Tissifilosofiaa

20.1.14

Aina silloin tällöin käy päässä kysymys, milloin lopettelisin imetystä. Toki tiedostan, että valinta ei välttämättä ole minun tehtävissä mutta jos on, niin mitä valitsen?

Tavallaan haluaisin lopettaa imetyksen kesäkuussa, Anton on silloin 10-11kk. Ajatus siitä, että pääsisi tissitkin kesälomalle, on houkutteleva. Kuten on myös ne ajatukset, että voisi oikeasti alkaa pukeutumaan niin, että tisseihin ei tarvitse päästä käsiksi kesken päivän. Ja selkäkivutkin varmasti helpottaisi, kun ei tarvitse kyljellään hiukan kierteellä maata imettämässä. Tosin näissä on myös se, että kun Anton kasvaa niin hän tuskin imee rintaa niin usein ja se onnistuu useammissa asennoissa paljon vaivattomammin. Eli imetyksestä voi ehkä tulla vähemmän "työläämpää" ajan myötä.

Vähemmän innolla odotan sitä, mitä rinnoilleni sitten käy, kun imetys loppuu. Jääkö jäljelle pelkät roikkuvat nahkapussit? Mutta toisaalla silloin pystyy helpommin pitämään koko ajan kaarituellisia ja paremmin tukevia rintaliivejä, että tuskin ne roikkuvina muille näkyy. Odotan sitäkin, että nämä pienenee vaikkakin vanhoja on turha toivoa takaisin.

Aika pitkän aikaahan nämä tissipalleroiset tuottivat päänvaivaa, kun maito nousi ja rinnat kasvoi entisestään. Osakseen olen varmasti tottunut nykyiseen kokoon, mutta talviaika vaikuttaa myös melko paljon. Kesällä ja syksyllä tissihien määrä oli melkoista, nyt ilmojen kylmennettyä tuota ongelmaa ei ole ollut. (Tästä tulikin vinkkinä mieleen, että kesällä on tosiaan hyvä olla ohutkankaiset imetysliivit.) Muutenkin rinnat ovat rauhoittuneet maidon osalta. Pärjään nykyisin ihan hyvin ilman mitään liivinsuojia. Korkeintaan suihkussa ne saattavat lähteä vuotamaan, mutta siellä se ei ole ongelma. (Tuli hupaisa mielikuva päähän, että pitäisi liivisuojia suihkussa... järjetöntä.)

Kävi tänään myös mielessä, että niin tosiaan, jos tässä tulevina vuosina saisikin sen toisen lapsen, niin sitä pitäisi sitten imettää taas toinen vuosi. En kauheasti lämmennyt ajatukselle. Totta kai imetän, jos siihen kykenen, mutta onhan se vähän elämää hankaloittavaa. Sitä joutuu aina keskeyttämään omat juttunsa, kun pitää rintaa tarjota. Välillä on todella tylsää olla paikoillaan. Juhlissa on tuntunut siltä, että hyvin helposti jää ulkopuolelle, koska välillä pitää poistua ja kun palaa, niin ihmisillä on jo omat juttunsa eri porukoissa. Niin ja sitten on vielä ne vaateongelmat, rintaliiviongelmat, suihkuavat tissit -ongelmat... Kyllä minä sanoisin, että imettämisestä löytyy enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Mutta imettämisestä löytyy kuitenkin se yksi ja tärkein hyvä puoli: lapsen hyvinvointi.

Eräs päivä tuli myös mieleen, että ennen Antonin syntymää rintani olivat huomattavasti yksityisemmät. Jo ajatus siitä, että joku "ulkopuolinen" olisi nähnyt ne, on jotenkin karmaiseva. Varmaan tuon takia pidin alkuun myös julkista imettämistä ajatuksen tasolla inhottavana. Mutta niin se vaan kävi, että kun vauva oli nälkäinen ja oltiin liikenteessä niin otin tissit esiin ja hoidin hommat. Siskonikin on huomauttanut, että olen selvästi vapautuneempi asian suhteen, kun kävelen huoletta yläosattomissa. En tiedä, miten asiat noin helposti ja paljon muuttuivat. Ehkä suhteeni tisseihini muuttui. En ainakaan pidä niitä enää arvossa ulkonäöllisesti, mikä toki on ikävää mutta ei se oikein minua vaivaa. Ehkä tissit on niin paljon esillä, että ne tuntuu vähän samalta kuin joku käsi? Ehkä näissä ei nykyisellään ole mitään kovin seksuaalista -ainakaan minulle.

Mutta se tissifilosofiasta, ehkä voisin palata siihen imettämiseen... Haluaisin siis itsekkäistä syistä lopettaa imettämisen kesän alussa. Tuskin noin kuitenkaan teen, jos Anton ei ole siihen valmis. Mutta olen melko varma, että imettämisen lopetan viimeistään siinä ajoilla, kun Anton täyttää yksi. Muutenkin odottelen jo jonkin verran niitä aikoja, kun mieskin voi hoitaa noita ruokkimisia ja Anton voi lähtee huoletta miehenkin mukaan jonnekin, kun ei ole tississä kiinni...

