Vaatekriiseilyä

8.5.14

Olen varmasti tästä blogissa maininnut kerran jos toisen, mutta mainitaan nyt vielä: minun keholle on todella vaikea löytää sopivia vaatteita. Ongelmahan on siinä, että minulta löytyy pituutta 149 senttimetriä, mutta rinnat ovat aivan liian isot ja vatsaakin on raskaudesta jäljellä, eikä tuo lantiokaan nyt kapeimmasta päästä ole. En ole mikään hoikka sinänsä, vaikka pieni olenkin. 

Jo raskaudesta lähtien sopivien rintaliivien löytäminen on ollut haasteellista. Olenkin joutunut käymään näissä varsinaisissa rintaliiviliikkeissä löytääkseni omaa kokoa. Imetysliivit oli myös ihan oma tarinansa: niitähän kun ei taas liiviliikkeissäkään ole erityisemmin. En oikeastaan missään vaiheessa löytänyt hyviä imetysliivejä, mutta pahin aika imetysliiveistä on onneksi takana (ainakin tämän vauvan osalta) ja olenkin nyt ruvennut käyttämään enemmän taas kaarituellisia liivejä. Ne toki joutuu riisumaan kokonaan pois imetyksen ajaksi, mutta koska imetän nykyään harvemmin ja kotioloissa niin se ei ole niin vaivalloinen homma.

Noh, minähän hankin kaarituelliset liivit satunnaiseen käyttöön jo syksyllä, jotka ovat kyllä olleet hyvät käytössä mutta malliltaan ne ei ole vaatteiden kanssa parhaimmat. Olenkin nyt yrittänyt etsiä toisen mallisia ja parin päivän etsinnän jälkeen sellaiset löysin. Tosin jokseenkin liian pieninä, mutta myyjän kanssa neuvottelimme siitä, että se minun "varsinainen" kuppikoko on minulle hankala, koska olen oikeastaan liian pieni niihin muuten. Rintaliivien olkaimet painaa kainaloista ja tuntuu kuin minulla olisi päälläni metrin mittaiset kaarituet. Pienempi paha on se, että rinnat välillä rönsyilee liiveistä ulos (kunhan muistaa olla pitämättä niitä tiukimpia paitoja julkisilla paikoilla...). Niin ja kävipä tuuri, nimittäin sain rintaliivit 14 euron hintaan kun normihinta olisi ollut 68 euroa. Aivan hirvittäviä hintoja joillain rintaliiveilläkin; joitain vuosia sitten pidin 20 euron liivejä jo liian kalliina. Nyt jos sillä hinnalla löytyy, niin se on jo todella hyvin! Pliis tissit, kutistukaa jooko! Mä niin haaveilen joistain näteistä ja naisellisista rintaliiveistä, mutta mun on pitänyt tyytyä joihinkin beigeihin mummoliiveihin. Moni myyjä sanoo mulle, että kyllä ne tissit siitä vielä kutistuu ja huomaatkin, että olisi saanut jäädä jotain jäljelle imetyksen jälkeen. Vaikea uskoa, mutta we shall see about that.

Se tisseistä ja niiden vaatteista tältä erää. Ongelmaa on ollut myös muissa vaatteissa. Nyt kun kesä lähestyy, niin olen yrittänyt etsiä itselleni jotain kivoja kesäisiä vaatteita. Melkoisen huonolla tuloksella. Ensinnäkin shortsien löytäminen tuntuu aika mahdottomalta, koska haluaisin siistit perusmustat shortsit mutta ilman nappia eli siis joustovyötäröllä. Jos ottaisin sellaiset napilliset matalalla vyötäröllä, niin maha jäisi ihastuttavasti roikkumaan siihen päälle. Ennemmin vedän sen mahalisäkkeen housujen sisään, kiitos. No näitähän joustovyötäröllisiä kyllä löytyy, jos sellaiset löysät shortsit kelpaisi. Nääh, mun takapuoli on mun paras puoli ja siksi haluaisin tyköistuvat shortsit. Ja ihan muutenkin, että noi reisiheltat pysyisi paremmin kuosissa. Yhdet pitsilliset shortsit löysin näillä mun kriteereillä, mutta mies sanoi niiden muistuttavan liikaa jotain alusvaatteita. Kauppaan jäivät, mutta silti mietin, löytyykö sen parempia?

