Vauvavuosi takana: parisuhde

31.7.14

Kun tarkastelen parisuhdettamme nyt ja millainen se oli vuosi sitten, niin en oikein osaa sanoa, onko se muuttunut parempaan vai huonompaan. On se varmastikin muuttunut, mutta en osaa määritellä, oliko nyt vai ennen parempi.

Me olemme miehen kanssa aina viettäneet paljon aikaa yhdessä. Koska tapasimme yliopiston kautta ja edelleen opiskelemme, niin mikään varsinainen päivätyö ei ole pitänyt meitä erillään. Kirjoja ollaan luettu esimerkiksi rannalla aurinkoa ottaessa ja tenteissäkin ollaan käyty usein samaan aikaan. Tuo oli siis ennen, nykyään ollaan myös yhdessä mutta Antonin kanssa.

Viime syksy ja hyvin iso osa talvesta oli minulle oikeastaan aika rankkaa. Oli se varmasti miehellenikin, koska hänen ihonsa oli ennätyspahassa kunnossa ja se teki hänestä erittäin passiivisen ja huonotuulisen. Mies kyllä hoiti Antonia, mutta minulle tuntui jäävän useimmat kotihommat ja sen lisäksi koin paikoitellen itseni hyvin yksinäiseksi. Miehen iho huononi ehkä pätkittäisten yöunien takia, toki jonkinlainen stressikin sitä saattoi pahentaa. En siis sinällään osaa mieltää, että vauvavuosi suoranaisesti olisi hankaloittanut parisuhdettamme mutta vauva-aika saattoi aiheuttaa miehen atooppisen ihon merkittävää huonontumista mikä taas vaikutti myös parisuhteeseen.

Onneksi mies ja lääkärit löysivät kuitenkin sopivaa lääkitystä, jolla hillitä ihottumaa ja tilanne alkoi sen osalta parantumaan huomattavasti. Miehellä kylläkin jäi opinnot tuosta aika paljon jälkeen ja tuosta koituu edelleen välillä stressiä ja tietenkin sitä, että yritän antaa miehelleni enemmän "vapaa-aikaa" opintoja varten. Varsinaista vapaa-aikaahan tuo nyt sinänsä ei ole kuitenkaan, mutta tuntimäärällisesti minä huolehdin enemmän Antonista.

Vaikka siis mieheni on saman katon alla useita tunteja päivässä, niin silti yhteinen varsinainen aikamme on aika rajallista. Välillä tuntuukin, että päiväsaikaan keskustelumme keskittyvät pitkälti siihen, millainen aikataulutus toisella on opintojen ja liikunnan suhteen, mihin aikaan tehdään ruoka, milloin käydään ruokakaupassa jne. Kyllä minä satunnaisesti käyn halaamassa miestäni ja nykyään käymme ruokakaupassa yhdessä, mutta muuten yhteistä aikaa meillä on ehkä joku 30min illalla ennen kuin mies menee nukkumaan. (Hänellä on nykyään hyvin erilainen rytmi: nukkumaan klo 21-22 ja herätys klo 6.)

Vauvavuosi on kyllä muutenkin ollu aikamoista sopimista. Tuo on ollut suurin muutos, kun joutuu neuvottelemaan toisen kanssa niin paljon kaikesta. Aikaisemminhan molemmat lähinnä tekivät niin kuin halusivat ja se joko sopi toiselle tai ei. Nyt kun on yhteinen pieni ihminen, josta pidetään huolta ja joka vaatii miltei jatkuvaa huomiota/seuraa, niin siinä sitten sovitellaan, miten kummallekin jää aikaa myös muihin velvollisuuksiin, kuten niihin opintoihin. Liikuntaakin pitää yrittää säännöllisesti harrastaa ja koti täytyy hoitaa. Säätöä, säätöä ja säätöä. Mutta se on kuitenkin hieno juttu, että miehen kanssa näistä asioista on helppo sovitella. Vähän otetaan välillä yhteen, kumman aktiviteetti on nyt sillä hetkellä tärkeämpää mutta pääosin neuvottelu menee aina rauhaisasti.

