Minä kysyin, iskä vastasi!

5.2.14

Tämä on pitänyt tehdä jo pitkän aikaa ja vihdoin sain aikaiseksi. Heittelin miestäni kysymyksillä ja hän vastaili. Kysymykset eivät ole siis missään teemajärjestyksessä, koska olen laiska enkä jaksa niitä järjestellä. Ja muutenkin tämä eteni pitkälti dialogin kautta. Tässä se tulee:


Nyt kun muistelet puolenvuoden takaista synnytystä ja sairaalareissua, niin mitä siitä tulee mieleen?
Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun Anton tuodaan siinä vaunusängyssä luokseni ja näen hänet ensimmäisen kerran. Sitten hänet nostettiin minun syliin, myöhemmin hoitaja pesi Antonin ja sitten lähdettiinkin katsomaan sinua heräämöön.

Mitenkäs se aika ennen vauvan syntymää; kun olimme käynnistyksessä vuorokauden ja sinä nukuit isolla säkkityynyllä sairaalan lattialla synnytyshuoneessa. Tykkäsitkö?
Meillä taisi kyllä olla ihan hauskaakin siellä. Olin itse ainakin ihan rauhallinen.

Mitkäs oli ne päällimmäiset ajatukset, kun siitä käynnistyksestä siirryttiinkin sitten sektioon?
Ymmärsin täysin ne syyt, miksi siihen ratkaisuun päädyttiin ja luotin, että kaikki menee hyvin.

Miltä tuntui nähdä oma poika ensimmäistä kertaa?
Mukavalta. Olin kyllä varmaankin myös hiukan hermostunut samaan tapaan kuin joku koululainen, joka odottaa pulpetissaan kokeen palautumista. Halusin siis kovasti nähdä lapseni, mutta minun täytyi vain odottaa, että näen hänet ja tuosta johtunut jännitys jatkui vielä jonkin aikaa hänet nähtyänikin.

Mikä on ollut vauva-ajassa rankinta tai ikävintä?
Ikävintä on ollut unenpuute, joka taasen on vaikuttanut ihon kuntoon negatiivisesti.

Millä tavalla parisuhteesi on muuttunut Antonin syntymän jälkeen?
(Pitkää mietintää siitä, mitä on parisuhde ja mistä se koostuu...) Käytännön asioista, kuten kotitöistä, keskusteleminen on lisääntynyt.

Millä tavalla Antonin syntymä on vaikuttanut ystäväsuhteisiisi?
Olen saanut erinäisiä uusia kutsumanimiä, kuten "isämies". Ei ystäväsuhteeni ole mielestäni miltään osin merkittävästi muuttunut.

Ovatko ihmiset ruvenneet suhtautumaan sinuun eri tavalla nyt kun olet isä?
Mahdollisesti sinun suku on ottanut minut enemmän sisään joukkoonsa Antonin myötä. Lisäksi sinä sanot aina välillä minulle ääneen: "Jännä, että sinä olet isä". En tiedä, miten tuo pitäisi tulkita.

Millaisena äitinä näet minut?
Mielestäni sinussa toteutuu hyvän äidin kriteerit eli huolehtivaisuus, rakastavaisuus jne. mutta mietin enemmänkin, millä tavoin näen sinun eroavan muista äideistä kokemukseni mukaan. Tosin kokemusta minulla on kunnolla neljästä äidistä, mikä ei ole kovin runsaasti.

No mikä siis minut erottaa näistä äideistä?
Suunnittelet juhlia huolellisemmin ja yksityiskohtaisemmin, todennäköisesti Antonin synttärit tulee olemaan sen tapaiset.

Millaisena isänä näet itsesi?
Jälleen, minun isyys ei juurikaan eroa siitä, millainen ihminen minä olen. Kysymys kuuluukin, millaisilla ohjeistuksilla minut erottaisi isosta joukosta isiä.

Jaahas, haluatko sinä itse tehdä nämä kysymyksetkin?
En. Mä mielelläni vain pohdiskelen. Mutta niin, palatakseni aikaisempaan kysymykseen... Olen todennäköisesti kylläkin hyvin massaan kuuluva isä: avomielinen, pelaava. Tosin olen hyvin vahvasti suuntautunut järjestelmälliseen ajatteluun, olen retorisia menetelmiä vierastava isä.

Miltä isyys tuntuu?
Kivalta. Se on ollut positiivista. Isyys tuntuu pahalta vain silloin, kun olen heikko tai huono.

Mitä tarkoitat heikkoudella ja huonoudella tässä isyys-suhteessa?
Heikkoudella huonoa terveydentilaa, huonoudella tekopyhyyttä tai jonkin epävarman pitämistä totena.

