjaavan. Puhelimia laitetaan edelleen aina korvalle ja niihin sanotaan "havoo". Kerran mies käveli Antonin ohitse ja Anton alkoi kaihoisasti itkemään hänen peräänsä ja ehdin jo ihmetellä, että nytkö iskäkin on niin suosittu... mutta sitten Anton huusi kontatessaan "tabletiii!" ja tajusin, että ei hän isänsä perään itkenyt vaan sen tabletin. Se taitaakin olla Antonin lempilaite. 

Mutta äiti on tablettiakin suositumpi. Monta kertaa päivässä Anton konttaa minun perässä ja tulee pyytämään syliin. Kuvienkin ottaminen oli paikoin haasteellista, kun Anton halusi lähes koko ajan kontata minun syliin. Ja jos minä menen lattialle makaamaan, niin Anton könyää päälle makaamaan myös. Äidinrakkaus on suuri asia, mutta niin on kyllä lapsenkin rakkaus äitiä kohtaan. Toki isätkin ovat tärkeitä, mutta meillä selvästi äidistä haetaan läheisyyttä enemmän. En osaa sanoa, onko Anton jotenkin normaalia lasta enemmän äidissään kiinni mutta monet ainakin tuntuvat ihmettelevän, kun Anton niin kovasti minut aina haluaa.

Inhokkeina on selvästikin imuri ja hiustenkuivain. Riittää, kun Anton vaan näkee ne ja hän alkaa pelokkaasti itkemään. Hän ei selvästikään pidä niistä äänistä, mitä nuo laitteet tuottaa mutta rauhoittuu kuitenkin pian, kunhan saa olla jomman kumman vanhemman lähellä, kun nuo on päällä. 


Sellainen on tämä pikkuherra Anton, joka tänään klo 13.15 täytti tasan yksi vuotta.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Paljon onnea 1-vuotiaalle! <3 Aivan ihana tuo ensimmäinen kuva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on minunkin lemppari, vaikkakin tuo lego suussa -kuva kuvastaa ehkä eniten Antonia... Hän kun aina haluaa pitää tuollaista lätyskälegoa suussaan, kun sellaisen löytää :D

      Poista
  2. Onnea 1-vuotiaalle! Ja kiitos loistavasti kirjoitetusta blogista, en ole aiemmin kommentoinut vaikka lukemassa olenkin käynyt.

    Jännää miten vauvat ovat erilaisia, meidän 11 kk poika juoksee paikasta toiseen ja istuu AINA syöttötuolissa sekä rattaissa valjaissa. Hoitopöytä on ollut käyttämättömänä myös jo kuukausia, varsinkaan juuri ja juuri 150 cm Äiti ei saa vauvaa pysymään pöydällä ollenkaan:)

    Ja hyvin Äidissä kiinni ollaan täälläkin, hätä on hirmuinen kun menen edes toiseen huoneeseen. Siitä on riittänyt kummastelevia kommentteja meilläkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että kyse on persoonallisuuseroista. Meidän esikoinen ei ollut läheskään näin kiinni minussa ja tämä kakkonen kun on tottunut että joutuu välillä odottamaan, niin luulisi että hän olisi enemmän itseohjautuva. Toiset vaan tarvitsevat eritavalla läheisyyttä. Ja aika menee niin nopeasti että itse yritän vaan nauttia siitä että olen toiselle vielä selvä ykkönen.
    Jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Ihanaa kuulla, että näistä kirjotuksistani tykätään ja mukavaa, että laitoit kommenttia!

      Niin kyllä tosiaan, usein mietimme miehen kanssa sitä miten on toisaalla hankala tajuta, millainen Anton on koska ei ole oikein selvää vertailupohjaa, millaisia muut lapset on. Siksi siis on välillä vaikea kuvailla esimerkiksi Antonin luonnetta, koska miettii, onkohan ne ihan perusjuttuja tuon ikäisellä. Ja heh, minullakin on pituutta huimat 149cm, joten pystyn kuvittelemaan millaisia hankaluuksia nuo pöytätasot voi tuottaa.

      Ja kyllä sitä tosiaan nauttiikin paljon siitä, että on toiselle niin tärkeä vaikkakin välillä se myös ihmetyttää itseäni, miten toinen haluaa niin paljon olla kyljessäni kiinni. Tuli tuosta myös mieleen, mitenkähän Anton sitten suhtautuisi kun/jos meille toinen lapsi tulee... Ottaisikohan hän sen kovinkin raskaasti, kun joutuisi jakamaan äitinsä toisen kanssa.

      Poista
  3. Paljon onnea 1-vuotiaalle! :)
    Oot saanut taas ihania kuvia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! :) Tulikin hiukan erilaisia kuin alkuun kaavailin, mutta ihan kelpo kuvia kuitenkin.

      Poista