Uusi vuosirengas runkoon lisää

6.2.14

26 vuotta. Sen verran tulee ikää tänään kokoon.

Tämä ikä ei kylläkään tunnu oikein miltään. Toki tiedostan, että mennään koko ajan lähemmäksi kolmeakymppiä mutta silti tuo ikä on aika mitäänsanomaton. Olen miettinyt, että Anton varmaan vaikuttaa siihen, miksi en koe mitään ikäkriisiä. Jos olisin vain 26-vuotias yliopisto-opiskelija, niin sitten saattaisin kokea pientä ahdistusta siitä, kuinka vanhenen. Mutta nyt kun olen 26-vuotias tuore äiti, niin se on eri juttu. Voin äitinä olla "nuori". En tietenkään ajattele, että lapset olisivat sellainen juttu, että jos joku ei ole niitä johonkin ikään mennessä saanut niin hänen elämänsä olisi tyhjää. Tätä en lainkaan tarkoita. Mutta kun minä olen aina ollut varma, että haluan lapsia ja olen ajatellut, että ensimmäinen olisi iän puolesta kiva saada siinä 28 paikkeilla, niin tässä suhteessa olenkin edellä niin sanottuja suunnitelmiani.

Niin, kai se on sitten niin että koen saavuttaneeni jo aika paljon tämän ikäiseksi. Vielä kun olisi se maisteritutkintokin tehtynä loppuun, niin olisi vielä tyytyväisempi olo.

Mutta toisaalta lapsi tekee minusta myös vanhan siinä suhteessa, että en koe ollenkaan kuuluvani niihin baaribilettäjiin, jotka tuolla yömaailmassa menevät pikkuisine mekkoineen. Enkä voi lähteä opiskelijarientoihin noin vain -toinen juttu, haluanko edes lähteä. Niin ja henkilöllisyystodistusta minulta ei olla kysytty pariin vuoteen -ei alkossa, ei kaupassa. Tämäkin pieni juttu, mutta välillä se laittaa miettimään: kuinka vanhalta minä oikein näytän? 

Tosin tässä kun erehdyin katsomaan valokuviani viime vuosilta, niin kyllä sitä taitaa ikä jo kasvoilla painaa. Vaikkakin eräs ystäväni sanoi kerran lohduttavasti, että en olisi mitenkään eri näköinen lapsen saatuani "no worries". No sitten taas parin vuoden päästä tarkastelen tätä aikaa ja mietin, näytinpä minä tuolloin nuorelta! 

Nyt pitääkin lähteä laittamaan pikku-ukolle ja itselleni puuroa. Tässä loppuun yksi lempikuvistani, mitä minusta ja Antonista on otettu yhdessä. Olen tässä ilman meikkiä, juuri sellaisena kuin millainen useimmiten olen. Ehkä näytän vanhalta, ehkä en. Mutta onnelliselta kuitenkin mielestäni näytän ja se on kuitenkin paljon tärkeämpää.


You Might Also Like

4 kommenttia