Muistoissa: vuosituhannen hormoni-itkut

16.1.14

Palaan vanhaan asiaan, koska tämä muisto käy usein mielessä...


Ne sanoi aikoinaan neuvolassa parikin kertaa, että sitten synnytyksen jälkeen hormonit saattaa aiheuttaa mielialanvaihteluja ja itkuja. Käteenkin ojennettiin joku "itkutuhinat" tai jonkun vastaavan niminen läpyskä. En minä sitä lukenut, yritin vaan asennoitua siihen, että jos itkettää niin sitten itkettää. Ei ne muuten turhaan tuosta asiasta ainakaan minua varoitellut, nimittäin se itkun määrä oli jotain täysin odottamatonta.

Muistan varmaan ikuisesti sen ensimmäisen illan kotona. En osannut oikein tehdä mitään muuta kuin itkeä, tosin toki imetin myös. Itkin ja mumisin samassa miehelleni: "En ymmärrä, miksi itkettää niin paljon..." Mies yritti rauhallisesti selittää, että olotilani johtuu hormoneista ja kaikista muutoksista, mitkä jyllää vartalossani. Tiesin hormonien vaikuttavan, mutta silti se tunne oli jotenkin todella hämmentävä. Onhan se outoa itkeä hirmuisella intensiteetillä kuitenkaan ymmärtämättä varsinaisia syitä, mille sitä oikein itkee. Ainoa tapa, miten keksin kuvailla sitä on tämä: Jos tiedät sen tunteen, kun sinua itkettää niin kovasti, että et edes kykene itkemään niin kovaa niin se tuntuu jokseenkin siltä. Tosin tilanteesta tekee vielä oudomman sen, että ei itke millekään tietylle asialle.

Ei tuota itkemistä onneksi kestänyt kauan, päivän tai pari mutta kokemuksellisesti se oli melko hurjaa. Se oli vähän kuin vuosituhannen kuukautishormoni-itkut.

(On muuten kummallisen jökissä aivot. Tuntuu, että siellä pyörii kaikkia ajatuksia, mutta niiden ulostuominen on harvinaisen vaikeaa.)

You Might Also Like

0 kommenttia