Houkutteleva tarjous

11.7.14

Tänään tarjoutui melkoisen hyvä houkutus. Pääsisin Lontooseen kolmeksi vuorokaudeksi vuoden lopusta, mikäli haluaisin. Kyllä muuten tekisi mieli lähteä, mutta on yksi iso "ongelma" nimeltä ANTON. 

Mukaan Antonia ei voi ottaa ellei sitten mieskin lähtisi ja se taas ei ole taloudellisista syistä vaihtoehto. Veli haluaisi ulkomaille ja tarjoutui siis maksamaan hyvin suuren osan minun matkakustannuksista, mikäli lähtisin hänen seuraksi ja oppaaksi. Kävin Lontoossa 2006 ja muistan Lontoon kartan edelleen paremmin kuin esimerkiksi Helsingin. 

Harkitsin asiaa ja keskustelimme mieheni kanssa. Luimme myös joitain artikkeleita siitä, miten pitkäksi aikaa lapsen saa jättää ilman huoltajia/päähuoltajaa. Suositus oli, että jokaista ikävuotta kohden voi olla vuorokauden poissa. Jos lapsi on siis vuoden, niin silloin päähuoltaja voi olla poissa vuorokauden. Toki huoltaja se on isäkin, mutta Anton selvästi enemmän osoittaa riippuvuutta minua kohtaan. Ja olisihan se minullekin vaikeaa olla Antonista erossa, mutta sitten taas tuollaisia ehdotuksia ei tule kovin usein jos koskaan vastaan.

Päätös oli nyt kuitenkin se, että se ei ole sopivaa Antonin takia. En olisi kyllä vieläkään valmis antamaan Antonia vuorokaudeksi hoitoon, mutta mietiskelin, olisiko hän kuitenkin pärjännyt isänsä kanssa ja kun tässä on kuitenkin vielä aikaa vuoden loppuun. 

Tilanne on vähän fifty-fifty. Olisi ollut mukavaa lähteä, mutta ymmärrän kyllä syytkin, miksi se ei ole hyvä.

Kuinka itse olisitte toimineet minun tapauksessani?

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Itse jättäisin ilman kummempaa harkintaa lapsen isälleen, vilkuttaisin ovelta, lähtisin matkaan ja nauttisin! :)
    En yhtään epäile, etteikö lapsi pärjäisi isänsä kanssa joitakin päiviä, viikkoja tai toki vaikka kuukausia. Teitä on kuitenkin kaksi, joten ei kummankaan tarviis olla "päähuoltaja".Imetyspuoli pakolla lankeaa äidille jos rintaruokinta kuuluu kuvioihin, mutta muuten meillä ainakin muut hoitohommat menee täysin tasan.. toki jokainen perhe toimii parhaaksi näkemällään tavalla!
    Mieti vielä Lontoota, se voisi olla sopivan mittainen irtiotto lapsenhoidosta (vaikka ikävä tuleekin toki pientä) ja miehellesi tilaisuus tutustua kahden kesken poikaanne ja ottaa kotihommat haltuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minua miehen osalta niinkään epäilytä lähteä. Hän kyllä osaa hoitaa Antonia ja huolehtia hänen tarpeistaan. Mutta koen kuitenkin, että on tietynlainen turva, mitä Anton kokee ainoastaan minun kanssa ja kokisin huonoa omatuntoa, mikäli Anton stressaantuisi kovasti minun poissaolosta. Toki tilanne voi olla erilainen kuukausien päästä, mutta hankalahan sitä on mennä ennustamaan :)

      Poista
  2. Minun mielestäni teit oikean päätöksen. Mulla on saman ikäinen lapsi kuin Anton, enkä pystyisi vielä puolen vuoden päästä jättämään noin pitkäksi aikaa häntä. On Anton kuitenkin vielä niin pieni silloin, ja ehtii sitä reissaamaan myöhemminkin. Pieniä ovat vain hetken. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin omalla kohdallani uskon tehneeni oikean valinnan. Vaikea sanoa, onko se yleisesti paras. Tai no, varmasti pienelle lapselle on aina parempi, että äiti/isä/molemmat on hänen kanssaan ilman pitkiä taukoja mutta se, miten rankkaa vanhemman poissaolo on lapselle, on varmaankin myös vähän vauvakohtaista. Kokemukseni sanoo, että tuollainen poissaolo olisi Antonille tuskaista.

