Tule hyvä kakku

2.6.14

Eilinen oli sitten kuitenkin hyvä päivä, vaikka alkupäivästä harmittikin kovasti. Mies luki tekstini, vaikka kyllähän olin sanonut hänelle niistä samoista asioista jo useamman kerran. Mutta ehkä se on sitten hiukan eri juttu lukea asiat, siinä kun on ajatukset yleensä tullut jäsenneltyä paremmin ja keskittyy ikään kuin vain siihen toisen "ääneen". Mies kommentoi tekstistä lähinnä sitä, että siitä saa turhaan sellaisen kuvan kuin hän vain tietokoneella pelaisi, kun hän kuitenkin myös lukee uutisia, opiskelee ja pitää yhteyttä ystäviin. Ja varmasti onkin oikeassa tuossa, mutta kyse olikin pitkälti kirjoituksessa siitä, miltä minusta tuntuu ja miltä asiat minulle vaikuttaa.

Mutta niin, tuollaisia huonoja päiviä tulee ja menee.

Tänään olen ehtinyt jo kolmessa tunnissa laittamaan tiskit, siivoamaan keittiön, laittamaan kuivat pyykit kaappeihin ja koneesta märät pyykit kuivumaan ja taas uuden koneellisen pyörimään. Niin ja syötinhän ennen sitä Antonin ja tein itselleni aamupalan. Leikittiin, imetin ja käytiin ulkona. Sitten syötin Antonille lounaan ja nyt on oma lounas uunissa. Mies heräsi äsken ja pitää nyt Antonille seuraa. Itse odotan, että ruoka valmistuu ja sitten pitäisi varmaan katsella niitä graduhommia. Jotenkin hiukan masentaa tämä tällainen, että vähäinen "oma-aika" käytetään sitten graduun ja myöhemmin illasta lenkkeilyyn/urheiluun. Mutta toisaalta ei varmaan töissä kävijöilläkään ole kovin paljon helpompaa. Nyt jo välillä mietin, missä ihmeen välissä hoidan kotityöt sitten, kun töissä käyn. Ei niitä voi pelkästään viikonlopuille jättää. Tai voi, mutta sitten on kyllä vastassa sellainen pyykki- ja tiskivuori, että muuta ei viikonloppuna tehdäkään.

Niin ja aiheesta toiseen: Anton on aika epäileväinen aina hiekkalaatikolla. Ehkä se on sitten vielä niin uusi juttu. Muutaman kerran, kun ollaan tässä lähiaikoina siellä käyty, niin hiukan arkaillen hän hiekkaa koskettaa. Tosin tänään oli jo selvästi enemmän meininkiä kuin aikaisemmin.

Tässäpä Anton kohtasi tuon kummallisen hiekan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla:


Oltiin varmaan Antonin kanssa hauska näky, koska minulla oli varmastikin samanlaisia ilmeitä... Tuntui todella inhottavalta, kun hiekkaa meni kynsien alle ja muutenkin on vielä vähän vaikeuksia asennoitua siihen, että likaiseksi saa mennä.

Saattaa olla, että tänään Anton olikin toimeliaampi, koska ulkona ei ollut ihan niin lämmintä, että olisi voinut olla lyhythihaisissa/lahkeisissa. Ei päässyt tuo kummallinen hiekka siis niin paljon iholle.


Anton hiffasi heti, kun näytin hänelle, että kippoihin laitetaan hiekkaa, jonka jälkeen kipataan ja sit niitä vähän hakataan lapiolla tyyliin "tule hyvä kakku" ja sitten tadaa! Näppärä poika, on muuten nykyään ruvennut todella paljon matkimaan, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin. Jospa se lounas olisi kohta valmis.

You Might Also Like

2 kommenttia