Pinnasänky: nounou!

27.1.14

Täällä painitaan taas nukkumisasioiden kanssa tai lähinnä taistelu koskee sitä, missä lapsi nukkuisi. Antonin synnyttyä hän nukkui alkuun ensimmäisen kuukauden suurimmaksi osaksi omassa vuoteessaan. Mies nosti hänet tissille, röyhtäytti syötön jälkeen ja sitten laski Antonin takaisin omaan sänkyynsä. Sitten hiljalleen, kun yöheräämisiä alkoi olemaan vähemmän niin minä saatoin nostaa hänet ensimmäisen syötön jälkeen takaisin omaan sänkyyn mutta aamuyöstä Anton sai jäädä viereen.

Sitten koittikin se ihana kausi, kun Anton nukkui 9-10 tuntia yhteen putkeen omassa sängyssään. Hiljalleen yöheräämiset on taas lisääntynyt ja koska miehen iho vaatii parempia yöunia, niin hän on saanut nukkua nousematta sängystä. Ja minä taas olen miltei suoraan nukahtanut imettämisen aikana eli Antonkin jäi nukkumaan pidemmäksi aikaa vierelle. Mahdollisesti tätä kautta pinnasängystä on tullut vielä isompi NOUNOU pojalle. Sinne ei vaan tahdota mitenkään nukahtaa vaan huudetaan kurkku suorana.

Koska Antonilla on aina ollut unirytmi sellainen, että hän tahtoo nukahtaa vasta keskiyön jälkeen niin hirmu pitkään en itsekään jaksa häntä laitella nukkumaan. Niinpä Anton sitten sai jäädä nukkumaan viereeni heti, kun oli vaan nukahtanut. Meidän sängyssä hän suostuu makoilemaan rauhassa, jos minä vaan olen jossain lähistöllä. Tämä koko perhepeti on sitten kärjistynyt siihen, että mies on nukkunut sohvalla koska Anton on usein nukahtanut hänen puolelleen ja minäkin olen useimmiten jo unessa, kun mies tulisi nukkumaan. Niinpä mies sitten on jäänyt sohvalle. Kaikki ollaan sitten nukuttu melko hyvin, vaikka Anton edelleen herättelee minua 2-4 kertaa yössä. Mutta ei kai tämä oikein näin voi jatkua... Mikä siis avuksi?

Eilen yritimme taas laittaa Antonia omaan sänkyyn unille. Taisimme laittaa hänet sinne joskus klo 22-23 välillä. Poika oli vielä melko virkeä ja rupattelikin jotain sängyssään ja mies istui tuolilla sängyn lähettyvillä. Sitten Anton alkoi hermostumaan. Mies rauhoitteli ja välillä se auttoikin. Mutta sitten Anton aloitti oikein kunnon kapinan. Hän itki naama punaisena ja minä kärvistelin sängylläni. Ei mies saanut poikaa rauhoittumaan. Toki olisi hyvä, että mieskin saa hänet rauhoittumaan mutta tuntui liialliselta yrittää harjoitella pinnasänkyä ja eri nukuttajaa samaan aikaan. Siispä menin Antonin luo, puhuin hänelle ja pidin kättä hänen rinnallaan/päällä. Hän rauhoittui. Mutta välittömästi jos minä otin askeleenkin pois pinnasängyn luota, niin hän alkoi huutamaan. Ja se itku ei tosiaan ollut mitään sellaista "nyyh, nyyh kun minä en tykkää tästä" vaan se vaikuttaa hädältä. Se on sellaista itkua, että minäkin aloin itkemään. Siinä minä sitten olin ja mietin, onko tämä oikeasti sitä lapsen hyvää? Poikani haluaa äidin lähelle ja itkee paniikissa, mutta minä en voi tarjota hänelle läheisyyttä, koska hänen olisi hyvä oppia nukkumaan omassa sängyssään. Piru, kun on vaikeaa. Lopulta sain Antonin nukahtamaan pinnasänkyynsä, mutta se vaati sen, että aluksi hän itki ja parkui jotain tunnin ja toisen vajaan tunnin minä olin hänen lähellään. Ja Anton nukkui sitten omassa sängyssään pelkän tunnin, kunnes heräsi ja hänet piti ottaa sitten jo syömään, kun oli kulunut imettämisestä kolmisen tuntia. Ja sitten taas Anton ja minä nukahdettiin vierekkäin.

