Hei kuka puhuu

11.6.14

Anton on viime aikoina osoittanut aika huimaa kehitystä sanallisessa ymmärtämisessä ja ehkä myös itse puheen tuottamisessa.

Olen huomannut, että Anton selvästi ymmärtää sanat "ruokaa"/"puuroa" ruuaksi. Esimerkiksi, jos huudan toisesta huoneesta toiseen miehelleni, että antaa Antonille ruokaa niin Anton lähtee konttaamaan keittiöön. Usein hän myös ryhtyy hokemaan "mam, mam", mitä hän saattaa sanoa myös muutenkin ilmaistaakseen, että haluaa ruokaa. Sanasta "tissi" Anton alkaa könyämään minua pitkin ja vetää paitaa alas. Nyt viime päivinä Anton on myös ruvennut käyttämään vedestä sanaparia "tsh, aah", jonka jälkeen hän osoittaa sormella suutaan merkiksi, että pitäisi vettä antaa. Tuo tuli siitä, kun mies joi pullosta vettä ja sitten hän joka huikalla teki tuon "tsh, aah". Anton omaksui sen sitten itselleen ja hassusti välillä yrittääkin juoda nokkamukista (pitää siis kiinni, mutta käyttää nokkaa hyvin äkkiä suussaan, joten ei varsinaisesti juo) ja sanoo heti peräjälkeen "tsh, aah". Hän teki tuota myös kerran tyhjällä cokispullolla, jonka oli löytänyt lattialta.

Anton osaa myös sormella koskettaa napaan, jos hänelle sanoo "napa" ja jonkun napa on tosiaan näkyvillä. Jos rupeaa puhumaan sanoilla "suihku" tai "pesu", niin Anton osaa lähteä suuntaamaan omatoimisesti vessan ovelle. Niin ja sanoista "kakka", "vaippa" ja "pissa" Anton alkaa räpläämään omaa vaippaansa. "Isi" ja "pallo" sanat onkin jo pidemmän aikaa olleet tuttuja. Niin ja eilen Anton leikki pallollaan ja siinä sitten osoitti sitä ja sanoi "pavvo". Siinä oli jo sen verran kontekstia, että olisi vaikea uskoa tuon olleen jonkinlainen vahinko. Omituista kyllä, sanaa "äiti" hän ei tunnu niin kovin hyvin tunnistavan -byhyy.

Niin se taitaa kyllä olla, että nuo pikkuiset lapset ymmärtää ihmeen paljon. Sitä ei vaan aina osaa käsittää, koska heidän kykynsä kommunikoida takaisin verbaalisesti on niin pientä.

Jotenkin tuntuu jännältä odottaa, että kuulee kunnolla Antonin äänen. Toki hän jokeltelee jne. mutta se ei ole aivan samanlaista kuin kuulisi toisen puhuvan. Jokeltelusta ei erota niin hyvin varsinaista ääntä. Tosin nykyään Antonin nauruääni on muuttunut. Se kuulostaa juurikin sellaisesta, miltä hän ehkä kuulostaisi, jos osaisi puhua.



Tässä on muuten kuva miehestäni noin yksivuotiaana. On niissä kyllä mielestäni aika paljon samaa Antonin kanssa, varsinkin pään muodossa. Silmät on jokseenkin erilaiset, ehkä Anton on enemmän silmänsä perinnyt minulta. Jos Anttua nyt pitäisi luokitella jomman kumman näköiseksi.


Ps. Hei kuka puhuu -elokuvat on kyllä aika mainioita. 

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. On kyllä todella paljon samaa näköä miehesi kanssa! Mä en jotenkin oo yhtään tajunnut ajatella mitä tuo Jesse oikeen ymmärtää.. nyt kun aloin oikeen miettimään, ni kyllä se puhetta aika hyvin ymmärtää ja tietää mitä tarkoitetaan ku puhutaan esim. kakasta, ruuasta ja puurosta sun muista! Kohta nää pälättää hulluna eikä me saada suunvuoroa ollenkaan ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska juttu tuo yhdennäköisyys, koska muutenhan ihmiset pitkälti sanoo, että Anton olisi minun näköinen :D Mä havahduin kanssa yksi päivä tuohon, miten Anton ymmärtääkin monta asiaa. Ehkä se oli ymmärtänyt ne aikaisemminkin, mutta mennyt minulta ohi. Odotan kyllä sitä aikaa, kun Anton alkaa kyselemään kaikkea. Muistan kun pikkuveli oli pieni ja hänellä oli välillä todella hankalia kysymyksiä :D

      Poista
  2. Minäkin näen paljon samaa näköä Antonissa ja tuossa miehesi lapsuuskuvassa :) Ihana tuo "tsh, aah"-juttu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, se on kyllä hassu :) Ilmeisesti hän viittaa tuolla myös pulloihin, koska on tänään sanonut parikin kertaa noin kun on pullon jossain havainnut.

      Poista