Ensi viikolla...

23.3.14

Tekee mieli kirjoittaa, mutta pää lyö tyhjää. Mielenkiintoinen yhdistelmä. No kokeillaan nyt kuitenkin, mitä tästä tulee.

Ensi viikon lauantaina muutto, niin se päivä vaan kovaa vauhtia lähenee. Ensi viikolla on muutenkin aika paljon asioita hoidettavana.

Maanantaina alanaapuri tulee ostamaan meidän astianpesukoneen. Tilasimme jo joku aika sitten uuden koneen, joka toimitetaan suoraan sinne muuttoasunnolle. Olisihan sitä toki voinut viedä tuon vanhankin, mutta kerta uuteen asuntoon mahtuu se normi 60cm leveä, niin parempi nyt myydä tuo 45 senttinen kun siitä saa vielä vuoden käytön jälkeen aika hyvät rahat takaisin. Lisäksi kolmelle ihmiselle tuo normikokoinen alkaa olla kokonsa puolesta jo tarpeellisempi. Ensi viikko eletään siis ilman astianpesukonetta, mutta tarkoituksena olisi syödä sellaista ruokaa, josta ei tule kauheasti pestävää ja kummatkin meistä huolehtii itse omista syömäastioistaan. Paluu niihin opiskelija-aikoihin, kun astiat pestiin käsin. Kyllähän sitäkin aikaa elettiin päälle neljä vuotta.

Tiistaina onkin sitten vapaapäivä siinä mielessä, että mitään menoja ei ole. Tai ei ole ainakaan tähän mennessä sellaisia tullut. Todennäköisesti pakkaamista ja kaappien siivousta luvassa.

Keskiviikkona saadaan käydä hakemassa uuden asunnon avaimet. Siellä täytyy myös käydä ja venailla sen aikaa, kun sähköt käydään kytkemässä päälle. Asunto kun on ollut tyhjillään maaliskuun.

Torstaina pitää mennä takaisin uudelle asunnolle vastaanottamaan se astianpesukone. Samalla kiinnitellään tai ainakin yritetään kiinnittää niitä kattolamppuja. Veljeni on ehkä tulossa muuttoavuksi ja hänellä on sähkötutkinto, niin hän saa kattolamput tehtäväkseen -mikäli nyt vaan apuun pääsee.

Perjantai menee sitten hautajaisissa. Tästä asiasta en oikeastaan täällä sepostele sen enempää, koska koen, että ei ole minun aiheeni tästä kertoa. Hiukan jännityksellä kuitenkin odotan, miten tämä päivä tulee menemään Antonin osalta. Miten hän reagoi ympäristöön, miten menee päikkärit, syöttämiset jne.

Sitten koittaakin lauantai: muuttopäivä. Minun osalta päivä menee pitkälti siinä, että huolehdin Antonista. Mutta minä olen hoitanut pakkaamisen, niin mies hoitaa muiden avustuksella kantamisen.

Koska ensi viikolla on melko paljon ajastettua ohjelmaa, niin tässä pitäisi kai laittaa lisävauhtia pakkailuun. Se on muuten jännä juttu, miten vauvan kanssa tuntuu siltä, että jo yksi päiväohjelma on paljon. Vaikka siinä ohjelmassa menisikin vaan tunti, niin silti se vie suunnitelmallisesti useamman tunnin, koska joutuu pohtimaan, miten sitä vauvan päivää ajastaa sen ohjelman ympärille. Ellei se ohjelma osu sitten juuri sopivasti päiväuniajalle ja lapsella on tosiaan mahdollisuus nukkua silloin vaikka vaunuissa. Ja kaippa se  muutenkin laittaa päivää vähän sekaisin niin, että itsekin tuntuu väsyvän helposti ylimääräisyyksistä. 

Saatiinkin jo ensimmäinen tuparilahja, tai ehkä enemmänkin minä sain. Äitini osti minulle tämän Iittalan Kastehelmi-kynttilätuikun, kun kerroin sen olevan Kastehelmi-sarjaan kuuluvaksi tuotteeksi yllättävän kaunis ja väriltään se sopisi makuuhuoneeseen. Niin ja sehän oli Sokoksen 3+1 päivillä tarjouksessa. Hyvin hyvin harvoin mitään Iittala-juttuja olen toivonut, tämä onkin ehkä toinen kerta sen Taika-mukin lisäksi. Muut kynttiläkipot on tyyliin Ikeaa tai H&M homea. Mutta tämä on kyllä nätti ja ehkä jopa hintansa arvoinen, ehkä:


Niin ja eilen ei ollut enää kuumeinen olo. Tissikään ei ole ainakaan ihan niin kipeä. Mystinen juttu kuitenkin, että mistä siinä nyt oli kyse. Voisiko pelkkä maitotiehyttukos aiheuttaa kuumeilua ja flunssan tapaista oireilua? Ja voisiko ne kadota vuorokauden kuluessa?

You Might Also Like

0 kommenttia