Ne erityiset pikkujutut

29.4.14

On joitain juttuja, jotka tekevät Antonista Antonin. Tiedättekö juuri ne pikkujutut, jotka toistuu arjessa mutta eivät ehkä näy mitenkään muille ihmisille. Nämä on niitä Antonin juttuja:

Kun Anton näkee minun tissit, hän alkaa nauramaan tietynlaisella tavalla: siinä on 
sekoitus iloa, odotusta ja vaatimusta. Antonin ilme on seuraavanlainen:


Kiinteätä ruokaa syödessään Anton pitää muminaääntä. En oikein tiedä, miksi mutta
hyvin usein, kun ruokaa on mennyt suuhun niin hän aloittaa muminan ja lopettaa sen taas siksi aikaa,
kunnes saa lisäruokaa suuhun.

Antonilla ja minulla on varsinkin aamuisin sellainen leikki, että etusormella painetaan vuorotellen
molempien nenästä ja sitten minä teen äänen "piip".

Antonia aina hymyilyttää, kun hänen vaippansa aiotaan aukaista. Vielä enemmän hän riemastuu,
jos vanhempi on innostuneen näköinen tyyliin: "näiiiin paljon pissaa!".

Anton myös välillä nauraa, kun hänen pyllyään pestään.

Jos Anton näkee läheisyydessään jonkin kännykän tai muun näytöllisen laitteen,
niin hän kiljahtaa riemukkaasti ja lähtee laitetta päin.

Eräs pandapehmolelu aiheuttaa Antonissa sellaisia täpinöitä, että 
Anton supistaa suun, laittaa kädet nyrkkiin ja tavallaan tärisyttää itseään. Hän siis odottaa, että 
sillä pandalla riehutaan hänen kanssaan.


Jos rakennamme Antonille palikoista tornin, niin hän ei pyri sitä rikkomaan vaan enemmänkin
yrittää ottaa varovasti päällimmäisen palikan pois.

Mutta jos teemme siitä leikkiä, että torni kuuluu hajottaa, niin Anton nauraa kovasti vain, mikäli
minä tai mieheni tekee hajoamisen aikana jonkinlaisen äänitehosteen.

Usein, kun Anton tanssii niin hän nostaa oikean käden etusormen pystyyn. 

Miltei aina, jos Anton nukkuu päiväunia alle tunnin, niin hän herää itkemällä ja kestää hetken 
rauhoittaa hänet. Mutta muuten hän ei päiväsaikaan itkekään.

Kaikista kiinnostavin kylpylelu olisi aina nimenomaan se vesimittari.

Anton tulee usein perässäni, kun menen laittamaan pyykkiä ja sitten hän jää tuijottamaan sitä pyörintää.


You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Ihana postaus!! Äiti vain huomaa tuommoisia erityisiä pieniä ihania juttuja :) -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niin sitä laittaa noita merkille, kun pojan kanssa päiviä viettää :)

      Poista
  2. Tulin blogiisi googlaamalla "milloin on oikea aika hankkia lapsia" ja luin kirjoituksesi aiheesta. Olen miettinyt asiaa viime aikoina paljon, koska kun se aika, jolloin olin itse ajatellut hetken olevan sopiva, on alkanut lähestyä, mieleni on täyttynyt pelkillä huolilla ja pelolla. Tuntuu, että kaikki innostus on kadonnut vaikeuksien tieltä.

    Sitten klikkasin etusivulle ja päädyin lukemaan tämän kirjoituksen. Kyyneleet nousivat silmiin. Kirjoituksesi muistutti minua siitä, miksi lapsia toivotaan ja mitä ovat ne ilot, jonka takia rankoistakin hetkistä selvitään. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kauniisti kirjoitit! :) Tuntuu tosi hyvältä ja tavallaan uskomattomalta, että oma kirjoitus voi vaikuttaa noin.

      Mutta tosiaan voi olla vaikea löytää sellaista "sopivaa/täydellistä" hetkeä vauvalle, koska aina niitä huolia nousee päähän. Siinä kai pitää vaan kuunnella itseään, löytääkö enemmän kuitenkin varmuutta kuin epävarmuutta. Ja totta, rankkaa tämä vanhemmuus välillä on mutta en kyllä vaihtaisi päivääkään pois :)

      Poista