Ihme kyllä, muuten housupuoli on kunnossa. Joskus helmikuussa, kiitos synttärilahjakorttien, etsin itselleni vaatteita ja löysin ne ah niin ihanat ja mukavat legginsihousut. Aikoinaan en voinut kuvitellakaan, että pidän ns. pillihousuja mutta nykyään en muita edes harkitse, koska pilleissä ne lahkeet saa niin kätevästi käännettyä sisään eikä tarvitse alkaa lyhentämään. Jotain ne marisee muotilehtien sivuilla, että lyhytjalkaiset ei saisi pillejä käyttää -no lälläslää.

Mulla on siis paljon viime aikoina esiintynyt sitä, että valikoin innoissani vaatekaupoissa sovitettavaksi vaatteita ja sitten kaupasta lähden kuitenkin tyhjin käsin. Sitten vaan palaan surullisena kotiin marmattamaan miehelleni, mitenkä mikään vaate ei näytä mun päällä hyvältä. Voi olla, että haaveilen vääränlaisista vaatteista mutta kyllähän sitä nyt kuitenkin haluaa päälleen sellaista, mistä tykkää muuten ja ihan itsensä päälläkin. Ongelma on myös siinä, että minulla aika usein on selvänlaiset visiot siitä, mitä haen jos haen jotain tiettyä -esimerkiksi nyt noiden shortsienkin suhteen.

Sitten tuli H&M:ltä pikkupaketti, mikä sisälti kaksi trikoopaitaa ja yhden paidan, jonka olin tilannut jo kuukausia sitten mutta tuli vasta nyt. Pitkään aikoinaan harkitsin, tilaanko tuota paitaa mutta ai että miten iloinen nyt olen, että tilasin. Se on aivan ihana. Se on just sitä naisellisuutta, mitä tähän hetkeen kaipasin. Ja mikä parhainta, se näyttää munkin päällä ihan hyvältä. Ainakin noin niinku omasta mielestäni.


Ihanan värinen! Menee myös hyvin juhlapaitana esimerkiksi mustan hameen kanssa. Sitten, kun vielä kihartaa hiukset niin tadaa. Kun mä olin tätä paitaa kokeillut, niin sitten mä vuorostani itkin miehelle sitä, miten ihanaa on välillä saada jotain kaunista niin, että voi kuvitella pitävänsä sitä itse. Mä oon tuolla tavalla höperö.

Olin mä kyllä niihin trikoopaitoihinkin ihan tyytyväinen. Otin just sääntöjen vastaisesti sitä vaakaraitaa, joka leventää ja on kuulema rintavalle huono valinta. OMG. Mutta nää paidat on niin mukavia päällä. Tää toinen on muuten äitiyspaita, mutta kun mulla oli raskaana ollessa tällainen vastaavanlainen ja se on edelleen mun suosikkipaitoja niin otin sit tän, koska oli alennuksessa ja vielä kivan värinenkin:


Ja näin komeena mä usein olen kotona:


Peili on tosiaan aika likainen, kiitos Antonin ja miehen, joka antaa Antun peilillä räpeltää.

Sellaista vaatekriiseilyä siis tänne on kuulunut. Ei tää varmasti tähän lopu, mutta tuollaiset välivoitot joidenkin vaatekappaleiden suhteen luo uskoa siihen, että kyllä niitä kivoja vaatteita löytyy tällekin vaikeasti puettavalle keholle.

On jäänyt kertomatta täällä blogin puolella, mutta nyt kun vaatteista on puhe, niin mähän löysin mitä täydellisimmän lenkkeilytakin Stadiumista. Sekin oli todella hyvässä tarjouksessa, 25 euroa. Monet ihmettelee, miten mä onnistun löytää näitä tarjouksia mut en mä oikein osaa sanoa. Ennen kuin mä hankin jotain, niin teen hintavertailua ja käyn pyörähtää kaupungilla. Ja välillä niitä vaan sattuu etsimättäkin eteen, kuten kävi tuon takin kanssa.

Nyt vatsa huutaa sen verran hoosiannaa, että pakko lähteä tekemään lounasta.

You Might Also Like

0 kommenttia