Avainkortista perinteiseen metalliavaimeen

11.2.14

Hiljaista ollut muutama päivä blogirintamalla, mutta sen ulkopuolella ei. Kerroin aikaisemmin niistä asuntoajatuksistani, mitä kävin läpi viikonloppuna. Keskustelimme miehen kanssa ja hän ilmaisi, että toivoisi enemmän muuttoa sinne keskustaan kuin tähän nykyisen asunnon lähelle. Minä olisin hiukan ehkä, huomaatte varmaan jo kirjoituksesta epävarmuuteni, ollut enemmän sen toisen asunnon kannalla. Mutta koska minulla ei ollut vastaansanomista miehen toiveisiin, niin soitin eilen kyseiselle vuokrafirmalle. Tässä ollaan nyt rynnätty jo sellaista vauhtia, että asunto on meidän kunhan vain vuokrasopimus siitä saadaan allekirjoitettua.

Aluksihan meinasi tulla ongelmaksi, kun emme ole tätä nykyistä asuntoa voineet irtisanoa kun olemme lähinnä varovasti  kurkkineet asuntomarkkinoille. Tulevasta vuokrayhtiöstä oltiin kuitenkin niin mukavia, että he tarjosivat meille asuntoa huhtikuun alkuun. Eli voimme rauhassa irtisanoa tämän nykyisen, hoitaa muutenkin tarvittavia paperihommia ja sitten siirtyä tuohon uuteen.

Vihdoinkin saan sitten sen haaveilemani (pikku)kolmion. Neliöitähän ei tässä uudessakaan ei ole rutkasti, nykyiseen verrattuna niitä tulee 18,5 lisää. Mutta tuo on oikeastaan meidän tarpeille ihan riittävä, ennemmin tingimme koosta kuin sijainnista kerta autottomia ollaan. Enkä oikeastaan halua muuttaa mihinkään vanhaan rakennukseen, niistä kun ei ole kuin huonoja kokemuksia. Ja jei, pääsen eroon tästä inhottavasta harmaasta muovimatosta. 

Ja vaikka se toinen asunto olisikin ollut uusi, niin olisi tietenkin asia erikseen olisimmeko sitä saaneet. Nyt oli tarjolla tämä keskustakolmio, myöhemmin ehkä ei. Uusi on aina uusi, mutta se tuleva on myös tosi hyvässä kunnossa ja pintamateriaalit miellyttävät. Lisäksi siinä ei ole se sauna viemässä neliöitä siitä vähäisestä tilasta. Ja parveke on huikean iso ja lasitettu. Eli kyllä tämä oli varmasti meille hyvä valinta.

Tuntuu tosin hiukan oudolta muuttaa niin lähelle ydinkeskustaa. Olen aina asunut jossain 2-3 kilometrin päässä ja polkenut pyörällä minne täytyy. Nyt pääsen sitten keskustaan kävellenkin viidessä minuutissa, aika hurjaa. Mies yritti myös vakuutella, että on se Antonillekin ihan hyvää seutua. Siinä on lähellä kuitenkin rauhallisempaakin aluetta, missä oleilla lapsen kanssa: puistot, järvitiet, satama, hiekkaranta. Siskostani joudun nyt kauemmaksi, mutta onneksi keskustaan on kuitenkin aina asiaa eli hän voi tulla niillä reissuilla käymään. Ja miehen velihän tosiaan asuu tässä samassa rakennuksessa, minne muutamme. 

Että näin tässä sitten pääsi käymään. Päässä pyörii jo kauheasti kaikkia sisustusasioita ja mitä tarvitsee hankkia. Ja nämä hankinnat tehdään meidän budjetilla.. Ikea: köyhien ystävä! Mutta minusta Ikeassa on oikeasti ihan kivoja tavaroita ja oman kokemukseni mukaan hyvälaatuisiakin. Välillä tuntuu hiukan oudolta, kun jotkut karttaa sitä kauppaa sen takia, kun siellä on niin massatuotantotavaraa. Onhan siellä, mutta niin on hyvin monessakin kaupassa. Noh, jokainen tavallaan ja omalla budjetillaan.

Ensimmäisenä hankintalistalla ne  frakin (olen katsonut lähiaikoina Battlestar Galacticaa, jossa kirotaan noin) kattolamput hankittava. Me kun ollaan miehen kanssa asuttu pitkälti molemmat opiskelijakämpissä, joissa on valmiit kattolamput katoissa niin nyt olisi aika ottaa uusi askel kohti aikuisuutta ja hankkia meille ihan ihkaomia kattolamppuja. Ja me siirrymme muuten avainkorteistakin ihan siihen perinteiseen metalliavaimeen. Kävi jo tänään mielessä, mitenkähän muistaa ottaa avaimet sitten mukaansa, kun jo useamman vuoden avain on kulkenut korttina lompakossa.

Näitä asuntojuttuja tulee varmaankin pyörimään täällä nyt jonkin aikaa, kaiken muun lomassa siis.

You Might Also Like

2 kommenttia