Millä tavalla koet olleesi tekopyhä?
Välillä, vaikkakin harvoin, esitän yleisiä sääntöjä, joiden mukaan en ole itse valmis toimimaan.

(Tästä tekopyhyydestä käytiin lopuksi pitkä keskustelu, mitä mies sillä tarkoittaa mutta ei lopulta osannut antaa esimerkkejä.)

Millainen suhde teillä on Antonin kanssa?
Varmaan ihan kiva suhde. Tavallinen isän ja pojan välinen suhde.

Nyt voisin ärähtää epämääräisen käsitteen käytöstä: mitä tällä "tavallisuudella" tarkoitat?
En mitään erityistä, sitähän se tavallisuus on.

Millaisia arvoja haluat Antonille opettaa?
Kärsivällisyyttä, järkevyyttä, rohkeutta, avoimuutta, pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta, integriteettihakuisuutta.

Osallistutko mielestäsi Antonin hoitamiseen samassa määrin kuin minä?
Ajan suhteen en osallistu, energian suhteen ehkä.

Mitä isyyteen liittyviä muistoja nousee mieleen, kun mietit tätä kulunutta puolta vuotta?
(Kasvoilla tyrmistys) NO AIKA PALJON NOUSEE MUISTOJA! Muutama päivä sitten leikin Antonin kanssa niin, että hän istui sohvalla ja nauroi jutuilleni kovasti. Antonin ensimmäinen joulu jäi myös yleisesti mieleen. Se myös tulee mieleen, kun Anton istui pari päivää sitten ensimmäisen kerran ammeessa ja pärski vedellä kovasti.

Haluaisitko lisää lapsia?
Kyllä, ainakin yhden lisää.

Onko vauva-aika ollut sitä mitä odotit vai onko tullut yllätyksiä?
Ei ole kyllä juurikaan tullut yllätyksiä. Mutta se voi johtua jo siitäkin, että ei minulla ollut odotuksia asian suhteen. Ajattelin vain sopeutuvani tilanteisiin ja niin olen tehnyt.

Onko elämä parempaa lapsen kera?
Voisi jopa ollakin.

Millaisia juttuja teet Antonin kanssa?
Kivoja juttuja. (Naurahdus.) Anton osallistuu kitaran ja pianon soittoon. Lisäksi Anton katselee minun kanssa telkkaria ja on kanssani tietokoneella. Antonin kanssa leikitään palikoilla ja helistimillä ja pehmokirjoilla. Välillä riehutaan sängyllä. Tietysti vaipanvaihdot, kylvettäminen ja syöttäminen kuuluu osittain tehtäviini.

Millaisia juttuja odotat tekeväsi hänen kanssaan tulevaisuudessa?
Valvon, minne Anton konttaa tai liikkuu. Myöhemmin, kun Anton kävelee niin on varmasti kiva käydä ulkona tallustelemassa. Erityisesti odotan puhumisen alkamista.

Koetko olevasi hyvä isä Antonille? Voisitko tehdä jotain paremmin?
Kyllä mä varmaan olen hyvä isä. Mutta voisin varmaan olla myös parempi.

Millaisena näet perheen tulevaisuuden?
Asiat hitaasti kehittyy eteenpäin.

Todella sisältörikkaita nämä sinun vastauksesi... Haluaisitko hiukan enemmän avata näkemyksiäsi siitä, millaista perheen elämä on tulevina vuosina?
Vanhemmat saattaa olla hiukan enemmän poissa kotoa. (Yhteistä naurua.) Se on varmaan ihan hyvä juttu siis, että jos olisi töitä saanut.

Millainen lapsi se Anton on?
Anton saattaa kuulua niihin rauhallisiin lapsiin ja aika tervehän tapaus hän on, lähinnä iho on välillä hiukan kuiva. Kyllä se taitaa suurimman osan ajasta olla iloinen. Ei kai siinä sen kummempaa.

Mitäs ajattelet tästä "vauvabloggaamisesta"?
Se voi olla arvokasta heille, jotka tekevät sitä eli he nauttivat siitä tekemisestä itsestään ja se on hieno asia. Mutta koska se ei ole tutkittua kirjallisuutta, niin siinä on se vaara, että aletaan pitämään kauniita ajatuksia paikkansa pitävinä. Mutta bloggaaminen on kuitenkin luovaa työtä ja luovuutta on aina hyvä ylläpitää.

Ajattelin, että tekisin itse tämän saman kyselyn tässä jokin päivä koska nousi välillä kommentoitavaa ja omia näkemyksiä mutta halusin nyt kuitenkin antaa miehelle tilaa vastata. Minä ehdin olemaan äänessä myöhemminkin.

You Might Also Like

0 kommenttia