      Ja totta, että pieniä ovat vähän aikaa. Siinä kuitenkin herää kysymys, aikooko hankkia lisää lapsia vai haluaako suoda itselleen mahdollisuuden esim. matkailuun. Valintoja, valintoja :)

      Poista
  3. Voitteko lyhentää reissua vaikkapa kaksiöiseksi, jos se tuntuu helpommalta? Siis ajatuksella pe-su?

    Itsehän en kenenkään äiti ole, mutta itse varmaan lähtisin reissuun. Reissu on lyhyt ja teitä on kaksi vanhempaa, koti on turvallinen paikka jne. Noin pientä en veisi reissun ajaksi hoitoon toiseen paikkaan (esim. sukulaisille), mutta kotiin isän kanssa jättäisin hyvillä mielin. Tai siltä tuntuu nyt kun voi ajatella vain järjellä, ei tunteella ;)

    Terkkuja! Oon tulossa Jkl varmaan joku päivä asuntomessukäynnille, ilmoittelen...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljellä oli joku tietty reissupaketti mielessä, siksi siitä pitikin päättää nyt aika piakkoin. Toki asiaa voi katsoa uudelleen myöhemmin, mikäli veli vielä haluaa lähteä.

      Niinhän sitä varmasti ajattelee, että vauva pärjää isänsä kanssa eikä hänellä ole mitään hengenhätää, vaikka ikävöisikin. Mutta sitten kun on nähnyt, kuinka hädissään Anton itkee iltaisin, jos hän on väsynyt ja menen pois näköpiiristä niin sitä miettiikin aika tarkkaan, haluaako jättää häntä pidemmäksi aikaa ilman äitiä. Mitä luin niin pienet lapset voi voimakkaastikin tuntea hylkäämisen tunteita lyhyellä ajalla.

      Kiva! Muakin kiinnostaisi ne asuntomarkkinat, mut pitää nyt vielä mietiskellä raaskinko maksaa lippua :D mut jei, tuu käymään!

      Poista
  4. Täytyy kertoa nyt oma kokemus. Oltiin sovittu tyttöporukan 3 vrk mökkiviikonloppu nyt heinäkuulle jo viime talvena ja mietin kyllä kovasti, pystynkö lähteen mökille ja jättään 9kk ikäistä (hyvinkin minusta riippuvaista) tyttöä isänsä kanssa mummolaan siksi aikaa. Imetinkin vielä päivisin. No suunnitelmissa oli tuon imetyksen lopettaminen kokonaan, joten päätin kokeilla mökille lähtöä...lomankin tarpeessa olin jo kovasti! Lähdin siis vähän pelokkaana mökille, mutta tytöllä ja isällä meni aivan loistavasti koko 3 vuorokautta! Eka iltana oli ollut vähän nukahtamisvaikeutta, kun ei ollut tuttua imetysrutiinia enää. Mutta muuten ei itkuja, ei nukutusvaikeuksia, ei mitään ongelmaa!! Ja imetys jäi sen reissun aikana pois, eikä tyttö ole kaivannut rintaa yhtään! Summa summarum: 3 vrk erossa tytöstä oli näköjään itselleni vaikeampaa kuin tytölle. Itseäni ahdisti lähteä, mutta reissu oli tosi hyvä juttu isän ja tytön suhteen pönkittämiselle...nyt ei tartte minun olla joka risauksessa tytön kanssa vaan voin itsekin rentoutua välillä. Kunnioitan päätöstäsi täysin, halusin vaan kertoa oman positiivisenkin kokemuksen asiaan :) -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että teillä kaikki meni hienosti! :) Toki meilläkin voisi mennä, mutta nyt ainakin tuntuu, että en uskalla ottaa riskiä. En siis voi lupautua matkalle vielä, mutta katson asiaa uudelleen loppuvuodesta mikäli veljeä vielä silloin kiinnostaa. Olisi kyllä kiva lähteä, mutta vaikealta päätökseltä se tuntuu nyt, kun Anton itkee päivisinkin minun perään.

      Poista