Kesällä 2014... ja muuta höpinää.

31.5.14

Koko päivän väsytti ja tuli nukuttua sitten päikkärit... ja kuten arvelinkin, niin nyt ei sitten kovinkaan väsytä. Unta odotellessa voisin listata, millaisia suunnitelmia ja toivomuksia minulla on kesälle 2014.

Kesällä 2014 haluaisin:

Tutustuttaa Antonia ulkomaailmaan; hiekkaan, järveen, metsään jne.

Käydä piknikeillä.

Pitää kauniita kesävaatteita.

Juoda kylmää cokista helteellä.

Harrastaa valokuvausta ja siinä ohessa seikkailla laajemmasti Jyväskylässä.

Nauraa.

Viettää aikaani lapsuuden perheeni kanssa sekä Kuopiossa että Jyväskylässä.

Käydä asuntomessuilla, mitkä onkin tänä kesänä Jyväskylässä.

Viettää akkojen iltoja ainakin muutaman kesän aikana.

Syödä grilliruokaa.

Nautiskella.


Kuten ehkä huomaa, niin minun kesän suunnitelmat ja toiveet ovat hyvin simppeleitä. En toivo mitään kummempia matkoja; Kuopiossa käydään toivottavasti ainakin kerran pyörähtämässä. Ja toivoisin myös, että vanhempani pääsisivät Jyväskylässä käymään kesälomallaan, mutta heillä on nyt aika heikko autotilanne. Uskoisin, että aikaa tulee vietettyä paljon enemmän ulkona ja todennäköisesti saan itseni huomattavasti helpommin lenkillekin, kun on valoisampaa ja yleisesti iloisempaa.

Anton pääsee myös tutustumaan maailmaan paremmin, kun ei tarvitse olla pakattuna moniin vaatekerroksiin eikä - toivottavasti - ole niin märkää. Vähän veikkailen, että tämän kesän aikana ei Anton ehkä vielä kävele mutta se ei millään tavalla haittaa. Ja onhan meillä sitten heinäkuussa tosiaan ne Antun yksivuotissynttärit. Se on kyllä aika jänskää. Olen jo vähän mietiskellyt, millaisetkohan lahjat olisivat tarpeen/mieleisiä Antonille. Voisin joskus siitä tännekin raapustella.

Niin ja kuuluuhan minun kesään myös se iso paha gradu. Olen nyt kaavaillut, että yritän ensi viikosta lähtien repiä sille jostain aikaa ja toivottavasti se olisi valmiina sitten marraskuun loppuun. En kuitenkaan ota paineita siitä, jos aikataulut ei pidä. Minulla kun ei sinänsä ole kiire kotoa pois kuitenkaan.

Menin nyt kuitenkin hiukan ohi tämän kesäaiheen ja jotta poiketaan vielä kauemmaksi, niin: melko hiljaista on ollut blogirintamalla kaikin puolin. Joitain blogeja on hävinnyt, harvemmin tulee kirjoituksia, tuntuu että kommentteja ei ole tullut ikuisuuksiin... Ja sitten sitä miettii, kirjoittelenkohan täällä vaan itsekseni. No eipä siinä, toisaalta tuntuu että minulla ei ole mitään kovin järkevää kirjoittamistakaan. 

Tänäänkin yksi kysyi minulta, mitäs meille Antonin kanssa kuuluu. Menin aika lukkoon, koska en oikeasti tiennyt mitä kertoa. "Ei kummempia", "Mikäs tässä", "Normisettiä"... ei kovin mielenkiintoisia vastausvaihtoehtoja. Noissa tilanteissa muistan kuitenkin sen, mitä mieheni minulle usein sanoo: "Yleensä, jos ei ole mitään kerrottavaa, niin asiat on hyvin." Ja noinhan se kyllä tuntuu olevan. Mutta silloin on vaan hiukan tylsää kirjoittaa.

Koska minulla ei ole oikein asiaa, niin kertokaa vaikka te, mitä aiotte puuhailla nyt kesällä?

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. Hei! Täällä yksi melko uusi lukijasi. Olen myöskin Jyväskylästä, pienen kohta puolivuotiaan pojan äiti :) Pitäisi ryhdistäytyä tässä kommentoinnissa, kun usein vain tulee luettua tekstit. Halusin vain huikata, että täällä ollaan ja tekstejäsi kyllä luetaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Tervetuloa mukaan ja jännä tietää, että lukijoita on tosiaan täältä asuinkaupungistani (vaikka eihän sen kyllä pitäisi kai yllättää). Ja vauvalle: aww. :) Kiitos huikkauksesta!