Niin, siksipä nyt mietinkin seuraavia asioita: Millä perustein lapsen olisi hyvä nukkua omassa sängyssään? Millaisia seuraamuksia siitä tulee, kun äiti ei vastaa lapsen kutsuun? Tuleeko hänestä itsenäinen ja vahva vai tuleeko hänestä vaikeasti ihmisiin luottava ja rakkaudenkipeä? Kärjistän nyt kovasti, mutta kun tuntuu, että tästä asiasta on niin ristiriitaista sisältöä. Jotenkin äidin järki sanoo, että tuollaisen puolivuotiaan tarpeisiin vastataan, jos se itku kuitenkin vaikuttaa hädältä eikä huomiohakuiselta. Mutta sitten taas tiedän myös sen, että pinnasänkyyn nukuttaminen saattaisi aina jatkossa olla vaikeaa ja onko se vielä vaikeampaa sen ikäisellä, joka voi liikkua? Ja olisihan se mukava saada mies takaisin viereen, mutta jos hän tulee Antonin lisäksi niin sitten taas on hiukan ahdasta.

Joidenkin vauvat suostuvat nukahtamaan yksin pinnasänkyyn, toisten vauvat taas vaativat sen nukuttajan ja vanhempien sängyn. Meidän vauva kuuluu jälkimmäisiin, mutta pitäisikö minun yrittää koulia häntä tuohon ensimmäiseen kategoriaan? Silläkin uhalla, että se vaatii minulta ja Antonilta paljon kärsivällisyyttä ja surun kestämistä.

Ja toinen juttu vielä. Jotkut sanoo, että puolivuotiasta ei saisi öisin enää imettää. Siis tosiaanko on noin, vaikka lapsi ei vielä kiinteitä syö kovin paljon? Vai koskeeko tuo puolivuotiasta, joka syö sen useamman aterian päivällä ja iltapuuron myös? Mihinkähän tämäkin perustuu? Välillä tuntuu, että on niin hirmuinen kiire kasvattaa näitä lapsia isoiksi ja vauva ei saisi enää olla vauva.

Äidin sänky on kaikkein paras paikka!

You Might Also Like

17 kommenttia

  1. Meidän terkkari (joka on kyllä ihan hämärä) sanoi, että puolivuotias syö päivisin jo niin tehokkaasti, että yösyöminen on enää tapa eikä tarve. Mutta en minä ainakaan kestä omaani huudattaa öisin. :(

    Ja meillä painitaan ihan saman asian kanssa, eli yritetään totuttaa omaan sänkyyn ja huoneeseen. Ollaan nyt siinä vaiheessa, että nukahtaa ihan ok jo omaan sänkyyn, mutta jossain vaiheessa otan sen meidän väliin. Viime yönä syötin kaksi kertaa omassa huoneessa ja viiden aikaan otin meidän sänkyyn. Ehkä se jossain vaiheessa nukkuu sitten koko yön... Baby steps...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Vaikeita kyllä nämä kaikki neuvot, kun niitä kyllä tarjotaan, mutta sitten ei ole varsinaisesti tutkimustuloksia tai muuta varmuutta, että neuvoa on hyvä noudattaa. Voin kuvitella, miten tuskaisia öistä tulee jos ei tosiaan saisi maitoa antaa.

      Mä en kyllä rehellisesti sanottuna tiedä, pystynkö mä siihen, että huudatan tuota lasta niin monena iltana että se suostuisi sitten jäämään sinne omaan sänkyynsä. Mutta ei se kyllä meidänkään vieressä voisi aina nukkua.

