Ei pikku vaan iso G

16.7.14

Kuten monesti olen täällä maininnut, niin minulla on tosiaan se gradu tekeillä. On ollut koko äitiysloman ajan, mutta aika on ollut aina melko kortilla. Suurin ongelma on ollut lähinnä siinä, että Anton on nukkunut useimmiten päiväuniaan vajaasta tunnista vähän päälle tuntiin ja kun yrittää keskittyä, niin oikean moodin saavuttaminen saattaa jo viedä tuon tunnin. Nyt viime päivinä on kuitenkin vaikuttanut siltä, että Anton nukkuu harvemmat mutta pidemmät päiväunet päivässä. Edelleen kaksi tuntia on aika vähän keskittymisaikaa, mutta parempi se on kuin aikaisempi tilanne. Ajattelinkin nyt kertoa tarkemmin tästä isosta stressinkohteesta nimeltä gradu. Jos taidefilosofia ei kiinnosta, niin voit skipata tämän suosiolla.

Graduni aihe tulee siis taidefilosofian piiristä. Tarkoitus olisi tarkastella taiteen ja moraalin suhdetta. Koska itsessään tuo aihe on hirvittävän laaja, niin olen rajannut pääpainon kolmeen teoreetikkoon. Noël Carroll on tehnyt luokittelun, missä taiteen ja moraalin suhde jaetaan neljään luokkaan: radikaali autonomismi, radikaali moralismi, kohtuullinen autonomismi ja kohtuullinen moralismi. Kuten nimistä saattaa arvata, niin radikaalit teoriat ovat kärjistettyjä kun taas kohtuulliset versiot pyrkivät saavuttamaan tietynlaista keskitietä. Minä keskityn gradussani näihin keskiteorioihin, mutta toki esittelen myös radikaalien teorioiden pääidean.

Kohtuullisen teorioiden keskiössä on kolme teoreetikkoa, jotka käyvät tietynlaista dialogia omilla artikkeleillaan. Noël Carroll edustaa kohtuullista moralismia, kuten myös Berrys Gaut mutta hänen teoriansa on hiukan erilainen ja kulkee nimellä etikismi. Anderson & Dean taasen kannattavat kohtuullista autonomismia. 

En lähde tässä kertomaan noista teorioista tarkemmin, mutta voisin kertoa, miksi tämä aihe. Kiinnostus alkoi siitä, kun tein taidekasvatuksen kurssin "estetiikka ja etiikka" -teemasta. Olen muutenkin aina ollut kiinnostunut taiteesta mutta myös filosofiassa etiikan haarasta, joten tämä oli tällainen yhdistelmä. 

Mitä tällä aiheella sitten tekee? Mitä taiteen ja moraalin suhteesta voi tarkastella?

Kun puhutaan taidekritiikistä, niin on tietenkin hyvä oivaltaa, mitkä seikat kritiikkiin vaikuttavat. Nykymaailmassahan pitkälti tuntuu vallitsevan taiteen autonomistinen käsitys: taide on irrallista, vapaata. Minulle ainakin alkuun tuntui siltä, että taide ei voi olla moraalista autonomista. Koska ihminen on moraalinen olento, niin on vaikea nähdä että ihminen pystyisi myöskään arvioimaan taidetta ilman moraalisia huomioita. Tätä siis tutkin, voiko esteettinen ja moraalinen olla irrallisia ja jos ei niin millä lailla ne sitten on yhteyksissä.

Välillä kysyn itseltänikin, mitä tällaisella tutkimuksella varsinaisesti saavuttaa. Mikä sen pointti on? En oikein osaa antaa muuta vastausta kuin, että sillä pyritään selvittämään, millainen maailma on. Sitä filosofia tuntuu muutenkin olevan. Ja kun tulee näitä teorioita maailman luonteesta, niin ne sitten vaikuttavat omalla tavallaan maailmaan. Esimerkiksi, jos taide ja moraali nähdään yhtenäisiksi, niin siitä voidaan nostaa mm. kysymyksiä, mikä on taiteen vastuu? Kenelle vastuu ylipäänsä kuuluu: taiteilijalle, sen vastaanottajalle, ei kellekään? Missä suhteessa sensuuria pitäisi harjoittaa taiteessa?

Aikataulutus gradun valmistumisen suhteen on ainakin toistaiseksi seuraava: filosofian gradu on keskimäärin 70 sivua pitkä. Ajattelin yrittää saada sen valmiiksi marraskuun loppuun mennessä. Hiukan on tekstiä valmiina, mutta tuohon deadlineen minun pitäisi kirjoittaa 14 sivua kuukaudessa eli 3,5 sivua viikossa. Ei kuulosta mitenkään kovin pahalta, mutta saattaa osoittautua kuviteltua vaikeammaksi hommaksi. Kokeillaan miehen kanssa sellaista, että yhden päivän otan viikosta, jolloin mies hoitaa Antonia ja saan vapaasti yrittää kirjoittaa ja toivottavasti saavuttaa aina viikkosivumäärän. Muina päivinä luen sitten, kun Anton on päiväunilla.

Yritin kyllä tehdä gradua tässä ihan Antonin ollessa hereillä, ovi kiinni ja Anton oli miehen kanssa. Eipä siitä kauheasti mitään tullut, kun Anton huusi oven takana. Sama juttu, kun yritin lukea parvekkeella samalla kun Anton leikki. Vaikea keskittyä, kun toinen könyää koko ajan päälle. Ei huvittaisi lähteä kirjastolle kirjoittamaan, koska siellä ei saa syödä ja muutenkin aikaa kuluisi matkoihin, mutta jos näyttää nyt siltä, että kotona Anton ei anna minun keskittyä niin sitten pitää tuumailla uudestaan.

Nyt se tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta, valmistuminen siis. Jostain syystä graduun suhtaudutaan hirmuisella vakavuudella, vaikka ei ehkä pitäisi. Jotenkin siitä tulee liian iso juttu ja sitten sen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Minusta(kin) tuntuu välillä siltä kuin minun pitäisi kyetä kirjoittamaan koko höskä kerralla ja jakaminen pieniin osiin on hankalaa. Mutta kyllä se tästä. Toivottavasti saan gradun vuoden loppuun mennessä valmiiksi, sitten teen vielä yhden puuttuvan filosofian kurssin ja sen jälkeen minulla on yhteiskuntatieteiden maisterin paperit käsissä.

Ps. Voi näitä tekstien otsikoita välillä...

You Might Also Like

0 kommenttia