...mistä tulikin mieleeni, että nostimme tosiaan soseiden määrää hiukkasen. Ollaan nyt annettu sellaiset kaksi jääpalakuutiollista 2-3 kertaa päivässä. En uskalla vielä sen enempää nostaa, kun katson mitenkä vatsa reagoi, mutta jos ei ilmene mitään ongelmia niin sitten taas rohkeammin. Anton kyllä ainakin mielellään tuntuu syövän ja nykyään, kun hänet laittaa sitteriin ja syöttölapun kaulaan, niin hän selvästi jää odottelemaan, että saa ruokaa. Vatsakin on toiminut, vaikkakin edelleen se kakka tulee sitten kerralla sellaisena vuosisadan räjähdyksenä. Tänään järkytyin taas jälleen kerran, kun koko poika konkreettisesti lillui omassa tavarassaan ja sitterikin joutui pesuun. Aikoinaan ihmettelin, kun jotkut puhuivat niistä "niskakakoista"... voin sanoa, että en ihmettele enää.

No mutta jotta ei tämä teksti päättyisi niin kakkaisiin juttuihin, niin loppuun kevennykseksi aamu-Anttu kuvia:




You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Mä just katsoin kuvia raskausajalta ja ennen raskautta, voi että mä kaipaan niitä muhkuja :D Nyt on polvissa riippuvat just ja just b-kupin liiveihin käärittävät nahkasäkit joiden päässä roikkuu rusina -.-

    Ainoat raskausarvetkin tuli tisseihin, niin ihan rehellisesti, jos laitettaisiin 89v mummon ja mun omat vierekkäin sekä otettaisiin valokuva, en usko, että olisi paljoa eroa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko, milloin nuo muhkut rupesi häviämään? Mietin siis, onko muutos hiljakseen tapahtuva sitä mukaa kun imetys vähenee vai?

      Mulla raskausarvet tuli ihan ekana tisseihin, mutta sitten ne aikalailla häipy jo siinä raskauden edetessä. Ehkä ero ei ole suuri, jos sillä 89v mummolla on hyvät ja nuorekkaat rinnat? ;)

      Poista
  2. Juurikin eilen sanoin miehelle, että en enää edes muista, miltä tuntuu ettei imettäisi! Mullakin on toiveena imettää poikaa siihen asti, että se olisi vuoden, mutta väkisinkin se vähenee jo paljon aiemmin. Saa nähdä mitä pallukoista on jäljellä siinä vaiheessa; toivottavasti ei tarvii alkaa rullaamaan niitä rintsikoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä jännä ajatella, että jonain päivänä pystyy aamulla vielä pukeutumaan niin, että ei tarvitse miettiä sitä imettämisseikkaa lainkaan. Ja kieltämättä aika huvittava mielikuva, että rinnat on rullalla rintaliiveissä ja sitten kun liivit ottaa pois, niin tissit rullautuu auki... :D

      Poista
  3. Mä imetin sen 3kk ja sit Aksu päätti ite lopettaa touhun enkä jaksanut taistella vastaan. Imettäessä en tykänny yhtään mun mega tisuista, tuntu että näytin niin paljon isommalta kuin oikeesti oon ja nytkun nää on oienentyneet niin ihanaa!! Vaikka nää onkin ihan löröt tyhjät pussit, tissistä ku ottaa kiinni nimkäteen jäänvaan nahkaa ni ei se näy kun on rintsikat päällä! Tosin mulla on sellanen ongelma että kun kumarrun niin tissi luiskahtaa liiveistä ulos kun on niin löröt vaikka on ihan oikeen kokoset liivit :D sit ihmettelen välillä axel sylissä et miks tuntuu tisseis oudolta, ni ei ihmekkää ku se on pulpahtanu ulos... Ja sekin oli ihanaa kun ei tarvii tosiaan miettiä mitä sitä pukis kun pitää saada tisut esille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kanssa vaikeampi kausi muistaakseni tuossa 3kk hujakoilla. Anton sai rintaraivareita ja jouduinkin keksimään erinäisiä keinoja, miten se suostu syömään mutta onneksi se meni parissa viikossa sitten ohi.

      En mäkään pidä lainkaan näistä maitotisseistä, ihan järkyttävät utareet on. Kaveritkin on sanonut mulle, että en mä nyt lihavalta näytä mutta yläkroppa on sen verran isompi, että näyttää epäsuhtaselta. Ja mun on tosi vaikea löytää sopivia vaatteita, kun oon niin pieni muuten mutta sain sitten tälläset g-i kupin tissit :D Jännäksi menee, miten näille tisseille sitten ajan myötä käy.

      Poista