Keskustelu

11.1.14

Kävimme mieheni kanssa tänään keskustelun kotitöistä ja niiden jakamisesta. Aihe nousi esille aamupalan laiton yhteydessä.

Minä olen tehnyt aikalailla aina enemmän kotitöitä kuin mieheni. Se ei minua sinänsä haittaa, mutta toivoisin kuitenkin, että se jollain tapaa huomattaisiin. Klassinen tilanne siis näin "vaimon ja miehen" välillä. Usein on niin, että minulla pyörii päässä tehtävälista, josta suuremman osan teen itse ja muutaman delegoin miehelleni. Välillä, joskin harvoin, tulee sitten tilanteita kun mieheni kieltäytyy tai ei ainakaan niin helposti suostu asiaa tekemään. Näissä tilanteissa nousee esiin ongelmia, mikä tästä kotitöiden erijakoisuudesta seuraa.

Minä teen enemmän ja siksi koen, että mieheni tulisi tehdä ne muutamat, mitä häneltä pyydän. Minua myös häiritsee, että välillä minusta tuntuu kuin pyytäisin mieheltäni palvelusta kun pyydän häntä esimerkiksi viemään roskat. Minua myös häiritsee, että välillä miehestäni tuntuu, että pyydän häneltä palveluksia, kun pyydän viemään ne roskat. Ei minusta tunnu, että teen palveluksia, kun laitan pyykkiä pesuun tai laitan meille ruokaa. Minusta tuntuu siltä, että teen meidän perheen yhteisiä hommia, mitkä tulee tehdä. Mieskin kyllä sanoo ymmärtävänsä, että on oikeudenmukaista, että hän tekisi puolet yhteisistä hommista. No koska minä olen kuitenkin aina miestäni askeleen edellä, niin miehestäni taas tuntuu, että minä saan päältä valikoida ne hommat, mitkä haluan ja jätän hänelle loput.

Näistä kaikista asioista keskustelimme hyvin asiallisesti. Molemmat tuntuivat ymmärtävän, miksi toisesta tuntuu tietynlaiselta. Mies kiteytti tämän hyvin siihen, että minulla on liikaa päässäni velvollisuuksia siihen nähden, miten minulla on voimavaroja niitä toteuttaa. Miehellä taas ei ole niitä velvollisuuksia päässään, mutta olisi kyllä voimavaroja, mikäli hän vaan "tajuaisi" tehdä asioita omatoimisesti.

Keskustelimme siitä mahdollisuudesta, että tekisimme jonkinlaisen työjaon mutta kovin tarkkaa sellaista emme haluaisi, koska arkinen elämä ei tuntuisi sitten kovin luontevalta. Työnjako kalenterilla ei siis aluksi tuntunut kummastakaan parhaalta ratkaisulta. Mutta sitten taas pääsimme niihin ongelmiin, mistä olimme keskustelun aloittaneetkin.

Tätä keskustelua jatkui varmaan jonkin puolitoista tuntia. Lopulta päädyimme kuitenkin sellaiseen ratkaisuun, että mieheni hoitaa pyykit ja minä hoidan keittiön. Tähän päädyttiin sen takia, koska miehelleni on sentään jokseenkin tärkeää, että hänellä on puhdasta vaatetta. Minä taas ahdistun äkkiä likaisesta keittiöstä enkä halua laittaa ruokaa sellaisessa -tässä syy, miksi niin usein syömme jotain helppoa einesruokaa (koska en minä tosiaan ole jaksanut sitä keittiötä ja kaikkea muuta hoitaa kokonaan). Joten minun vastuullani on nyt sitten keittiön puhtaana pito. Onhan siinä hommaa aika paljon enemmän kuin yhdessä pyykkikoneellisessa päivässä, mutta ehkä tällainen työnjako helpottaa minun tilaani. Ehkä... Kyllä kieltämättä on vaikea saada silti päästään ajatuksia: peseeköhän mies nyt pyykit varmasti oikein, ei kai hän laita niitä taas ryppyisenä kuivumaan, unohtaako hän märät pyykit koneeseen.

Minä olen luonteeltani huolehtija ja stressaaja, kun mieheni taas on rento ja huoleton. Luonnetekijöille emme kauheasti mitään voi, mutta yritystä kuitenkin löytyy. Katsotaan nyt jonkin aikaa, miten tällainen työnjako luonnistuu ja onko tulevaisuudessa tarvetta jakaa vielä jotain muuta.

You Might Also Like

0 kommenttia