Leikitään!

11.1.14

Ajattelin kertoa hiukan Antonin leluista, joita ei ole mielestäni kovinkaan paljon mutta riittävästi. Eikä Anton vielä kovin hyvin osaakaan varsinaisesti leikkiä, minä se taidan enemmän niillä leikkiä hänelle.

Meillä on lelukorina siis se Ikeasta ostettu matkalaukun tyylinen lelulaatikko. Siinä on vielä rutkasti tilaa muille tuleville leluille.




Tuossa on suurin osa Antonin leluista, osa on eksynyt jonnekin asunnon uumeniin. Tosiaan noista suuimeskelyjutuiksi tarkoitetuista Anton ei ole ikinä oikein välittänyt, siksi tuo yksi on vielä ihan paketissakin. Ehkä säästän sen jollekin toiselle lapselle.

En meinannut kertoa kaikista leluista erikseen, vaan tässä tulee maininnat niistä erityisimmistä. Antonin lelut top 5:

1. Pakko-oireinen Huhuu-pöllö


Tämä tässä on Huhuu-niminen käsinukkepöllö, joka eksyi Ikeasta meidän kotiimme. Huhuu kärsii jonkinlaisista pakko-oireista, mutta on kuitenkin varsin ystävällinen vaikkakin saattaa välillä napata Antonilta muita leluja. Huhuu sätkii ja nykii ja leikkii kuurupiiloa, nämä kaikki asiat usein naurattavat Antonia.

2. Pehmokirjat


Näitä Anton tykkää tutkailla, mutta viihtyy näiden parissa paremmin, mikäli äiti/isi selailee näitä Antonin kanssa. Onhan tuollaisen 5kk hiukan hankala pitää pehmokirjaa täysin itse kädessään. Yksi ilta kun isä "luki" tuollaista kirjaa Antonille, niin Anton nauraa hekotti. Ilmeisesti isä onnistui kertomaan tarinan hyvin.

3. Elmo ja Cookie Monster


Elmo on kylläkin Cookie Monsteria, tai tuttavallisemmin Kuukieta, suositumpi ja muutenkin enemmän menoissa mukana. Nämä kaksi veijaria majailee pääsääntöisesti Antonin pinnasängyssä, mutta tulevat välillä pois sieltä leikkimään. Elmolle Anton usein hymyilee, mutta melkein heti kun hän saa Elmosta otteen, niin Elmohan menee suuhun. Elmo paran turkki onkin mennyt hiukan sellaiseksi koppuraiseksi, koska se on niin usein marinoitunut Antonin suussa. Ehkä Kuukien pitäisi laihduttaa, koska hänen pullea olomuotonsa tekee hänestä vaikeammin käsiteltävän verrattuna Elmoon.

4. Pehmoiset saippuaoopperadraama vihanneshedelmämarjat


Tällä kolmikolla piisaa sitä draamaa. Olenkin varmaan aikaisemmin täällä blogissa ohimennen kertonut, kuinka Herra Porkkana ja Rouva Rypäle olivat aikoinaan naimisissa mutta nykyään eronneet. Rouva Rypäle on kuitenkin edelleen Herra Porkkanasta mustasukkainen, varsinkin kun Herra Porkkana on osoittanut kiinnostusta nuorta Neiti Mansikkaa kohtaan. En mene nyt niihin likaisimpiin yksityiskohtiin, mutta sanotaan näin, että kun Anton alkaa ymmärtää puhetta, niin minusta tuntuu, että nämä vihanneshedelmämarjat joutuvat sensuurin alle.

5. Karkkipaperit


Nämähän eivät ole varsinaisesti leluja, mutta usein jos jostain löytyy karkkipapereita niin Anton tykkää puristella ja käsitellä niitä. Tietenkään koskaan ei jätetä häntä yksin näiden kanssa, vaan hän saa tutkailla niitä vanhempien valvonnassa. Olen tosin laittanut merkille, että Anton ei tietääkseni koskaan ole laittanut mitään pientä suuhun. Aina vain isot asiat, kuten pehmolelut on maiskuttamisen arvoisia. Hyvä tietysti siinä mielessä, että ei ole niin merkittävää tukehtumisvaaraa. Mutta karkkipaperit tosiaan kiinnostavat Antonia, ehkä sen takia koska ne on helposti käsiteltäviä, pitävät ääntä rypisteltäessä ja usein ne on kovin värikkäitäkin.

Sinänsä lelukaarikin varmaan kuuluisi tälle listalle, mutta jätin sen nyt mainitsematta, koska näen sen jonkinlaisena lelupakettina. Olen myös laittanut merkille, että se ei enää kovin pitkään jaksa Antonia kiinnostaa. Ehkä sitä on sitten nähty niin paljon. Mutta välillä on hauska katsoa, miten Anton liikuttaa koko lelukaarta ja laittaa jalkansa niihin sivuputkiin ylös. Tulee jonkinlainen kiipeilevä Tarzan siitä mieleen. 

En ole oikein vielä ajatellut, millaisia leluja tullaan hankkimaan, kun Anton kasvaa. Sen tiedän, että lähipiirissä on jo useampi henkilö, joka odottelee, että Antonille voisi ostaa Duploja ja rakennella niillä hänen kanssaan. 

Ai niin tosiaan! Olisinhan voinut listata tänne sen soivan matotoukkasenkin, tosin se on ehkä äidin ja isän suosikkileluja, koska se on osoittautunut erityisesti matkoilla hyödylliseksi. Usein se roikkuu meillä turvakaukalossa pisimmillä matkoilla ja jos Anton on meinannut hermostua, niin vilkkuva mato on laitettu soimaan ja se on pitänyt Antonin aika pitkäänkin tyytyväisenä. 

Kaavailin muuten sellaista suunnitelmaa, että kun noita leluja alkaa kertymään ja Anton kasvaa niin mielenkiinto saattaakin kadota aina välillä leluista ja sitten pitäisi saada uusia ja kiinnostavia leluja. Tähän voisi auttaakin se, jos laittaa osan leluista piiloon joksikin aikaa ja vaikka kuukauden päästä kaivaa ne taas esiin. Onko kukaan toiminut näin ja huomannut, että leluista tuleekin uudelleen kiinnostavia pienoisen kaappiloman jälkeen?

Loppuun vielä kevennys... Antonilla pääsi vatsa jokseenkin turpoamaan, joten suoritin hänelle leikkauksen:


You Might Also Like

2 kommenttia