Iso A

8.1.14

Iso A eli alkoholi. Tämä teema on pyörinyt välillä päässäni johtuen varmaan siitä, että aina jos olisi jokin isompi tapahtuma/juhla niin joudun pähkäilemään otanko vai enkö, otanko vähän vai vähän enemmän.

Lähdetään nyt vaikka sillä liikkeelle, että kerron omia taustojani. Teininä kokeilin humalan yhden kerran ja se opetti, että turha lähteä kokeilemaan heti uudelleen. Seuraavan kerran olin humalassa joskus 19-20 -vuotiaana. Enkä ole oikein koskaan ottanut alkoholia sellaisena arkijuomana, että yksi tuolloin ja toinen tällöin. Alkoholinkulutus kasvoi sitten parikymppisenä ja jatkui yliopistoon tultaessa. Joo, oli kivaa ja mukavaa. Ei alkoholi tietenkään ollut täysin keskiössä, mutta kyllä se aika voimakkaassa roolissa oli. Olen kuitenkin vastuullinen ihminen myös humalassa enkä mitään suurempia sekoillut, mitä nyt saatoin vastata kaukosäätimeen luullessani sen olevan kännykkä tai kokea muutamia muistimenetyksiä.

Yliopistovuodet kuluivat ja alkoholimaailma alkoi hiukan kyllästyttää. Näillä main alkoi asiat muuttua ja lopullisesti ne muuttuivat, kun päätettiin jättää ehkäisy pois. En uskaltanut tuolloin pahemmin käyttää alkoholia, otin ehkä muutaman yhden kerran. Kun sitten raskaustesti oli näyttänyt positiivista, niin en ottanut alkoholia tippaakaan. En usko, että jollain satunnaisella viinilasillisella tai vastaavalla tehdään mahavauvalle vahinkoa, mutta itse en kokenut mukavaksi alkoholia edes maistaa.

Nyt sitten, kun imetän niin en ole enää ihan niin tarkka. Mutta toisaalla ei meillä olekaan vauvan kanssa yhteistä verenkiertoa ja siten alkoholin vaikutus äidinmaitoon on huomattavasti pienempi. Tässä imetyksen aikana on ollut kaksi tapahtumaa, milloin olen joutunut harkitsemaan, miten toimin alkoholin ja imetyksen suhteen: akkojen iltana ja uutena vuotena. En mielelläni antaisi Antonille korviketta, koska pelkään sen aiheuttavan vatsavaivoja ja neuvolan ohje on jäänyt mieleeni, että jos yli 4kk vauva ei tunnu saavan ravintoa tarpeeksi äidinmaidosta, niin silloin olisi parempi aloittaa kiinteitä kuin antaa korviketta. No, tuo on asia erikseen mutta jokatapauksessa olen karttanut tuota korviketta eikä Anton olekaan sitä lainkaan saanut. Toinen syy, miksi en ole korviketta antanut on siinä, että sitä itse murehtii, mitenkä sitten tissit reagoi jos niitä ei tyhjennetä ja jos taas pumppaan niin, missä se onnistuu ja kieltämättä tuntuu hankalalta ruveta suorittamaan sellaista operaatiota kesken juhlien.

Ratkaisuna olen sitten päätynyt siihen, että olen juonut alkoholia mutta en mitenkään humaltumismielessä. Ja sitten olen myös imettänyt. Täytyy myöntää, että toki olen miettinyt aina, eihän tästä koidu Antonille mitään pahaa mutta kuten aikaisemmin sanoin, niin näitä kertoja on ollut vain kaksi viiden kuukauden aikana. En siis kehota, että "joo, juokaa ihan vapaasti alkoholia ja imettäkää" vaan lähinnä haluan purkaa sitä tabua, että imettävä ei saisi käyttää alkoholia lainkaan. Ja kuvittelisin, että sitä haittaa ei tule jos ottaa muutaman satunnaisesti eikä muutaman joka päivä.

Tosin olen kylläkin miettinyt myös sitä, että ei tässä tilanteessa alkoholista saa oikein mitään irti. En siis ajattele, että sitä pitää ryypätä päänsä sekaisin mutta välillä olisi kiva päästä sellaiseen hassuun hihittävään-hiprakkaan. Sitä en tosin ole nyt imetyksen aikana tavoitellut enkä usko, että pääsisin edes sellaiseen tilaan. Kun olen niitä muutamia ottanut, niin olen huomannut, että sillä ei ole oikein mitään "vapauttavia" vaikutuksia, koska olen kuitenkin koko ajan valppaana Antonin suhteen. En voi tai en pysty rentoutumaan siinä mielessä, että alkoholi pääsisi pintapuolisesti vaikuttamaan ja hihittelisin ihmisten jutuille. Sen sijaan se korkeintaan voi tuoda päänsärkyä tai jotain krapulaisen tapaista, vaikka ottaisikin sen muutaman.

Tarkoitukseni tämän kirjoittamisessa oli tuoda esiin sitä, että alkoholi ei ole mikään kirosana imettävälle naiselle mutta lopulta päädyin kuitenkin pohtimaan sitä, onko se nyt itselleni edes järkevää ottaa sitä vähääkään. Ehkä osasyy siihen, miksi tämä on pyörinyt päässäni, on syyllisyys. Koen pientä syyllisyyttä niistä muutamastakin drinkistä. Ehkä yhteiskunta luokittelee alkoholi + äiti yhtälön paskaksi äidiksi. Vaikka eihän se noin yksinkertaista ole.

Synttärijuhlani on kuukauden sisällä. En tiedä vielä, kuinka toimin alkoholin kanssa siellä. Kieltämättä on niin ristiriitaisia tunteita. Haluaisin ehkä lähteä ystävien ja miehen kera jonnekin ja ehkä nauttia sitä alkoholia mutta toisaalla taas ajatus siitä, että Anton olisi ensimmäistä kertaa jossain yöhoidossa ei ole kovinkaan rentouttava. Rehellisesti sanottuna en tiedä, onko se ajatus koskaan rentouttava. Välillä olen miettinyt, että ehkä en enää koskaan pääse samanlaiseen humalaan kuin aikana ennen Antonia. Tai no ehkä sitten, kun lapset ovat kaikki tyyliin täysi-ikäisiä. Ei tuo mikään murhe ole, mutta sitä kuitenkin pähkäilee, miten asiat ovat muuttuneet.

Ennen alkoholi oli elämän iso A, nykyään se on pieni ellei jopa olematon A.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Samat on ajatukset täälläkin. Alkoholi ei ole mulle kielletty tabu, joskus lasi tai pari viiniä on esim. ok, mutta silti ei tee mieli edes ottaa enempää, kun ei se ns. rentouta, koska sitä lasta kuitenkin miettii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee. Välillä ihmettelen, mitenkä mies kuitenkin osaa lähteä "rentoutumaan", mutta ehkä isän rooli on sitten hiukan erilainen.

      Poista
  2. Haha, luin ensin, että "ajatus siitä, että Anton olisi ensimmäistä kertaa jossain yökerhossa ei ole kovinkaan rentouttava." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, no varmasti ei olisi :D Tai no ehkä sitten, jos hän käy yökerhossa ekan kerran täysi-ikäisenä...

      Poista