Anton 11kk.

28.6.14

Viimeinen kuukausi ensimmäistä vuotta jäljellä, sillä Anton täyttää tänään 11 kuukautta. Tällainen Anton on nykyään:


Perustietoja:
- Painaa jotain vajaa 9kg ja on arviolta 72cm pitkä. 
- Käyttää vaatekokoja 74-80.
- Käyttää vieläkin Liberon vaippakokoa 4.
- Syö kiinteitä ja saa rintamaitoa.
- Neljä hammasta, kaksi ylhäällä näyttäisi olevan tulossa.


Nukkumisesta:
Nukahtaa klo 24 aikoihin yöunille ja heräilee 9.30-10. Nukkuu yönsä putkeen, mikäli saa nukkua meidän sängyssä. Pinnasänkyyn totuttamista kokeiltiin, mutta lopetettiin se toistaiseksi, kuten aikaisemmin täällä kerroinkin siitä tarkemmin.

Nukkuu kahdet päiväunet. Ensimmäiset klo 13 maissa ja toiset noin klo 18. Ensimmäisillä päikkäreillä Anton yleensä nukkuu noin tunnin ja toisilla keskimäärin kaksi tuntia.


Syömisestä:
Ruoka maistuu edelleen hyvin, paitsi Anton on yhä valikoiva ruuan koostumuksen suhteen. Isommat sosepurkit ei käy, vaan täytyy antaa niitä pikkupurkkeja. Niitä menee 4-6kpl päivässä, 2-3 erässä. Sitten on toki myös ne samat aamu- ja iltapuurot kuin aikaisemminkin. Rinnalla Anton käy 3-5 kertaa päivässä, nykyään tuntuu haluavan sitä harvemmin ja tänään kävi jopa niinkin harvinaiset, että ei huolinut tissiä kun yritin laittaa häntä päiväunille. Täytyy tuota nyt seurailla, koska sen maitoallergian takia Antonin maitosaannista pitäisi huolehtia muuta kautta, jos rinnasta ei tunnu ottavan riittävästi.

Sormiruokailua harrastetaan lähinnä leivän ja uusimpana noiden maissinaksujen myötä. Antonille kelpaa sormiruokailtavaksi lähinnä juuri kuivat aineet. Jos ruoka on märkää, kuten esim. omena ja päärynä on, niin niitä vaan nuoleskellaan. Marjat ja vastaavat taas muussataan käsiin.


Luonteesta:
Anton on edelleen rauhallinen ja läheisyydenkipeä tapaus. Anton haluaa olla paljon sylissä ja ylipäänsäkin vaatii paljon seuraa ja läsnäoloa. Anton vaikuttaa myös yllättävän tottelevaiselta. Nykyään hän oppii nopeasti, jos jokin asia on sellainen, mitä hänen ei toivota tekevän. Esimerkiksi jos hän meinaa nousta astianpesukoneelle tai mennä yksin vessaan, niin hän katsoo minua ja sitten ravistelee päätään sivuttain merkiksi "ei". Minun ei siis erityisemmin tarvitse häntä kieltää, kun toinen sanoo jo itselleen ei. Aikaisemmin hänellä oli myös tapana ottaa hattu pois päästä koko ajan, nyt hän sitten aika hyvin tottelee jo sitäkin, jos sanon "anna hatun olla päässä". Niin ja kun Antonilla on ollut jonkin aikaa tapana poimia muruja ja hiuksia lattialta, niin nykyään hän kyllä saattaa laittaa niitä suuhunsa, mutta kun tulen hänen luokseen niin hän ottaa ne kädellään pois ja ojentaa minulle.

Antonista on tullut myös erittäin kova poika "puhumaan". Hän tykkää kertoilla kaikenlaisia juttuja ja osoittaa samalla sormellaan merkiksi siitä, mistä hän puhuu. 

Anton ei erityisemmin vierasta, mutta katsoo kyllä sillä tietyllä ilmeellään, jos joku on vieras. Kuitenkin jos hän on vaunuissa, niin silloin huudellaan ja naureskellaan kaikille ihmisille. Ehkä ne vaunut on jonkinlainen turvapaikka, että vieras ihminen ei kuitenkaan pääse niin lähelle.


Taidoista:
Anton liikkuu edelleen konttaamalla ja konttaakin melkoista vauhtia! Viime aikoina on ruvennut myös nousemaan seisonta-asentoon tukea vasten. Vielä hiukan hataraa on se, mutta sekin taito varmaan kehittyy melko nopeaa. 

Puheessa on tapahtunut kuukauden sisällä todella paljon kehitystä. Anton on ainakin sanonut sanoja "pavvo"=pallo, "navve"=nalle, "kukkuu", "haloo", "äiti", "hei", "känny", "kakka", "veti"=vesi, "vaappa"= vaippa... Sanojen käyttö on kuitenkin vielä aika satunnaista ja harvemmin toistaa perässä. Muuten saattaa omaksua sanoista ensitavun, kuten aamulla sanoin Antonille "kaukkari" niin hän sanoi perässä "kau". Ja kuten aikaisemmin kerroinkin, niin Anton ymmärtää tiettyjä lauseita, kuten "mennäänkö suihkuun/pesulle?" kysymyksestä hän lähtee vessaan. Jos kysyn "onko kakka?", niin hän alkaa räpläämään vaippaa". "Onko nälkä?"= Anton sanoo "mamamam" ja suuntaa keittiöön. "Missä napa?"=hän osoittaa napaa.