      Poista
  2. Pakko kommentoida, että minä täällä ainakin lueskelen juttujasi ahkerasti! Tämä on yksi lempiblogeistani. Pidän siitä, kuinka hyvää suomen kieltä kirjoitat. Nykyään harva blogi tarjoaa kovinkaan laadukasta tekstiä siinä mielessä.

    Meidän kesä tuntuu hieman kiireiseltä, polttareita, häitä, syntymäpäiviä... Sellaisia velvollisuuksia, jotka ovat kyllä mukavia, mutta kalenteria täyttävinä elementteinä hieman ahdistavia. Aiomme myös grillailla ja toivottavasti käydä miehen kanssa kahdestaan vaikka syömässä! Ihanaa kesää teille ja tsemppiä gradun tekoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy kyllä mainita, että välillä olen vähän turhankin tarkka kieliasun kanssa. Olen siis yrittänyt rentoutua tämän blogin suhteen ja siksi en aina kaikkia kielioppivirheitä jaksa edes korjata. Mutta tarkoitus on kuitenkin tuottaa pääosin oikeaa ja hyvää suomen kieltä :)

      Oi, onpa teillä paljon juhlia! Minusta kun tuntuu, että meillä on niitä todella harvoin ja siksi niistä aina innostunkin. Mutta ymmärrän kyllä, miten ne saattaa myös ahdistaa. Minustakin olisi mukava päästä miehen kanssa jonnekin kaksin, kun ei olla vielä vauvavuotena oikein päästykään.

      Kiitos ja hyvää kesää myös sinne päin! :)

      Poista
  3. Täällä ollaan!

    Samoja asioita oon miettinyt omasta blogista. Hiljaista on. Kommentit on kuitenkin ihan parasta, niin harmittaa kun ei (muka) ehdi itsekään muiden kirjoituksiin kommentoida...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se kyllä aika usein menee... Postauksia kykenee kyllä lukemaan puolikeskittyneesti, mutta kommentointi on huomattavasti vaativampi ja työläämpi homma. Itsekin kommentoin siihen nähden liian vähän, miten kommentit piristää blogin pitäjää. Ja sitten jos lukee postauksia tabletilla/kännykällä, niin kommentointi on entistä hankalampaa.

      Poista
  4. Täällä puolivuotiaan tyttövauvan äiti pääkaupunkiseudulta.:) olen viimeisen kuukauden aikana lukenut blogisi antonin syntymästä saakka, enkä ole ehtinyt vielä kommentteja jättää. Sinulla on kiva tyyli kirjoittaa ja blogisi on ollut todella mukavaa luettavaa näin iltaisin lasta nukuttaessa. Pidän siitä, että kirjoitat paljon antonista, mutta myös kaikista muista arjen asioista. Toisinaan tartut rohkeisiinkin aiheisiin. Blogisi on ehkä juuri sen monipuolisuuden ja avoimuuden vuoksi aito ja raikasta luettavaa. Ja sen päätähti Anton hurmaava.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! Aikamoista, että olet jaksanut lukea niinkin kaukaa asti tähän päivään. (Toki muutkin ehkä on, mutta itsestäni yleensä on helpointa lukea blogia muutama postaus taaksepäin ja sitten tuumata, jääkö seuraamaan...) Välillä itse mietin, millaistakohan olisi palata sinne alkuun ja lukea systemaattisesti tekstini tähän päivään. En ole kuitenkaan jaksanut ryhtyä tuohon hommaan, mutta tosi kiva juttu, jos sinä olet kuitenkin kokenut blogin kauttaaltaan riittävän mielenkiintoiseksi :) Alkuun suhtauduin tähän kuin raskaus/äitiysblogiin, mutta ajan myötä tästä on kyllä enemmän tullut sellainen elämän blogi, jossa toki Anton on suuressa roolissa, koska täyttää niin paljon päiväni tunteja. Ja totta, välillä on jännittänyt kirjoittaa jostain aiheesta, mutta yleensä ne on myös ollut niitä tärkeitä asioita, joista on halunnutkin kirjoittaa.

      Kiitos kommentistasi ja toivottavasti jatkossakin onnistun tarjoamaan hyvää luettavaa nukuttamisen ohessa :)

      Poista