AntsuPantsuPalleroinen

25.2.14

Ajattelin kirjoitella vaihteeksi Antonin kuulumisista kuvien kera.

Eilen laitettiin Anton sitten pinnasänkyyn yöunille ja niin laitetaan tänäänkin. Sitä edellisenä yönä, kun Anton kieri unissaan meidän sängyssä niin rupesi tuntumaan siltä, että alkaa olla jo turvallisuussyistä parempi, että Anton nukkuu pinnasängyssään. Toki aamusta hän voi päästä meidän keskelle nukkumaan, kun vanhemmatkaan ei tarvitse enää niin sikeätä unta eikä mene sitten lihakset niin pahasti jumiin kuin mitä menisi, jos nukkuisi Antun kanssa koko yön. Mieskin siis tuli nyt vihdoin sohvalta omaan sänkyyn nukkumaan, kun Anton ei vie hänen puoltaan sängystä. Toisena juttuna: Anton on ruvennut jatkuvasti potkimaan peittonsa pois ja mietinkin, eikö häntä palella öisin. Pitää ehkä ottaa se äitiyspakkauksen makuupussi käyttöön kerta hän saa potkittua jo sellaisen aikuisen ihmisen peiton päältään pois.


Tuossa kuvassa Anton oli pitkästä aikaa sängyssään. Ei tuossa vaiheessa ollut vielä uninen. Kuvan ilmeestä jo näkee, että Anton ei oikein tiennyt, kuinka suhtautua asiaan... Ja siinä pinnasänkyyn nukuttamisessahan kävi niin kuin arvelinkin eli Antonin yöunet alkoi taas hirmu myöhään. Kello taisi olla kaksi yöllä, kun hän nukahti. Itse kävin nukkumaan samalla ja jonkin ajan päästä Anton heräsi itkemään. Kerta mies oli hereillä, niin hän kävi hakemassa Antonin syliinsä, mihin se oli kuulema nukahtanutkin ja mies oli siirtänyt Antun takaisin omaan sänkyynsä. Sieltä Anttu heräili kasin aikoihin aamulla, otin hänet tissille ja nukkumaan viereeni. Yöuniltaan Anton heräili sitten vasta puoli yksi päivällä... Että tätä se kai taas sitten on, että Anttua ei saa yöunille kovinkaan aikaiseen ja en tiedä, miten kehtaan häntä aamullakaan herätellä jos kerta hän on nukahtanut niin myöhään. Pääasia kuitenkin, että kaikki me saadaan nukuttua edes jossain vaiheessa vuorokautta. Niin ja tuttia on satunnaisesti käytetty. Olen saattanut antaa sen Antonille esim. imetyksen jälkeen, jos hänellä tuntuu olevan tarvetta lähinnä imuttaa eikä niinkään syödä. Yksi iltapäivä hän jopa nukahti se suussaan:



Anton on saanut kuluneen viikon aikana jopa kaksi lahjaa. Tai oikeastaan kolme, jos minunkin ostos lasketaan. Miehen ystävä toi Thaimaasta pöksyt, jotka menikin sitten Antonin päähän:


Miehen sisko, Antonin kummitäti, toi Antulle oman pikkupianon. Tuosta lähteekin kaikenlaista ääntä ja välillä on hassua katsoa, kun Anttu saa jonkin demon soimaan ja sit hytkyy/tanssii siinä pianon äärellä:


Minä taasen ostin Antulle niinkin hyödyllisen jutun kuin sukkapaketin. On ollut aika vaikeaa löytää hyviä sukkia, kun Antonilla ne nilkat kuivuu helpoiten ja siksi sukat ei saisikaan yhtään hangata nilkan ihoa. Trikoosukat pitkillä varsilla on osoittautunut sitten parhaimmiksi ja ostinkin paketin niitä. Mukavia värikkäitä raitapareja niissä. Antonista taasen on mukavaa tarttua niistä kiinni ja roikottaa jalkojaan. Tosin oli hänellä tässä eilisillalla yksi sukka myös suussa, mitä hän tuntui makustelevan mielellään...


Antonin suolistotoiminnasta sen verran, että lihojen myötä kakoista on tullut entistä kiinteämpiä. Siinä suhteessa hyvä, että ei ainakaan tarvitse pelätä niistä niskakakoista johtuvia sotkuja mutta siinä mielessä huono, että mies on onnistunut jo useaan kertaan vaippaa vaihtaessaan tiputtamaan kakkakokkareet pitkin mattoja. Naurattaa kirjoittaa tästä tänne, mutta sellaista. Minusta tuntuu, että olohuoneen matto kaipaa pesun heti kun vaan kelit sen sallii. Onneksi Antonille ei ole tullut kuitenkaan mitään vaivoja siitä, vaikka kakka onkin selvästi kiinteämpää. 

Antsukka Pantsukka täyttääkin seitsemän kuukautta perjantaina. Silloin Anteroisesta taas kuukausitiedot. 

Loppuun Antonin uusin villitys: pään keikistys. 



You Might Also Like

2 kommenttia