Anton 9kk

28.4.14

On taas aika kuukausipostauksen ja siinä ohessa tulee Antonin 9kk-kuvat, jotka tänään nappasin. Pitäisi useammin kuvata järkkärillä, mutta sitä mötikkää ei vaan jaksa kaivaa esiin kovinkaan usein.

Tällainen Anton on yhdeksän kuukauden iässä:


Perustietoja:
- Painaa arviolta 9kg ja on ehkä n. 71cm pitkä. (Seuraava neuvola 20.5)
- Käyttää vaatekokoja 74-80, 74 on juuri sopivia.
- Käyttää Liberon vaippakokoa 4.
- Syö kiinteitä, mutta saa myös edelleen rintamaitoa.
- Kaksi alahammasta. Ylhäältä näyttäisi kohta puhkeavan lisää.


Nukkumisesta:
Nukahtaa 23-24 välillä. Herää kerran tai muutamasti ensimmäisen tunnin aikana, saa lisää tissiä ja sitten jatkaa yöunia jonnekin 5-6 välille, kunnes saa taas tissiä ja jatkaa unia hiukan päälle klo 9.

Anton nukkuu meidän välissä edelleen, sillä 1. minulla ei ole halua mennä imettämään toiseen huoneeseen ja venyttää omaa heräämisaikaa ja 2. Anton ihan selvästi kokee olonsa vieressä turvallisemmaksi. Riskejä tippumiselle ei ole ollut, koska menemme Antonin kanssa samaan aikaan sänkyyn ja herätäänkin samaan aikaan. Anton ei muutenkaan nukkuessaan tai edes herätessään liikuskele kuin korkeintaan käsiä ja jalkoja heiluttamalla. Pinnasängyssä nukkumista harjoitellaan sitten, kun Anton alkaa nukkumaan yönsä putkeen.

Päiväunia Anton nukkuu useimmiten kaksi kertaa. Ensimmäiset 12-13 alkaen ja unet kestää 1-2h. Toiset samanpituiset unet Anton ottaa 16-17 alkaen. Hän myös torkahtaa vartiksi usein klo 20 aikoihin.


Syömisestä:
Aamu alkaa kaurapuurolla ja nokareella marjasosetta. Klo 12 maissa Anton saa tissiä ja menee päiväunille. Herättyään hän saa lihalounaan. Klo 16 taas tissiä ja päiväunet. Klo 18 maissa toinen liharuoka. Klo 20 taas tissiä ja iltariisipuuro n. klo 22. Sitten taas tissin kautta yöunille ja muutenkin yöllä tissitellään tarpeen mukaan.

Ollaan välillä yritetty ottaa sitä viittä ruokailuaikaa päivään, mutta se ei vaan luonnistu. Useimmiten siinä on käynyt niin, että Anton sitten ei huoli ruokaa niin hyvin. Ollaankin tuon viiden ruokailukerran sijasta ruvettu tekemään niin, että Anton saa liharuokien päälle sen "välipalan", mikäli vaan jaksaa vielä syödä.


Luonteesta:
Anton on melkoisen rauhallinen. Monet sanovat hänen olevan iloinen ja tyytyväisen oloinen. Niin hän onkin, mutta osaa hän kyllä ilmaista halunsa kovaäänisestikin. Useimmiten Anton tulee lähelle ja huutaa, jos vaikka haluaa syliin. Anton on nimittäin edelleen läheisyydenkipeä. Hän hirmu mielellään istuu sylissä tai ainakin haluaa, että vanhempi on koko ajan näköpiirissä. 

Aikaisemmin Anton oli jokseenkin temperamenttisempi esimerkiksi sen suhteen, että hänen kädestään ei saanut viedä mitään tavaraa mutta nykyään hän saattaa jopa itse antaa sen asian vanhemman käteen, jos häneltä pyytää. Mutta muuten hän ei kyllä "ei" sanaa tottele, jos on iskenyt silmänsä johonkin kiellettyyn.

Anton ei oikeastaan myöskään vierasta. Se vaihe meillä oli joskus kun Anton oli kuukausia nuorempi. Nykyään jos hän suhtautuu varauksella johonkin henkilöön, niin hänellä enemmänkin kipristyy kulmakarvat sellaiseen ihmettelyilmeeseen. Mutta useimmiten Anton kuitenkin hymyilee vieraillekin ihmisille, kunhan he eivät tule liian innokkaasti Antonin lähelle.

Yleisestikin ottaen Anton on varmaan ollut aika helppo. Hän hyvin harvoin protestoi vaatteiden laittoa ja antaa ulkovaatteetkin laittaa nätisti päälle. Pieniä kiemurteluja lukuunottamatta vaipan vaihto sujuu hyvin.