Mehän emme ole miehen kanssa viettäneet mitään erillisiä iltoja ilman Antonia. Olemme oikeastaan olleet kerran keilaamassa ilman Anttua, kun Anttu nukku päiväuniaan minun vanhemmillani. Se oli tunti yhteistä aikaa, tai no isäni ja veljeni olivat siellä kanssa. Ei tuo sinällään ole kyllä meitä häirinnyt, Antonille ei vaan täältä Jyväskylästä löydy kovin hyvin hoitajaa siksi aikaa, kun miehen kanssa jossain kävisimme. Mutta kieltämättä yhteinen pariskunta-aika tekisi meille hyvää. 

Useimmiten se onkin sitten ollut vain jompi kumpi meistä, joka on voinut lähteä käymään jossain viihteellä/kavereilla. Mies on käynyt selvästi enemmän, mutta hänen ystäväporukkansa asuukin täällä Jyväskylässä toisin kuin minun on levittäytynyt muille maille. Nämä lähdöt on kanssa aiheuttanut neuvotteluja, mikä on usein mennyt niin, että en varsinaisesti halua miehen lähtevän mutta en halua myöskään kieltää. Välillä miehellä on mennyt aamuun saakka, mutta on tunnollisesti kuitenkin hoitanut seuraavana päivänä oman osansa perheen hoidosta. Sinänsä vähän huvittavaakin, että usein krapulassa hän on saattanut olla tunnollisempi kuin ihan tavallisena arkipäivänä...

Vauva on kyllä tuonut parisuhteeseemme paljon vakautta siinä mielessä, että on selvääkin selvempää, että molemmat haluaa pitää huolta perheestämme. Meillä on yhteinen missio. Nyt ei ajatella niin paljon vain omia napojamme. Siinä mielessä ehkä onkin vaikeampi verrata parisuhdettamme entiseen ja nykyiseen, koska ennen vauvahaaveita me emme olleet perinteisen sitoutuneita toisiimme. Jossain vaiheessa tuli puhetta lapsista ja yhteisestä tulevaisuudesta ja sitten meistä tuli kunnolla tiimi. 

Joskus täällä kerroinkin siitä, miten se seksi väheni raskautumisen myötä ja edelleen vauvan myötä. Ei se tuosta ole palautunut entiseensä ja tuskin palautuukaan, mutta en sitä odotakaan. Välillä käydään keskustelua siitä, pitäisikö joskus lähiaikoina yrittää harrastaa seksiä, mutta se varsinaisesti tapahtuu vasta sitten kun oikeasti halut ja aika osuu yksiin. Kalentereihin emme ole (ainakaan vielä) sopineet aikoja seksille, vaikka muutenkin arki onkin melkoista aikatauluneuvottelua. 

Olen taas kirjoittanut tällaisen kilometripostauksen ja silti tuntuu, että olen vasta raapaissut pintaa. Onhan se toki niin, että vuoden aikana parisuhteemme on käynyt läpi monenlaisia vaiheita. Osa niistä on ollut hyviä ja osa huonoja. Välillä mies on ärsyttänyt aivan suunnattomasti ja välillä hän on maailman ihanin heti Antonin jälkeen. 

Jos nyt jotenkin yrittäisin kiteyttää tätä muutosta, mikä vauvan myötä tapahtui, niin se olisi siinä, että nykyään ei enää kysytä "tehdäänkö jotain?" vaan "mihin aikaan tehtäisiin jotain?". On siis tavallaan selvää, että toisen kanssa ollaan, mutta varsinainen yhteinen aika ei ole enää niin itsestäänselvää. Aluksi on ruokittava Anton, leikittävä hänen kanssaan, käytettävä häntä ulkona, laitettava hänet nukkumaan, sitten toki hoidetaan koti ja omat pakolliset tarpeet kuten nälkä. Jos kaiken tämän jälkeen jää vielä aikaa sille pelkästään meille kahdelle, niin se on hyvä. Parasta kuitenkin on, että tietää, että se toinen on siellä jossain vaikka ei varsinaisesti minun kanssa.


You Might Also Like

0 kommenttia