      Poista
  2. Meillä ei syödä enää öisin, Jesse on kohta 7 kk :) Meillä ei kans ekaan 3 kk suostuttu nukkumaan muualla ku mun vieressä ja tissillä. Päätin sillon et nyt saa loppua, ja sinnikkäästi nukutin Jessen syliin aina illalla muutaman viikon ajan aina viimisen syömisen jälkeen. Ekoina iltoina siihen meni 2 h, 1,5h, 1h jne. sitte aloin nukuttaa omaan sänkyynsä, niin että laitoin tutin ja rätin käteen ja heiluttelin Jessen pyllyä. Siihenki meni taas samal tavalla et 2h jne. :D Pitkään jouduin tota tekee, kunnes aloin tekee niin et jätin vaa sinne sänkyyn ja kävin välillä tarkistaa jos itketti. nyt on 2 kk menty sillä et Jesse nukahtaa iha itte sinne sänkyynsä!! Mul oli pitkä taistelu tän kans ja huhhuh oli kyl rankkaa niin mulle, vauvalle ja miehelle.. Nyt Jesse ei ees herää öisin niin usein, ja usein riittää pelkkä tutin nosto jos herää. Kannattaa kokeilla jotain unikoulua, kyl siinä kummasti rauhottuu kaikki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä varmasti todella helpottava tekijä, jos lapsi onnistuu nukahtamaan yksinään. Mutta on siinä kyllä varmasti myös välillä hommaa, että tuohon pisteeseen päästään. En oikein ole varma, olisiko se unikoulu vaikeampaa Antonille vai minulle. Anton ei ole tuttia ikinä oppinut käyttämään, mutta pitää ehkä kokeilla yöllä, menisikö se tissin sijasta.

      Poista
    2. Siinä on kyllä oikeesti ihan älytön homma! Mutta kyllä se sitte lopulta palkitsee. Jessekään ei syönyt tuttia 5kk ikään saakka, mut jotenki se vaan oppi sitäkin syömään ku aina vaa tyrkytin :)

      Poista
    3. Taidan kokeilla, josko Anton huolisi tuttia edes öisin. Nykyään kun se lähinnä vaan leikkii sillä, jos sille tutin antaa.

      Poista
  3. Hei,
    meillä "painitaan" tismalleen samojen asioiden kanssa! Meillä samanikäinen poika, ja syö useita kertoja yössä.. en minä ainakaan ole vielä yösyöttöjä lopettamassa. Ei meidän poika kyllä pärjäisi koko yötä ilman maitoa (saati äitiä), vaikka puolivuotias onkin! :D

    Monesti olen minäkin miettinyt surullisena, että mikä kiire tässä muka on. Mikä kiire vieroittaa äidistä/yömaidosta? Ne on vielä pieniä, pieniä vauvoja. Tarvitsee äitiä, läheisyyttä, turvaa. Snif. <3

    Tsemppiä teidän öihin! Meillä heräillään 5-10 kertaa yössä, joten tietty toivoisin parannusta asiaan, vaikken yösyöttöjä vielä missään nimessä lopetakkaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      En minäkään vielä uskalla yösyöttöjä lopettaa, mutta jossain vaiheessa täytyy harkita asiaa, jos todella alkaa vaikuttaa siltä että hän ei sitä nälkäänsä tarvitse. Meillä tuo poika on todella läheisyydenkipeä iltaisin ja öisin, tuntuisikin pahalta kieltää häneltä se.

      Kiitos! Teillä heräillään vielä ahkerammin, pystyn kuvittelemaan että rankkaa on ja varmasti se muutama herätyskin tuntuisi jo luksukselta. :)

      Poista
  4. Nämä on taas niitä valinnan paikkoja. Totta kai lasta saa syöttää vaikka puolitoista-vuotiaaksi joka yö, jos vanhempi jaksaa siihen sitoutua. Mutta sellainen puoli-vuotias, joka syö ne viisi ateriaa päivässä, ei enää ravinnon puolesta tarvi yösyöttöjä vaan syöminen yöllä on lähinnä tapa rauhoittua.