Taidoista:
Anton konttaa jo todella nopeaa ja vaivatta. Hän pääsee siis liikkumaan aikalailla sinne, minne haluaakin. Anton pääsee nousemaan polvilleen pystyyn tukea vasten. Välillä Anton nousee konttausasennosta hassulla tavalla niin, että kädet pysyy maassa mutta jalat ja muu vartalo nousee kokonaan kohti kattoa. Sitten hän pyllähtää siitä istumaan. Toki hän pääsee muutenkin istumaan ja istuukin jo todella tukevasti. 

Anton on oppinut soittamaan kitaraakin niin, että ei yritä tarttua kielistä koko kädellä vaan etusormellaan rämpyttää yhtä kieltä kerrallaan. Pianolla soittaminen menee vielä lähinnä hakkailuksi, mutta kuitenkin hän ymmärtää sen pianon perusidean.

Anton osaa vilkuttaa ja sanoa "heihei":n tapaisesti. Hän tajuaa vilkuttaa jo sillä, jos hänelle sanoo hei hei. Yksi päivä joku mies sanoi ruokakaupassa myyjälle hei hei ja Anton alkoi vilkuttaa. Anton tajuaa muutenkin joitain sanoja ja niiden merkityksiä, kuten "isi" ja "äiti", mutta ei erityisemmin sano niitä itse. Yllättävästi Anton ymmärsi eräs päivä myös, kun kysyin "missä pallo?" ja hän osasi mennä hakemaan sen. Meillä kun ei tuota pallo-sanaa erityisemmin olla opeteltu kuitenkaan. "Nam nam":in Anton ymmärtää myös ruuaksi ja osaa ruveta viestittämään nälkäänsä hokemalla "nam nam".


Suosikit ja inhokit:
Anton tykkää todella paljon musiikista, niin kuuntelusta kuin sen tuottamisestakin. Hänellä on hauska tapa aina musiikin alkaessa soimaan vilkaista meitä vanhempia hymysuin ja sitten ruveta tanssimaan. Olen viime aikoina katsonut Netflixistä The Nanny -sarjaa ja Anton aina riemastuu siitä alkumusiikista. Antonin lempimusiikkia tuntuu olevan sellainen menevä rock-musiikki.

Antonin lempiruokaa on varmaankin liharuuat, koska niitä odottaessa hänellä ei aina kärsivällisyys meinaa riittää, että ruoka valmistuisi. Anton kyllä syö kaikkea todella hyvin, tosin se sormiruokailu ei onnistu sen osalta, että ruokaa ei vaan mene suuhun. Tässä yhteydessä tulikin mieleen, että olen pitänyt Antonia siinä suhteessa erikoisena lapsena, että hänellä esiintyy todella vähän sitä, että laittaisi tavaroita suuhunsa. Nyt vasta viime aikoina hän on ruvennut tekemään sitä enemmän, mikä johtuu varmaan siitä puhkeavasta ylähampaasta. Antonilla on tosin aina ollut ihme fiksaatio sukkiin -ne irrotetaan jalasta ja laitetaan suuhun. Tästä syystä Anton on usein paljasjalkainen kuvissa, koska hän yksinkertaisesti repii sukkansa aina pois.

Huoneista mielenkiintoisin taitaa olla vessa, koska se on oikeastaan ainoa huone, josta Anton ei lähde minun perääni. Äiti on muutenkin todella suositussa asemassa nykyään, kun Anton konttaa koko ajan perässä. Jos menen vaikka suihkuunkin, niin Anton konttaa vessan oven taakse, rummuttaa oveen ja huhuilee jotain oven takaa.

Antonin inhokkeja on oikeastaan aika vaikea nyt edes luetella, koska sellaisia ei tunnu tulevan mieleen. Hampaiden harjaus oli muutaman päivän alussa vaikeaa, mutta nykyään sekin menee ihan helposti.


Niin, meillä taitaa asustaa täällä hyvätuulinen ja helppohoitoinen -vaikkakin seurankipeä- yhdeksänkuukautinen poikkeliini. 

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hienoja kuvia Antonista! Ei sitä aina tarvi olla ammattilaisvalokuvaajan studiossa otattamassa kuvia, kun kotonakin saa noin hienoja :) -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin, kyllä tosiaan tämä on minulle ihan riittävän hieno systeemi: joku lakana/peitto vaan taustalle ja järkkäri käteen. Tämäkin kuvaussessio oli hoidettu vartissa :)

      Poista