Anton osaa rakentaa puupalikoista tornin ja osaa koota tuollaisen yläpuolen kuvassa olevan rinkulalelun. Anton on myös pitkän aikaa mennyt purkamaan alimmaista vaatelaatikkoaan ja yrittää "pukea" itseään laittamalla vaatetta pään yli. Usein Anton myös pyrkii liikuttamaan sormella palloa sellaisesta Brion häkkyrälelusta, jossa ne pallerot kulkee putkia pitkin. Palloakin Anton on osannut heittää jo varmaan yli kuukauden, mutta kaikista taidoista ei aina muista mainita.


Suosikit ja inhokit:
Äiti on vaan paras. Välillä kenenkään muun syli ei kelpaa. Joskus kyllä saatetaan vähän itkaista myös, jos iskä lähtee jonnekin. Leluista suosikkeja on legot, pallot ja rakennuspalikat. Pehmolelut ei kiinnosta oikein yhtään, paitsi silloin kun vanhempi tulee niillä "syömään" Antonia tai kun pehmoleluilla leikitään piilosta.

Anton tykkää pehmeistä paikoista. Jos tyyny on lattialla, niin hän menee sille loikoilemaan. Ei siis ihmekään, että hän nauttii hirmuisesti meidän sängyssä lököttelystä. Suihkussa käynti on myös Antonista kivaa, mutta nykyään häntä ei saa enää laittaa selälleen pesun ajaksi tai muuten hän protestoi. Pesut täytyy siis suorittaa samalla, kun Anton istuu itse.

Aamulla pukeutuminen tuntuu myös vähän tympivän, koska kun hän huomaa, että otan hänelle vaatteet, niin hän lähtee karkuun. Ulkovaatteet antaa kyllä huoletta pukea, johtunee siitä että ulos lähteminen on mieluisa asia. 

Anton tykkää leikkiä myös erinäisiä piilo/kurkistusleikkejä. Hän saattaa mennä vaikka seinän taakse ja kurkistaa sieltä, nauraa ja mennä taas piiloon jne. Hän myös tykkää, jos joku kurkistaa pöydän alta hänen suuntaansa. 

Kaukosäätimet ja kännykät kiinnostaisi edelleen paljon, mutta välillä hän ei yritä ottaa niitä vaan ravistaa päätä sen "ei":n merkiksi. Jos kuitenkin annan luvan kanssa leikkiä, niin hän saattaa suunnata kaukkaria televisioon päin. Selvästikin hän kopioi meidän juttuja. Anton ei kovinkaan pitkiä aikoja televisiota katso, mutta tulee aina paikalle sitä katsomaan, jos televisiosta kuuluu musiikkia. Hän tykkääkin edelleen paljon tanssimisesta ja hassusti aina vilkaisee meihin päin, kun alkaa tanssimaan.

Niin ja Anton tykkää paljon eläimistä. Niitä osoitetaan ja niille hihkutaan, niin ulkona kuin televisiossa. Antonin lempimainos taitaakin olla se Pedigreen Dentasticks, missä on niitä hampailla hymyileviä koiria. Eipä siinä, äidistäkin se mainos on aika hassu.


Sellainen on Anton, 11-kuukautta.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia! Voi kun lapset voikin olla erilaisia, vaikka onkin melkein saman ikäisiä. Neela syö huomattavasti vähemmän: aamu- ja iltapuuron lisäksi syö yhden purkin hedelmäsosetta välipalaksi ja yhden lihasosepurkin kahdessa erässä. Meilläkään ei ne isommat lihasosepurkit kelpaa, vaan pitää vieläkin olla niitä pikkupurkkeja.
    Neela on kävellyt jo yli kuukauden, mutta yhtä ainuttakaan sanaa ei tule. En malttais odottaa, että kuulisin sen ensimmäisen sanan. :) Ja täällä kans hihkutaan Pedigreen mainokselle! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse olen kyllä kuviin jokseenkin tyytymätön. Valon takia kuvasin parvekkeella, mutta siellä taas aurinko paistoi kameran ruutuun niin, että tarkennus oli selvästikin vähän pielessä. Mutta tuntuisi jotenkin oudolta ruveta kuvamaan näitä uudelleen.

      Erilaisia voivat kyllä tosiaan olla. Antonilla on liikunnallinen kehitys ollut aina vähän hidasta, mutta verbaalisuus alkoi jo varhain. Muistan, kun ensimmäinen dialogi käytiin hänen ollessa viisiviikkoinen :D Teillä ei tosiaan kyllä paljon soseruokia mene, mutta käsittääkseni Neela saa useammin rintaa, niin ehkä se pitää hänet kylläisenä sitten :) Minusta välillä tuntuu, että Anton olisi valmis koko ajan syömään. Luin myös netistä, että aika yleistä tuntuu olevan, että lapsi ei kelpuuta niitä isompia sosepurkkeja. En jaksa stressata nyt tuota kuitenkaan, pääasia että jotain syö mielellään.

      Poista