Kaksin

20.3.14

Tämä viikko on ollut siitä erikoisempi, että olen ollut hyvin paljon Antonin kanssa kaksin. Miehellä alkoi ruotsin akateeminen kurssi, missä luennot kestää pahimmillaan 4h. Sen lisäksi mies on käynyt ainakin joka toinen ilta salilla. Nyt kun hänen ihonsa on vihdoin kunnossa, niin hän pystyy aktivoitumaan usealla saralla. Mutta toki se meinaa sitten sitä, että minä hommailen Antonin kanssa kotona. 

Ja voin muuten sanoa, että on ollut vähän tylsää. Tai ehkä enemmänkin turhauttavaa. Useaan otteeseen olen miettinyt sitä, miten saan olla kiitollinen, että mies on kotona myös ja voimme yhdessä Antonin hoitaa. Vaikka toki se meinaa sitä, että muut elämän osa-alueet kärsii esim. taloudellinen tilanne. Sitten kun tulee näitä päiviä, että olen hoitanut Antonia yksinäni 8h, niin usein iltaisin olen jokseenkin rauhaton ja ahdistunut. Mietin syytä tälle ja veikkailen sen johtuvan nimenomaan siitä oman ajan puutteesta. Minä kun olen tottunut, että hoidan Antonia esimerkiksi 2h ja sitten mies hoitaa häntä vähän aikaa. Sitä saa aina päivän kuluessa huilata ja rentoutua omien hommien kanssa. Vaikka se huilaushetki olisikin vaan vartin, niin silti se auttaa.

Eihän Anton sinänsä ole mitenkään työläs tapaus, mutta silti kun on niin sanotusti vahtivuorossa, niin sitä ei voi uppoutua omaan tekemiseen vaan pääkeskittyminen täytyy suunnata Antoniin. Niin ja sekin kumma juttu on, että vaikka tuollaisen vauvanhoito on kokonaisvaltaista niin silti niinä päivinä, kun olen yksinäni Antonin hoitanut, niin minusta saattaa helposti tuntua, että en ole tehnyt koko päivänä mitään. Pahimmillaan tästä saattaa myös tulla jotenkin syyllinen olo. Hullua, koska kyllähän nyt pitäisi tajuta että se vauvan hoitaminenkin on tekemistä. 

Toki nautin myös Antonin kanssa olemisesta, mutta se on minulle tavallaan itsestäänselvää. Siksi sitä ei tule kirjoiteltua tänne blogiin niinkään siitä, miten ihanaa meillä Antonin kanssa oli jne. vaan enemmänkin mietityttää nämä edellä mainitsemani asiat. Niin sitä sitten myös miettii, mitenkäs sitten kun/jos joskus olen uudelleen äitiyslomalla ja mies töissä. Ehkä sitä siihen tottuu ja asennoituu eri tavalla. Nyt tilanteen ollessa tämä, on tottunut että meitä on kotona kaksi vanhempaa. Vaikkakin laitoin tänään merkille, että jossain määrin minä olen kuitenkin päähoitovastuussa sillä jos lähden jonnekin, niin usein ohjeistan miestä "tähän ja tähän aikaan sitten tuo ja tuo ruoka". Ei hän ehkä niitä ohjeita kaipaisi, mutta silti tuntuu, että täytyy varmuuden vuoksi sanoa. 

Anton heräilikin juuri päiväuniltaan, joten työt kutsuu. Tässä vielä loppuun kuvia minun ja Antonin yhteisistä hetkistä:

Maisteltiin vähän banaania.

Heh :D

Näin sitä noustaan hytkymään konttausasentoon.

Anton tykkää repiä sukkiaan ja sen takia sen sukkaparit onkin varmaan hirmu usein kateissa...

Tällainen poika heräsi juuri äsken <3

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. se on yllättävänki raskasta olla lapsen kanssa kahestaan kun on tottunut toisiin auttaviin käsiin ja saamaan sitä omaa aikaa. Mullakin menee aina päivä pari kun totun Laten vapaitten jälkeen olemaan taas kaksin Aksun kans :D

    VastaaPoista