    Meille terveydenhoitaja suositteli aloittamaan unikoulua seitsemän kuukauden iässä (myös yösyötöt pois, vaikka poika ei syö kuin kerran yössä. Heräilee kylläkin muuten 2-4 kertaa ja vaatii kosketuksen rauhoittuakseen). Tätä th perusteli juurikin tuolla tavalla rauhoittaa itsensä uneen maidon avulla sekä sillä että tuon ikäisen vauvan tulisi opetella jo keinoja rauhoittaa itse itsensä uneen. Mutta tiedä näistä.. Vaikeita valintoja.

    Me aijotaan unikoulua kokeilla ja katsoa sen tulokset. Ystäväpariskunnan lapsi huusi viikon enemmän ja vähemmän, mutta alkoi sen jälkeen nukkumaan kokonaisia öitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, valinnoista on todellakin kyse. Siitä valitsemisesta tekee itselläni vaikeaa se, kun näiden eri mahdollisuuksien puolesta ei riittävän paljon argumentoida miksi jokin olisi hyvä ratkaisu ja sitten toisaalla kun ei tiedä, miten tulevaisuus menee. Jos olisi niin, että Anton itsestään omaksuisi vaikka 8kk iässä pinnasängyn eikä tarvitsisi yösyöttöjä, niin totta kai voisin elää tällä tavalla sinne saakka. Mutta sitten taas on se toinen vaihtoehto, että hän ei ikinä yksin opi näitä tapoja vaan se pitää ns. rankan rakkauden kautta opettaa.

      Tuo seitsemän kuukautta tuntuu aika sopivalta. Nythän Anton ei meillä vielä syö sitä viittä ateriaa päivässä, vaan 2-3 kiinteätä ja ne määrät on aika pieniä. Kunhan päästään tuonne viiteen ja ne ruokamäärät kasvaa, niin sitten voin sen puolesta harkita, että en annakaan maitoa yöllä.

      Onnea unikouluun! Tulehan kertomaan, miten siinä kävi. Tuollaiset tapaukset kuin ystäväpariskunnallasi antaa uskoa siihen, että unikoulussa on todellakin järkeä eikä se ole vain "lapsen kiduttamista", koska siltä se välillä itsestäni tuntuu.

      Poista
  5. meillä oli kolme kk sitten ihan hullua taistelua aina nukkumaanmeno ja mä halusin sen omaan sänkyyn koska ite en saanu nukuttua yhtään jos Aksu oli vieressä. Ja jos se nyt sattu nukahtaa siihen ku imetin niin se sitten heräs mun pieneenki liikkeeseen. 3kk ikäsenä meillä loppu tissistä syöminen ni sitten tää nukahtaminen tapahtu pullon kanssa sänkyyn ja se on toiminut kuin unelma! välillä ei tosin ihan kokonaan nukahda pullolle mutta sitten hyssytellään sylissä ja nukahtaa siihen. Nykyään oon kuitenki huomannut että Aksu nukkuis paremmin mun kainalossa, niin päikkäreissä oon joustanu että nukutaan vierekkäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään varmaan haluaisi nukkua Antonin kanssa, jos hän kokonaan olisi siinä vieressä kiinni. Mutta kyllä se sujuu, jos hän on selkeästi keskellä tai siinä miehen puolella. Sinne on sitten helppo hivuttautua yöllä imettämään ja jossain vaiheessa siirtyä takaisin omalle puolelle (useimmiten herään yöllä kun olen imetyksen aikana nukahtanut). Toi on kyllä varmasti helpompi nukuttaa lapsi omaan sänkyyn pullon kautta. En viitsisi kuitenkaan ruveta siihenkään, että pumppaan hänelle maitoa ja sitten nuijanukutetaan pullosyötön kautta sinne sänkyyn. Hankala kuitenkin saada se maito tulemaan pumppaamalla. Anton nukahtaa aina päiväunillekin mun sänkyyn syötön yhteydessä, niin ei kai ihmekään miksi se tykkää niin kovasti mun sängyssä olla.

      Poista
  6. Siinähän se ristiriita piileekin. Kehottavat imettämään koko vauvan ensimmäisen elinvuoden mutta samalla lopettamaan yöimetyksen 6kk iässä. Yöimetys on tosiasiassa se mikä pitää maidontuotannon yllä parhaiten.

    Mun mielipide tähän asiaa on se, että lopettaa yösyötöt kun siltä tuntuu ja kaikki on siihen valmiita. Niilo lopetti esimerkiksi ihan itse 7-8kk iässä. Samaan aikaan kun siirsin pojan omaan huoneeseen nukkumaan, kokeilin silloin kelpasiko pelkkä tutti muutamana ekana yönä ja sehän kelpasi, sen jälkeen ei enää herätty edes tutille :). Aamulla 5-6 aikaan annoin kyllä vielä, jotta sain nukkumaan hieman myöhempään, jos sattui siihen aikaan heräämään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo maidontuotanto-seikka.

      Jotain keinoja tässä pitää varmaan keksiä, mutta en nyt kyllä hetkeen lähde tuota yösyöttöä poistamaan. Haluan tarkistaa muutenkin, että kun kiinteiden määrät nousee ja Anton saa illastakin ruokaa, niin omaksuuko hän luontaisesti sen, että ei tarvitse tissiä enää. Jos vaikka tuuri kävisikin ja hän nukkuisi yöt kokonaan putkeen -toivoa saa. Toi tutti on varmasti öisin kätevä, Anton ei tosin ole tuttia huolinut oikein missään vaiheessa mutta pitänee kokeilla jos se menisi yöllä unipöpperössä.

      Poista
  7. Meille sanoi terkkari kans, että kun vauva syö 5 kiinteää ateriaa päivässä, niin sitten voi halutessaan harkita unikoulua ja yösyöttöjen lopettamista. Tästä nukuttamisesta ja syöttämisestä on niin monta koulukuntaa, että paha sanoa, kukin tyylillään. Mutta minä en vain henk.koht. tajua, että mikä kiire on siihen, että vauvan pitäisi oppia nukkumaan ja rauhoittumaan yksin. Vauva ensisijaisesti tarvitsee läheisyyttä, hoivaa ja turvaa ja sitä saaneet lapset ovat sitten usein nimenomaan paljon itsenäisempiä ja itsevarmempia - kun sen aika tulee - eli on aika turha pelko, että nyt vieressä nukkuva olisi sitten joskus myöhemmin vaan tississä nyhjäävä mammanpoika. Kiintymyysvanhemmuusjutuissa on paljon sellasta mikä vetoaa mun "maalaisjärkeen" (lukuunottamatta tuota termiä :)). Mut jos kiinnostaa niin tsek: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/yksin-nukuttamisesta/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin musta tuntuukin, että ei olla "koulimassa" tuota poikaa ainakaan ennen kuin hän syö useammin tai sitten itse osaa jättää ne yösyömiset pois vähemmästä kiinteästä ruuasta huolimatta. Mutta meidän vanhempien yöunien kannalta olisi parempi, että Anton osaisi nukkua omassa sängyssä viimeistään sitten, kun ei sitä tissiä tarvitse kuin korkeintaan kerran yössä.

      Meen ite pitkälti ihan vaan intuitiolla, mikä tuntuu omalle lapselle parhaalta. Mutta sitten on just näitä juttuja, missä ei ole ihan varma siitä parhaudesta kun punnitsee nykyhetken ja tulevan välillä. Ja vanhempien hyvä pitää myös ottaa huomioon, vaikka lapsi onkin ensijaisempi :)

      Poista
  8. Sepä se, paras vanhempi lapselleen lienee se, joka voi itsekin hyvin. Jos on liian väsynyt tms. niin silloin ei ole välttämättä hyvä lapsen kannalta. Kokonaisuus ratkaisee itse kunkin kohdalla varmasti ne ratkaisut. :)

    VastaaPoista